Lukekaapa tuo

Noin se menee! Olkoon nuori sitten narkomaani tai alkoholisti, perhe taistelee yksin ja ympäristö tuomitsee! Hyvinvointivaltion päättäjät eivät halua edes tunnustaa ongelman koko laajuutta, eikä mikään taho halua auttaa! Pakkohoitoa ei sovelleta käytäntöön, ei sitten millään. Kyllä on vaan niin, että päihdeongelmien kanssa taisteleva perhe jätetään yksin, ja sitten päivitellään tekopyhästi kun kauheuksia tapahtuu! Alkoholismikin on sairaus ainoastaan kauniissa puheissa, muuten sitä pidetään häpeällisena ja moraalisena ongelmana ja lisätään perheen jo ennestäänkin ylivoimaisen raskasta taakkaa. Ei muuta kun opiskelijabileitä lisää arki-iltoina(aamuöinä) kapakoihin, kyllä joku aina koukkuun saadaan. Katsoi miten tahansa tämä juottolakulttuuri taitaa olla sallivuudessaan päättäjien kaksinaismoraalin huipentuma. Alkoholistinuoreni kuolemaa odottelen minäkin, joskus kauhuissani, joskus toiveikkaana. Alkaisi vihdoin se omakin elämä, kun tämä painajainen päättyisi tavalla tai toisella.

Siinäpä oli syytä kerrakseen remontoida suomalaista huumepolitiikkaa vähemmän rikolliseen ja raadollisuutta aiheuttavaan suuntaan.

Sosiaalikriminaalisessa ristipaineessa elävä narkomaani oirehtii pahemman kerran ja siirtää tuskaa eteenpäin. Riippuvuushoitoa saava riippuvuus-potilas olisi huomattavasti vähemmän vahingollinen vaihtoehto. Ei valtavaa rahantarvetta, elämä stabiili koska annokset stabiileja, lääkitystä saa syihin jotka johtaa kierteeseen...

Mutta ei. Parempi vain kriminalisoida ja häätää takaisin hankeen ja uskoa ettei ihminen tee itsensä kannalta parhaiten (toisinsanoen selviydy omassa referenssiympäristössään kaikin käytössäolevin keinoin. Narkomaanille on vain tuhoisia keinoja tarjolla.)