Auttakaa!!!

..tarkoin kummin tekee. Sen tiedän kolmen lapsen äitinä (iltatähti tytär 2,5 v) että ensimmäinen oli se raskain lapsi, kun kaikki oli uutta ja outoa ja aina väsytti. Toinen meni sitten siinä siivellä ja kun ekalle oli kaikki jo valmiiksi hommattu, ei se rahallisesti mitenkään kalliimpaa ollut ja vieläkin tämä keskimmäinen käyttää hyvin pitkään vanhemman veljen vaateita ja varusteita.

Jos meillä aikanaan olisi mieheni saanut päättää, niin yhteen ois jäänyt. Minä vain ilmoitin hänelle, että niin raaka en voi olla, että vanhimmalta lapseltani kiellän onnen omistaa sisko tai veli, enkä päivääkään ole katunut, ei kyllä heidän isänsäkään eikä isoveli, vaikka välistä tahisevat että oksat pois. Hän yritti (siis mieheni)kääntää päätäni siten, että haluaisi muka antaa vai parasta ainoalle lapsellensa ja sitten ei muka olisi ollut varaa nauttia elämästä. Minä ilmoitin kylmästi, että lapsesta en luovu, mutta sinä voit lähtä jos et vastuuta voi kantaa, että meillä yksi terve lapsi on, miksi ei sallita toisen syntyä..

Sinulla kuitenkin on takeita, että miehesi jää vierelle..ehkä se on miehelle helpompi asia se abortti, mene ja tiedä, mutta minä uskoisin, että jos hetkeäkään epäilee, niin myöhemmin voi katumus olla jotain sellaista, mistä ei välttämättä pääse koskaan yli. Mutta jos on ihan varma, että tätä haluaa itsekkin siis aborttia, niin sittenhän se on o.k.

Älä ole kuitenkaan kenenkään orja ja tee sitä siksi, kun joku niin pyytää!!

Ja lopuksi: Minulla on maailman ihanin sisko, joka on vahinko (ei tiedä sitä itse, eikä hänelle kerrota)ja isäni yritti painostaa äitiäni aborttiin, vedoten perheessämme olevaan vammaiseen lapseen ja siihen että ehkäisy petti. Äiti ei luovuttanut ja synnytti siskoni, josta tuli isämme silmäterä ja isän tyttö. Eikä päivääkään ole kukaan meidän perheessä katunut, että häntä sai syntyä ja ilostuttaa meidän perhettä.

Ennen kirjoittanut tänne,nyt satuin katsomaan.Toivonut,etten itse joutuisi aborttia teettämään.Lapsia en halua.Kaverini hommasi toisen silloin,kun rasavilli tytär oli varttunut.Oma tahtosihan se on eikä miehesi.Parempi päästä yhteisymmärrykseen ahdistuskin helpottaisi.Kerro miehellesi tunteistasi.Tsemppiä mitä sitten päätätkin!

Jos kaikki ns. vahinko lapset olisi abortoitu, kuinkahan monta meistä ei olisi syntynytkään?
Raskaus kestää 9 kuukautta ja yleensä sen aikana ehtii sopeutua tulevaan tilanteeseen, mielestäni katuisit ja kokisit syyllisyyttä jos teet abortin.
Yksi vaihtoehto on myös adoptio, jos ei pysty lasta kasvattamaan. Voimia sinulle!

Kuuntele omia tunteitasi, sydämmesi ääntä.Mies ei voi ymmärtää täysin miltä tuntuu naisesta.Itse joudut kantamaan abortinkin jälkeiset tunteet ja mahdollisen syyllisyyden tunteen.Luota siihen että kaikki menee hyvin vaikka pitäsittekin lapsen,onhan teillä jo yksi ennestään,ihana, kai haluaisitte toisenkin yhtä ihanan .Monesti ajattelemme kaikkea sitä työtä ja vaivaa mitä vauvasta on unohdamme sen ihanuuden minkä palkaksi saamme.