Hämärässä hetkessä
käteni lepäsivät sylissäni
vihdoin vapisematta.
Varoen hellitän
annan periksi.
Luulin jo
myrskyn
tyyntyneen,
kyynelkaivon
kuivuneen,
viimeisenkin
padon rauenneen.
Ennen näitä
kyyneleitä.
Vaan nyt.
Tämän kaiken
ikävän, vihan,
pettymyksen,
rauenneet unelmat
elämän tumman puolen,
uskon pitenevien
päivien syliin.
Tietoisena.
Enhän osaisi
edes rakastaa,
jos en olisi kokenut.
En nöyrtyä
hyvän edessä
jos en olisi
pahan kasvoja
katsellut.
käteni lepäsivät sylissäni
vihdoin vapisematta.
Varoen hellitän
annan periksi.
Luulin jo
myrskyn
tyyntyneen,
kyynelkaivon
kuivuneen,
viimeisenkin
padon rauenneen.
Ennen näitä
kyyneleitä.
Vaan nyt.
Tämän kaiken
ikävän, vihan,
pettymyksen,
rauenneet unelmat
elämän tumman puolen,
uskon pitenevien
päivien syliin.
Tietoisena.
Enhän osaisi
edes rakastaa,
jos en olisi kokenut.
En nöyrtyä
hyvän edessä
jos en olisi
pahan kasvoja
katsellut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.