Mul on hätä!!!

Rohkaiseva viesti,mutta nyt on kulunut tapahtumasta aikaa kuukausi ja vaikka oinas vieläkin sätkii mukana ja joka kerta on saapunut mun luo,kun pyytänyt olen,niin edelleen hän saa mökötyskohtauksia ja "pelottelee",ettei tästä mitään tule,jos hän ei pääse yli.Välillä mies on ihana ja rakastava,välillä kylmä kuin jää,on toisaalta alkanut puhua yhteisestä tulevaisuudesta,lapsista,naimisiinkin haluaisi,mutta juuri,kun luulen,että aletaan olla selvillä vesillä,tulee taantuma ja miekkonen painuu luolaansa potemaan...minä en yhtään tiedä,mitä nurkan takana on ja tämä juupas/eipäs-leikki saa mut hermoraunioksi.Olen uskollinen rakastamalleni miehelle,mutta oinaani pyörittää päässään vain kysymyksiä;teenkö temppuni uudelleen,voiko minuun luottaa?Neuvoja:jätänkö miehen totaalisen rauhaan vai jatkanko nykytyyliin?Jos pillastun ja sanon haluavani lopettaa,mies hätääntyy eikä halua päästää minua menemään...onko se rakkautta ja välittämistä vai pelkoa yksinjäämisestä,ehkä?Viimeksi oli meillä eilen kiivas keskustelu aiheesta eikä oinas haluaisi luovuttaa pahasta mielestään huolimatta, pelkää vain jotenkin,että väsyn ja uiskentelen pois.Olen sitkeä ja valmis yrittämään ja kärsimäänkin,jos lopputulos olisi vaivan arvoinen.
Miten eteenpäin?

kala kirjoitti:

Rohkaiseva viesti,mutta nyt on kulunut tapahtumasta aikaa kuukausi ja vaikka oinas vieläkin sätkii mukana ja joka kerta on saapunut mun luo,kun pyytänyt olen,niin edelleen hän saa mökötyskohtauksia ja "pelottelee",ettei tästä mitään tule,jos hän ei pääse yli.Välillä mies on ihana ja rakastava,välillä kylmä kuin jää,on toisaalta alkanut puhua yhteisestä tulevaisuudesta,lapsista,naimisiinkin haluaisi,mutta juuri,kun luulen,että aletaan olla selvillä vesillä,tulee taantuma ja miekkonen painuu luolaansa potemaan...minä en yhtään tiedä,mitä nurkan takana on ja tämä juupas/eipäs-leikki saa mut hermoraunioksi.Olen uskollinen rakastamalleni miehelle,mutta oinaani pyörittää päässään vain kysymyksiä;teenkö temppuni uudelleen,voiko minuun luottaa?Neuvoja:jätänkö miehen totaalisen rauhaan vai jatkanko nykytyyliin?Jos pillastun ja sanon haluavani lopettaa,mies hätääntyy eikä halua päästää minua menemään...onko se rakkautta ja välittämistä vai pelkoa yksinjäämisestä,ehkä?Viimeksi oli meillä eilen kiivas keskustelu aiheesta eikä oinas haluaisi luovuttaa pahasta mielestään huolimatta, pelkää vain jotenkin,että väsyn ja uiskentelen pois.Olen sitkeä ja valmis yrittämään ja kärsimäänkin,jos lopputulos olisi vaivan arvoinen.
Miten eteenpäin?

Lue lisää

..niin että oinaasi koettelee sinua varmistuakseen tunteistasi häntä kohtaan...välittää ilmeisesti sinusta paljon,mutta oinaana ja miehenä on itsetunto tullut puoleltasi koetelluksi...Keskustelkaa rauhallisesti mitä haluatte suhteeltanne,onko siinä jatkamisen elementtejä ja pyydä anteeksi ja kehoita oikkua antamaan anteeksi.Jos ei voi unohtaa,ei voi jatkaakkaan.Älä ota yhteyttä,pyydä oikkua ottamaan jos haluaa jatkaa puhtaalta pöydältä. onnea:))

vaaka n kirjoitti:

..niin että oinaasi koettelee sinua varmistuakseen tunteistasi häntä kohtaan...välittää ilmeisesti sinusta paljon,mutta oinaana ja miehenä on itsetunto tullut puoleltasi koetelluksi...Keskustelkaa rauhallisesti mitä haluatte suhteeltanne,onko siinä jatkamisen elementtejä ja pyydä anteeksi ja kehoita oikkua antamaan anteeksi.Jos ei voi unohtaa,ei voi jatkaakkaan.Älä ota yhteyttä,pyydä oikkua ottamaan jos haluaa jatkaa puhtaalta pöydältä. onnea:))

Lue lisää

Sain ajattelemisen aihetta ja osaan nyt ehkä vähän rauhoittua...mies on tosiaan saanut nenilleen,olen hänen sanojensa mukaan ensimmäinen,joka on maistattanut hänen omaa lääkettään.Ei ollut tarkoitus ja jos saisin kaiken sen inhottavan tekemättömäksi,niin tekisin...en pelaa pelejä enkä nauti siitä,että toinen ihminen kärsii takiani.Alan vähitellen saada anteeksi,ainakin mies haluaa pysyä mukanani,vaikka saakin edelleen hepulikohtauksia temppuni takia,mutta sanoo itsekin,ettei halua luovuttaa,suunta on kuitenkin ollut parempaan. Tiettyä epävarmuutta tässä miehessä kyllä on,vaikka tiedän,ettei hänelle aikaisemmin juuri ole rukkasia jaeltu,olen eka,joka ei heti paikalla pudottanut pöksyjään ja sydäntään herran jalkojen juureen...nyt olen kyllä pudottanut, mutta tuntuu mies tarvitsevan todisteita siitä...ei mun kuukauden takainen käytökseni paljoa hyvää kertonut tunteistani häntä kohtaan,mutta oikeastaan vasta tämä sekasotku on avannut mun silmät ja olen sen sanonutkin.Nyt joudun sitten näkemään mahdottomasti vaivaa,että saan miehen uskomaan ja luottamaan ja ehkä se on hinta,jonka saan maksaa.Mutta maksan kyllä ja toivon parasta!!!