PELOTTAA!!!

jatkotutkimuksissa

Pelottaa!! Oon 40-v, ja kävin mammografiassa viime viikon maanantaina joukkoseulontaan kuuluvana.

Sanoivat että menee pari viikkoa, kun tulokset tulee kotiin.. Ei mennyt kuin kolme päivää kun tuli kirje uusiin tutkimuksiin, jotka olivat eilen.

Lähdin sillä mielellä, että kuvat ovat olleet epäselviä, ja tarttee ottaa uudet. Näin ei kuitenkaan ollut.

Mulle kerrottiin että kuvissa näkyi toisessa rinnassa muutoksia, ja että uusien kuvien jälkeen röntgenlääkäri ottaa ultran, jossa näkyy paremmin. Ultran jälkeen sain tietää, että 2-3 paikassa rinnassa on pieniä solumuutoksia, joten sain samana iltapäivänä vielä ajan rintojen erikoislääkärille (kirurgi). Kokeiltuaan rintoja sanoi, että täytyy ottaa koepalat, ja mitä tahansa ne osoittaa, on kyhmyt rinnoista poistettava leikkauksella. Tuollaiset eivät kuulu olla rinnassa.

Koepalat otettiin, ja passitettiin kotiin. Viikon kuluttua saan tietää vastauksen, johon jo eilen suosittivat ottamaan jonkin läheisen ihmisen mukaan tueksi.

Kun en lääketieteestä enkä sairaaloiden rutiineista ole oikeastaan perillä, tuntui että nyt oon saanut kuolemantuomion!!! En tänään kyennyt meneen töihin, ajattelen vain kuinka kauan aikaa mulla vielä on. Jakelen jo mielessäni vähäistä omaissuuttani: auto miehelle ja lapselle, vähäiset arvokkaammat taulut äidille lasiesineitä. Tyttärelleni iso upea sänky, kelpaa aikuisenenakin.. Mitetin ostanko "varastoon" hänelle ensi kesäksi ja talveksi vaatteita (isänsä ei mikään muodikkaimpia, eikä ymmärrä varsinkaan teini-ikään tulevan tytön vaate- hius ja meikkihysteriaa. :)Jokainen kuukausi tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan ennen. Vuosista puhumattakaan - en uskalla edes toivoa niin pitkälle.

Ehkä menen jo asioiden edelle, ennenkuin oon saanut vastaustakaan. Ehkä sitten kun oon saanut varmuudella tuloksen, pystyn alkamaan ja oppimaan elään sen tuloksen sanoman perusteella.

Tällä hetkellä tää epätietoisuus on kauheinta! Siksi sitä jo on testamenttejä kirjoittelemassa ja miettii mihin/ja miten haluaa tulla haudatuksi.

Itken tietty niinkuin varmaan useimmat, mutta eniten itken tytöni vuoksi joka on ainut lapsi ja täytty juuri 11 v. Itken äitikin vuoksi, joka on terve ja pirteä - kuitenkin häneltä ja minulta kuoli puoliso ja isä n. 7 v. sitten. En haluais tuottaa tuskaa mun äidille.. se on saanut kärsiä aivan tarpeeksi! Miksei musta ole koskaa mitään hyviä uutisia (paitsi kerran kun sain lapsemme).

Ja mun höpösöpöliini (tytär). Kyllähän se tulisi pärjäämään, on sillä kuitenkin paljon rakastavia sukulaisia ja ystäviä ympärillä.. Silti tuntuu, ettei se riitä kun en minä olisi siinä rakastavassa joukossa. Kait mä eniten surenkin sitä, että joutuisen ennen aikojaan luopumaan tuosta rakkaasta lapsestani..:(

