Kertomus huumeongelmaisesta

Kuin yrittää rukoilla tämän pojan ja perheen puolesta.
Samantapaisen kertomuksen antoi Keijo Korhosen vaimo TV::ssä noin vuosi sitten. Siellä myös perhettä oli uhkailtu.

Ehkä yhteiskunnan taholta pitäisi olla pakkohoitoa eristyksissä riittävän pitkä aika psykologeineen ja ettei pääse aineisiin käsiksi ja aineita välittävien ihmisten kanssa pitkään aikaan tekemisiin.

Voi nuoret, siinä näkyy yksi kauhea esimerkki, mihin paholainen saa ihmisen kiedottua. Se osaa houkutella viattomasti, kunnes ihminen on kuin verkossa, mistä ei usein ole paluuta.

Voimia perheelle ja Jumalan johdatusta, että hän ohjaisi perheenne elävän veden lähteille ja poika pääsisi pois huumeitten vaikutuksesta. Mitenhän on laitanne tänä päivänä? Oletteko saaneet mistään apua?

LUEPA KIRJOITUKSENI
Kirjoittanut: Minun veljeni sortui huumei... 8.2.2006 klo 23.10


Siitä viestistä voit lukea miten voi käydä. En halua peloitella.

Mutta sanosin, että jos tekee kaikki asian eteen, mitä voi; Hakee siis sieltä apua mistä voi sitä saada; Niin voi olla helmpompi tällaisten dramaattisten asioiden jälkeen mitä minulle on sattunut.

Ja Ja antakaa lapsellenne RAKKAUTTA . Ja älkää pakottako häntä sellaseen, jota hän ei halua, jos asia ei ole kovin suuri. En tiedä olisko se oikea asenne, että yrittäis olla hänen ehdoilla niin paljon kuin mahdollista. Mikäli asia ei ole väärä.

Jos taitoa puuttuu, niin on ammattiauttajia. Mutta muistakaa se, että he EIVÄT TIEDÄ KAIKKEA. Että päävastuu on vanhemmilla. Koska on alaikäinen.

Sitähn se teidän poika tarvitsee, siis RAKKAUTTA JA HUOLENPITOA. Mutta myös sitä, että vanhemmat antasivat hänen itsenäistyä. SE on monen nuoren ongelma, että vänhemmat pitävät liikaakin kiinni omista lapsista. On sellaista ylihuolethimistakin, joka ei varmaan nuorelle aina ole hyväksi.

Sanokaa hänelle, että te rakastatte häntä. Ja yrittäkää keskustella, kysykää miten pitäis tästä eteenpäin mennä. Ja mitä hän ajattelee, että mitä teidän vanhempina pitäisi tehdä, että se riittäisi jne.

Mutta älkää antako hänen käyttäytyä miten sattuu, sekin on rakkautta, että lapselle panee rajat. Mutta se ei ole rakkaudesta lähtevää, jos tällaiset asiat esittää väärin. Siis, että on pelkkiä vaatimuksia.

Siitäkin voi keskustella, että miksi on hyvä olla säännöt. Ja että elämässä ruukaa olla säännöt. Ja että tämä maailma ei toimi ihmisen omilla ehdoilla tms. Mutta älkää suuttuko ja olko vihanen, tai yrittäkää ainakin näin. Tiedän että se voi olla joskus vaikaa. Mutta rakkaus on varmaan paras lääke. Ja oikea äänensävy siis mitä ja miten puhuu.

Ja älkää vetäkö hänen virheitä koskaan esille, vaan antakaa anteeksi.

Ja elämä ei saa olla vaan pelkästään käskyjä ja kieltoja.

En koskaan sanonut veljelleni, että rakastan häntä. Se tuntuu pahalta. Ihmiselle pitäsi sanoa, että RAKASTAA häntä, niin kauan, kuin hän elää. Sitten kun ihminen on kuollut, se on jo myöhäistä.

Esim. Sosiaalilautakunnasta voi saada tietoja ja apua siitä, mitä tehdä.Mutta kannattaa varmaan harkita mitä puhuu ja miten.


Tämä on vaan esitys siitä, että miten minä ajattelen asiaa. Siis kirjoitan vaan, miten minä tunnen.

Voi kun minäkin olen niin kovasti jälkiviisas. Mutta se ei enää auta veljeni kohdalla.

En halua missään tapauksessa muuta kuin auttaa.

Ja usko on auttanut monia ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa.

Ymmärrän myös vanhempien surun tässä tilanteessa. Toivon parasta teille kaikille jotka täällä olette vaikeuksissa.

Itsellä on omainen kuollut tällaisten asioiden vuoksi. Ja koko suku syytti itseä silloin.

Aamen !

Hei. Toimin työntekijänä päihdelaitoksessa Suomessa. Poika olisi hyvä saada tajuamaan tilanteensa ja saada hoitoon. Nykyään on olemassa hyviä vieroituslääkehoitoja ja muita asioita joilla vieroitusoireet saadaan suhteellisen siedettäväksi. Kuitenkin on hyvä muistaa ettei kaikille auta sama hoitomuoto.
Sitähän sanotaan että päihteistä ei pääse eroon kuin kuolemalla tai uskoon tulolla.
Monesti huumeiden käyttäjät eivät saa enää mitää mielihyvää mistään kuin päihteistä. Mutta vähitellen jos/kun hoito etenee niin tulee syyllisyys ja sitä mukaa ehkä tunne että alkaa vähitellen olemaan elämässä kiinni ja nauttimaan tavallisista asioista.
Kannattaisin päihdehoitojaksoa pojalle, mahdollisimman kaukana asuinpaikkakunnalta (huumekaverit jää pois).
Jaksamista kaikille huumeiden käyttäjien omaisille sekä huumehelvetissä eläville. Toivottavasti tämä kannusti...