kysyn oikeastaan mun vanhempien puolesta, kun heillä on sekarotuinen sakemanni-labbis 5v, joka -mustasukkaisesta luonteestaan huolimatta- tosi ihana seurakoira. Ollut ainakin tähän saakka.
Se tuli vanhemmilleni 1,5v ja oli lähinnä juoksennellut pelloilla ilman rajoja.
Äitini yritti aikanaan kouluttaa koiraa, mutta koira senkun repi hiahsta ja tuli aggressiiviseksi tästä. Eli äiti ei saanut kontaktia.
Mut kuten sanottu, ollut seurakoirana hyvä, kunnes vähän aikaa sitten puri mun siellä hoidossa ollutta poikaa 3v. koira ei koskaan ole hermostunut pojalle mistään, mutta nyt vetänyt kunnon haavat poskille. poika oli miljoonasta ja yhdestä kiellosta huolimatta mennyt lähelle kun koira syönyt, joten sikäli ymmärrettävää. (päivitelkäämme pojan käytöstä tarkemmin sivulla Syy ja seuraus). Mutta nyt olisin halunnut kuulla, pystyykö noin iäkästä koiraa saamaan varmemmaksi tai voiko kontaktia luoda, onko se yleensäkään mahdollista, kun epäonnistumisia on ollut vino pino.
Se tuli vanhemmilleni 1,5v ja oli lähinnä juoksennellut pelloilla ilman rajoja.
Äitini yritti aikanaan kouluttaa koiraa, mutta koira senkun repi hiahsta ja tuli aggressiiviseksi tästä. Eli äiti ei saanut kontaktia.
Mut kuten sanottu, ollut seurakoirana hyvä, kunnes vähän aikaa sitten puri mun siellä hoidossa ollutta poikaa 3v. koira ei koskaan ole hermostunut pojalle mistään, mutta nyt vetänyt kunnon haavat poskille. poika oli miljoonasta ja yhdestä kiellosta huolimatta mennyt lähelle kun koira syönyt, joten sikäli ymmärrettävää. (päivitelkäämme pojan käytöstä tarkemmin sivulla Syy ja seuraus). Mutta nyt olisin halunnut kuulla, pystyykö noin iäkästä koiraa saamaan varmemmaksi tai voiko kontaktia luoda, onko se yleensäkään mahdollista, kun epäonnistumisia on ollut vino pino.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noin 20 vuoden koirakokemuksella minulle tulee ensimmäisenä mieleen. Mitähän koira on kokenut pentuna, miten sitä on kohdeltu, mitä vaikutteita se on saanut, millaisia ihmiskontakteja, millaisia toisia koiratuttavuuksia, millaisia väärin ymmärryksiä puolin ja toisin, eli onko lyöty, onko ollut nälkäinen, onko joutunut ns. "ryöstämään" ruokaa...jne..jne.
Näitä olisi hyvä selvittää jos voi, mutta jos tilanne ja tiedot ovat juuri ne mitkä ovat juuri nyt, niiin uskoisin että voi opettaa ja kouluttaa mutta paljon se vaatii. Paljon tietoa ja kärsivällisyyttä. Aloittaisin tutustumalla toisiimme, eli leikkimällä ja pelaamalla, lelujen antamisella ja pois ottamisella, koskettelemisella ja näyttämisellä mikä sattuu kipeää ja mikä on sallittua. Pois lähteminen ja palaaminen, ja kaikki se mikä osoittaa koiralle, ettei sitä hylätä eikä vihata vaan ainoastaan yhteiselolla pääsee eteenpäin. Liialliset innostukset ja näykkimiset pitää kitkeä huomiolla pois. Hyvät asiat korostetaan, huonot jätetään huomiotta. Kiellot ehdottomia, ei mitään lipsumisia jos kantaa johonkin on otettu. Omistajan äkkinäiset liikkeet ja äänet ovat pahoja asioita. Itse aloittaisin leikkimällä saatuun yhteisymmärrykseen ja tutustumiseen ja sen jälkeen kun tunnette toisenne paremmin, voidaan mennä seuraavalle tasanteelle, nimittäin koulutuksen alkeisiin. Ja jos koiran uho käy liian kovaksi niin ei milliäkään periksi. Olen varma, että tilanne muuttuu, mutta ensin täytyy muuttua kasvattaja ja sen jälkeen muuttaa koira luottamaan läheisiinsä.
on tullut vaan uskon puute, kun se on niin kauan ollut..
Sen tietoja ei ollut oikein helppo saada, kun näet se maatila mistä haettin vaikutti tosi ihanalta ja fiksulta paikalta. Koira oli kuitenkin ollut siellä vaan hoidossa, sillä heidän parikymppinen tytär oli ottanut koiran ja jättänyt täten kun ei ollutkaan napannut- vahemmilleen. Eli jättämisiä se koira ainakin on joutunut kokemaan.. Äiti mm soitti tyttären perään ja halusi rokotus kortin, useista lupauksista huolimatta näitäkään ei sit tullut koskaan. Täytyy alottaa uudelta pohjalta vaan.
Tottakai oikeilla ohjeilla ja neuvoilla ja harjoitusohjelmilla saadaan käytöstä parannettua. Mutta ongelma on jo aika suuri kun koira puree, joten nyt kannattaa ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan. Jos ei ole ennestään tuttu, sana saattaa kuullostaa kauhealta, mutta ongelmakoirakouluttajalle voidaan mennä monesta syystä, vaikka sen takia, että koira vetää hihnassa. Monet ihmiset ovat heti vastustamassa, meillä ei ole ongelmakoiraa! Missä päin asutte? Ehkä voisin suositella jotain hyvää terapeuttia.
Turussa asustellaan. Itseasiassa, tämä vanhempieni koira on nyt meillä just hoidossa, ja kieltämättä aika vaikeaa on ollut just tää auktoriteetti. Muuten koira on tavallinen sählääjä, mut pillastuu saman tien, kun sillä menee yli hilseen. Sillon tää ärinä ja pureminenkin alkaa. On mahdollista, et koira ei täysin tiedä, mitä siltä halutaan, mut pienetkin koulutushetket sen kanssa on tuskien takana, kuten istu!, niin saattaa suuttua, vaiks hyvällä opettaisi. Mun äitin suurin tuskan aihe on ulkona vetäminen. Olin sen kanssa just lenkillä mut ei se siinä määrin vaikeaa ollut mitä mutsi kuvailee, ainakaan mun kanssa. Mä kyl siedänkin vähemmän bullshittia koiralta kuin äiskä..
ottakaa nolla toleranssi. Koira ei vedä vähääkään vaan heti napakka nykäys pannasta (ei revitä koiraa niin että se lentää selälleen) ja TIUKKA ei sen äänensävyn pitää olla oikeasti jämäkkä vaikka kuinka tykkäis koirastaan. Puolikuristava panta on minusta hyvä.