61

25699

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Petu

      Tiedän tunteen, mä jouduin vaan odottamaan diagnoosia 6 viikkoa ja saman verran ainakin lähti kiloja! Mikään ei pysyny sisällä, mahassa kasvoi vaan kauhea kauhun tunne eikä sitä puetuksi sanoiksi eikä oikein itkettyä pois. Toisinaan tuli hetkiä, jolloin unohdin koko asian; ja ne hetket oli lasten kanssa vietettyjä. Voin sanoa syövän sairastaneena että odottaminen oli kaikkein kauheinta koko sairaudessa! Se epätietoisuus!
      Mulla on aina ollu kamala kuolemanpelko eikä se ole juurikaan kadonnu, joten loin myös kauhukuvia mielessäni. Sen voin sanoa, että se ei kannata. Aina kun tuntuu että ajatukset lähtee harhailemaan siihen suuntaan niin tee jotain, lähde lenkille(mikä ihan oikeasti auttaa, varsinkin jos saat ystävän mukaan), ole tyttäresi kanssa(menkää vaikka sinne shoppailemaan) tai kato vaan telkkaria, jotain höhlää ohjelmaa ja keskityt siihen.
      JA muista syöpä ei ole kuoleman tuomio!! Vaikka siltä nyt ja myöhemminkin tuntuu... Nykyään on todella hyvät hoidot ym., joilla todella on merkitystä. Ja sinua hoidetaan nyt ja se on tärkeintä!
      JA patit rinnassasi EIVÄT välttämättä ole syöpää, ne voivat hyvänlaatuisia kuten äidilläni. Ne vain leikataan pois ja kaikki on taas hyvin.
      Yritä nukkua mahdollisimman paljon niin aika kuluu nopeasti, tukeudu perheeseen ja ystäviin ja mene ihmeessä töihin niin aika kuluu paremmin! Pidän sulle SUPERpeukkuja! ILmoitathan kuinka käy?!

    • sananen

      Reagoit juuri niin kuin tasapainoinen ja järkevä ihminen tekee: mietitään miten lapsi pärjäilee, kannetaan huolta lähimmäisistä ja heidän surustaan, jaetaan omaisuutta ja siivotaan vaatekaappia. Niin minäkin tein. Joten jatka vaan niitä puuhia, ne ovat todella terapeuttisia. Odottaminen on pahinta.

      Laitan tähän muutaman lohdutuksen sanan vaikka se saattaa tässä vaiheessa tuntua oudolta tai jopa loukkaavaltakin, sellaisiksi näitä lauseita ei ole kuitenkaan tarkoitettu:

      Tiesithän että juuri rintasyöpä on yksi eniten tutkituista ja hoidetuista syövistä ja että parhaimmat edellytykset toipua sairaudesta on juuri rintasyöpäpotilailla. Lisäksi sinun rintasi ei ehtinyt vielä oirehtia muutoin vaan se tuli esille joukkoseulonnassa, uskoisin että tämä on hyvä merkki.

      Pidän sulle peukkua ja lähetän lämpimiä ajatuksia!

    • mut kyllä kestät

      hei
      epätietoisuuden aika on tosiaan kauheaa. Melkein uuvuttavampaa kuin mikään muu. Selvyys puoleen tai toiseen (syöpä tai ei) sitten helpottaa kummasti tilannetta.
      Ajattele sitä mahdollisuutta, ettei se ole syöpää. Jos se sitten on, niin sen asian kanssa asettuu vaan elämään, juuri sitä hetkeä. Syövästäkin selvitään nykyisin yhä useammin, rintasyövästä kaikkein parhaiten!
      -
      Se nyt-hetkessä eläminen on monien filosofioiden keskeinen elämänohje. Että keskittyy juuri siihen nyt käsilläolevaan hetkeensä. Se valostuttaa elämää kummasti.
      Jokaisella meillä, kaikilla, niin terveillä kuin sairailla on ihan sama tilanne: Elämällämme on loppumishetkikin. Sitä emme vaan normaalisti koskaan halua ajatella. Asian tajuaminen on tiukka koulu, mutta sen jälkeen olemassaolo saa aivan uutta säihkyä.

