Eli olin viikko sitten kaavinnassa. Olin 10-viikolla raskaana. Viivyttelin ja pitkitin keskeytystä, koska en todellakaan ollut varma mitä haluan oikeasti tehdä. Sydän sanoi, että pidä se. Kun taas, yritti järjellä miettiä niin tajusi, että keskeytys kannattaa. Mä oon 18, ens kuus 19 täyttävä työtön, mulla ei oo ammattia. Niillä eväillä perheen perustaminen ei välttämättä oo paras mahdollinen. Onhan mulla mun avomies, 23-vuotias puuseppä. Sillä kyllä on työpaikka, mutta se oli alusta asti sitä mieltä et lapsi ei sovi kuvioon tällä hetkellä. Söin e-pillereitä ja tulin raskaaksi. Luultavasti oon laiminlyöny ehkäisyä, koska niin kävi. Pari tuntia ennen kaavintaa olin valmis juoksemaan sieltä ulos, mut oli jo liian myöhäistä. Ku mulle pistettiin sellaset kohtua pehmentävät emätintabletit, ku ne oli pistetty ni paluuta ei ollu. Kaavinnan jälkeen taas musta ei tuntunu miltään. Mä miettisinki et ensin väännän parkua, mut homman jälkeen ei mitään. Nyt kuitenkin on sellainen masentunut olo. Tunnen et tein oikein, mut silti välillä ei voi estää itkua tulemasta. Sen laukasee esim. vauva telkkarissa, valokuvat, jossa pidän kummipoikaani sylissä. En kadu päätöstä, harmittaa vaan, mutta sukulaisten tuella selviän. Muuten onko muille käynyt niin, että keskeytyksen jälkeen poikaystävä on "outo"? Mun ei oo puhunu siitä mitään, ei ees kysyny miten voin. Tuntuu ku se vaan yrittäis olla niinku sitä ei olis tapahtunukkaa, mut se kuitenki tapahtu! Sit mun piti viel kysyä et onko normaalia et vatsakivut palaa? Mulla ei mitään muuta ongelmaa, ei runsasta/haisevaa vuotoa, eikä kuumetta, mut maha on kipeä. Vähän niinku kuukautiskivut. Niitä oli ensin pari päivää, se loppus ja parin päivän pääst taas alko...Pitäiskö ottaa yhteyttä lääkäriin?!.. Kiitos jo etukäteen ja voimia saman kokeneille
Kaavinnassa olin....
6
1103
Vastaukset
- Minä vain pieni ihminen
Et todennäköisesti koskaan unohda, mutta opit kyllä elämään asian kanssa. Anna itkun tulla ja käy asia poikaystäväsi kanssa läpi, teidän pitää tukea toisianne. Elämä jatkuu, kaikkea hyvää!
- toipumassa
Minullekin tehtiin abortti viikko sitten, tosin olen sinua vanhempi. Alan nahda jo hieman valoa tunnelin paassa vaikka rankkaa on ollutkin. Minunkin on ollut vaikeaa pidatella tunteita sen jalkeen ja ihan sen takia olen viettanyt paljon aikaa kotona. Pysy rauhassa kotona ja poikaystavasi tai muiden laheisten seurassa alaka vaadi itseltasi liikoja. Mina tiedan, etta ratkaisuni oli oikea, mutta se ei saasta surutyolta. Pakko vain itkea aina kun itkettaa. Yrita valilla tehda asioita, jotka saavat mielesi hetkeksi muualle. Ja muista myos yrittaa olla kiduttamatta itseasi mielikuvilla. Puhu asiasta niin paljon kuin koet tarpeelliseksi (mulla kaytossa '24 tunnin puhelinpalvelu' laheisten tarjoamana eli soitan AINA laheisilleni kun tuntuu silta etta on pakko puhua).
Minun tapauksessani tama toinen osapuoli (eli ex-poikaystavani) on tukenut minua, mutta hanelle tilanteen rankkuus tuli silti hieman yllatyksena. Han on hieman hammentyneena suhtautunut suureen suruuni. Taitaa olla, etta hanen oma surutyonsa on vasta nyt alkanut alkanut, asian konkretisoiduttua. Ehkapa poikaystavallasi on myos vaikeuksia suhtautua asiaan ja sinun suruusi.
Viela tulee aurinkoisia ja onnellisia paivia elamaasi, vaikka nyt sita olisi vaikea uskoa!! Paljon voimia ja halauksia!
- m____
Mulla on hämmästyttävän samankaltainen tilanne takana, pari vuotta sitten.. (Myös olin työtön ja avokki puuseppä)
Olisin halunnut kovasti pitää vauvan, mutta halusin mieheni tuen, en saanut. Kaavinnan (10vkolla) jälkeen en tiennyt itä ajatella.
Mies ei hirveästi puhunut aiheesta..
Kivut jatkui yli kaksi viikkoa, joten menin lääkäriin, ja todettiin että "siellä on vielä jotain". Tämän jälkeen heti uudestaan kaavintaan. Muistan sen, että ne pehmennystabletit sattui nyt aivan mielettömästi, en pystynyt kävelemään. Kun valitin kipua noustessani leikkauspöydälle lääkäri tiuskaisi minulle "tehdäänkö tämä nyt vai ei!?"
Että näin.
Unohda en, mutta asian ylistse olen kipuamassa...
Voimia.. - osaa
olen saman kokenut ja luulin kanssa että itken abortin jälkeen kuin hullu, mutta ei. ei mitään. toisaalta mä masennuin aika pahasti asian takia.
mun poikaystävä kans oli ihan outo, ei kysellyt eikä halunnut puhua asiasta, itselle kun se olisi tehnyt hyvää. ja sitten viikko abortin jälkeen se sanoi että oiskin halunnut pitää sen! vaikka oli koko raskauden ajan ollut vastaan. jos sun poikaystävää kans harmittaa, eihän sitä tiedä. - Arlais
Mun jätkäkaveri oli todella outo, melkeinpä 'raaka' kun sai tietää raskaudestani. Hän sanoi suoraan että jos pidän vauvan hän katkaisee välimme lopullisesti. Tämä uhkavaatimus ja stressaava työ aiheutti minulle keskenmenon (olisin luultavasti kuitenkin pitänyt lapsen). Mieheni ei ottanut viikkoon mitään yhteyttä minuun keskenmenon jälkeen, jätti totaalisen yksin juuri silloin kun olisin häntä eniten tarvinnut.
Tämän jälkeen ei olla asiasta puhuttu vaikka olen yrittänytkin. Hän menee totaalisen lukkoon ja yrittää paeta tilanteesta. Että joo, poikakaverit voivat heittäytyä todella oudoksi kun on kyse raskaudesta, abortista tai keskenmenosta. - muistat
niin se vain menee, ja pitääkin mennä kun menee tappamaan viattoman lapsen tuollaisin perustein!
Tiedän, että kuulostaa julmalta, mutta se on vaan totta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi403791Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal373387- 692998
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak912850- 351848
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no841837- 241679
- 281607
- 311602
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231584