Mitä pitäisi tehdä? Mulle ei kelpaa mikään, aina pitäisi vain saada enemmän ja pyrkiä parempaan. Haluan myös itse määritellä sen mitä haluan saavuttaa. Mikähän mua mahtaa vaivata? Kuulukohan tämä mahdollisesti normaaliin ihmisluonteeseen ollenkaan?
En tuo näitä asioita yleensä ilmi kanssaihmisilleni, vaikka saatan pettyä heihinkin, tosin vain hetkellisesti. En ole varmaan oikein masentunutkaan , kun jaksan huolehtia itsestäni ja pitää rutiineistani kiinni.
Olen jo huomannut, ettei tavaran haaliminen täytä tällaisia tunnetiloja tai oikeastaan nämä ei edes ole tunnetiloja, mutta omaisuuttakin täytyy vain olla. Ihminen ei ole terve, ainakaan muiden silmissä, jos haluaa elää ilman materiaa.
En tuo näitä asioita yleensä ilmi kanssaihmisilleni, vaikka saatan pettyä heihinkin, tosin vain hetkellisesti. En ole varmaan oikein masentunutkaan , kun jaksan huolehtia itsestäni ja pitää rutiineistani kiinni.
Olen jo huomannut, ettei tavaran haaliminen täytä tällaisia tunnetiloja tai oikeastaan nämä ei edes ole tunnetiloja, mutta omaisuuttakin täytyy vain olla. Ihminen ei ole terve, ainakaan muiden silmissä, jos haluaa elää ilman materiaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
elämän tyyli voisi täyttää sydänemesi tyhjyyden. Elävää uskoa löytyy ihan Luterilaisen kirkon sisältäkin ja vapaista suunnistakaan ei heihin kuulumatonta pois ajeta.
Olen kokeillut jo, rytmittämään päivääni, olen lukenut Raamattua, seurannut kirkonmenoja yms. Uskonnontutkiminen on ihan kivaa. Mutta, lähipiirissäni on ollut vanhoilliskristittyjä ja näistä "julistajista" ja uskonnosta yleensä on tullut mulle hiukan ahdistava ja siten kielteinen asia, nimenomaan poikkeavuuden ja tuomitsemisen takia. Minut on kyllä kasvatettu aivan varmasti tällaiseen tyyliin, luulisin.