      Olin kesällä leikkauksessa. Kyllä siinä tuli kirjoitettua läheisille ohjeet mitä tekisivät kuolemani jälkeen. Miten tavarani jaettaisiin, minkälaiset (hyvin epäperinteiset) menot järjestettäisiin... Jotenkin helpottikin kirjoittaa ne omaan muistikirjaan ylös, ne jutut.
      Jännää että siinäkin erittäin epävarman tulevaisuuden tilanteessa ajattelikin enemmän muita kuin itseään.
      -
      Niin sinäkin näytät ajattelevan.

      Toivotan sulle voimia elää juuri tässä ja nyt, yritä vain karkoittaa huoli asioista - ne etenevät omalla painollaan nyt. Tee pieniä onnellisia asioita, on oikeus hemmotella itseä ja läheisiä tietty aina, mutta erikoisesti nyt!
      Jos tunnet ettet jaksaisi olla töissä, järjestä sairasloma. Ei sinun tarvitse siellä kerätä urhoollisuusmitaleita.

      hali, pärjäile!

      • anneke

        tuloksen saaminen helpottaa oli tulos sitten neg. tai pos. minulla kävi näin,lähdin jouluksi hollantiin paikanpäällä todettiin kasvi päässä joka leikattiin siellä heti kun en saanut lentää suomeen. oli pahanlaatuinen. kuukausi meni siellä leikkauksen jälkeenkään ei saa heti lentää.nyt aloitetaan sädetys täällä,mutta oli ihanaa käydä omalla paikkakunnalla suomalaisessa sairaalassa jossa lääkäri puhuu suomea siellä kun puhuttiin eng. saksaa ja hollantia,joten sain diagnoosin ym. muut elikkä kaikki tiedot vieraalla kielellä.

        tsemppiä.

    • Rtg-hoitaja

      Totean, että onpas edistyksellinen kunta, sillä mammografia seulontoihin kutsutaan kahden vuoden välein 50-59-vuotiaat.Joissakin kunnissa myös yli 60-vuotiaat.

      • Myötähäpeä

        Pientä päivitystä. Näin (helsinkiläisenä)maallikkona kerron sinulle Rtg-hoitaja, että ainakin Turun seudulla mammografiatutkimukset alkavat 40v ylöspäin.
        Edistyksellistä on juu, totean minäkin. senkin totean, että aika v...umainen asenne sinulla rtg-hoitaja.

        Alkuperäiselle totean, että JOS vaikka se olisikin syöpää, niin eihän se missään nimessä ole kuolemantuomio. Onhan näitä esimerkkejä rintasyöpään sairastuneista ja parantuneistä nykyään hyvin paljon. "Julkimoistakin" esim. Satu Hassi,jolta se vuosia sitten leikattiin. Hänhän porhaltaa terveen näköisenä täysillä eteenpäin. Tuskin edes muistaa aikaa jolloin hän kulki liina päässä sädehoidon jälkeen. parantuneita kanssasisaria löytyy hyvin paljon.

        Ja mitä tuota vielä murehtimaan, ennenkuin saat tulokset. Murehtiminen kuin ei muuta asiaa miksikään. Ymmärrän odottamisen piinan ja luulen, että tämä on se henkisesti kaikkein vaikein aika. Epätietoisuus on pahinta. Eihän se ole millään tavalla varmaa, että kasvain/kasvaimet olisivat pahanlaatuisia. Älä nyt vielä mitään testamentteja rupea tekemään.

    • Faktatietoa

      Cancer.fi:n sivuilla kerrotaan mammografian joukkotutkimuksista, kohdistuvat ikäluokkaan 50-59!
      Nelikymppisistä ei sanaakaan!
      Ole hyvä ja tarkista!

      • joukkoseulonnasta

        Minäkin olen käynyt kerran mammografiassa, menin kun kutsuttiin ja sanottiin että kyse on joukkoseulonnasta. Olen nyt 38-vuotias, en tietääkseni kuulu mihinkään erityiseen riskiryhmään, asun Kuopiossa. Ilmeisesti tässä on paikkakuntakohtaisia eroja.

