Helvetti kun en jaksa...

On niin saamarin ahdistunu olo koko ajan. Masentaa, oksettaa ja kuvottaa. Teen koko ajan kaiken väärin ja ihmiset alkaa kadota ympäriltä. Toisaalta haluaisinki olla ihan yksin, mutta sitten oikeasti ihan yksin, en haluis nähdä yhtä ainoaa ihmistä.
Jos joku toisi nyt kasan pillereitä, joihin kuolisin, ottaisin ne sekunttiakaan epäröimättä. En usko, että mikään muuttuu koskaan paremmaksi, niin ei vaan tule käymään. Muutun koko ajan tyhmemmäks, lapsellisemmaks ja sietämättömämmäks ihmiseks ja haluaisin jo muidenkin ihmisten puolesta lähteä pois.
Oon aina ollu käsittämättömän ruma ihminen. Kumminki pitkään jatkuneet univaikeudet, stressi ja itkeminen ei oo ainakaan kaunistanu. En kestä omaa ulkonäkööni, enkä luonnetta. Oon niin paska ja turha ihminen.
Mihin mä voisin mennä, että voisin olla ihan, ihan yksin? En nyt osaa yhtään kuvailla tähän miltä musta tuntuu, sitä ei voi kuvailla. En kumminkaan halua tuntea niin.