        Jos olet se rtg-hoitaja, niin oliko tarkoitus kirjoituksellasi vähätellä alkuperäisen kirjoittajan pelkoa, osoittaa ylemmyyttä tiedoillasi vai kentis jotain muuta? En oikein ymmärtänyt...

      • Minna

        Alkuperäinen kirjoittaja on ystäväni ja asuu naapurimaassamme,jossa seulontoja tehdään jo nelikymppisille.HÄPEÄ!

      • Maallikko minäkin
        joukkoseulonnasta kirjoitti:

        Minäkin olen käynyt kerran mammografiassa, menin kun kutsuttiin ja sanottiin että kyse on joukkoseulonnasta. Olen nyt 38-vuotias, en tietääkseni kuulu mihinkään erityiseen riskiryhmään, asun Kuopiossa. Ilmeisesti tässä on paikkakuntakohtaisia eroja.

        Jos olet se rtg-hoitaja, niin oliko tarkoitus kirjoituksellasi vähätellä alkuperäisen kirjoittajan pelkoa, osoittaa ylemmyyttä tiedoillasi vai kentis jotain muuta? En oikein ymmärtänyt...

        Joo, miksi täällä annetaan väärää tietoa, kait Syöpäyhdistys tietää paremmin.
        Ei mammografia koske samoja ikäluokkia kuin papa.

    • PELOTTTAA!!

      On tämä maailma ja osa sen asukkaista todella kylmiä ja skeptisiä ihmisiä!

      Luuleeko joku ihminen tosissaan, että tuosta vain huvikseni sepostaisin alkuperäisen viestini.. hirvittää ja melkein itkettää joidenkin ihmisten kyynisyys ja epäluuloisuus.

      Kiitti Minna ( :) ) ja te muut jotka kirjoititte asiallisia ja lohduttaviakin viestejä! Haluan niin kuulla toisten kokemuksia rinta- tai muusta syövästä.. tunteista, peloista, toiveista, ahdistuksesta ja kaikesta.. se lohduttaa kun kuulee että on ihmisiä, jotka kokevat/ovat kokeneet samaa ja miten heillä on. Ei ole niin totaalisen "yksin" ja peloissaan.

      Niin, tosiaan en asu Suomessa. Alunperin en sitä kirjoittanut, kun ajattelin ettei sillä asialla missä asun ole merkitystä. Selvyyden vuoksi siis, täällä missä minä asun tehdään nykyään joukkoseulonta 40v:sta ylöspäin. Lääkärin mukaan mä olen ensimmäisten 40-v:n ryhmässä, jotka kutsuttiin seulontaan. Ja asuinmaani vuoksi mietin jo mihin haluan tulla haudatuksikin.. "kotiin" Suomeen vai tänne missä tytär..Toivottavasti piste tälle aiheettomalle palautteelle, jossa epäillään kirjoituksiani!

      Muuten toivon kirjoituksia ja kokemuksia muilta samassa veneessä olevilta.. Kiitti vielä kerran teille, jotka oote jo vastanneet!

      • minnie

        Sairastin 4 vuotta sitten lynfooman, kasvain oli iso ja sain solumyrkkyja ja sädettä. Tiedän tunteesi, minulla oli silloin pieni vauva ja tuntui että maailma romahti. Kerron sinulle että paranin syövästä. Muista aina se että jos sinulla on syöpä, suomessa saat euroopan parhainta syöpähoitoa. Rintasyövästä suurin osa parantuu ja lääketiede uusii koko ajan. Toivon sinulle jaksamista. Puhu huolistasi ääneen ja avoimesti, odottavan aika on pitkä, tiedän sen!

      • PELOTTTAA!!
        minnie kirjoitti:

        Sairastin 4 vuotta sitten lynfooman, kasvain oli iso ja sain solumyrkkyja ja sädettä. Tiedän tunteesi, minulla oli silloin pieni vauva ja tuntui että maailma romahti. Kerron sinulle että paranin syövästä. Muista aina se että jos sinulla on syöpä, suomessa saat euroopan parhainta syöpähoitoa. Rintasyövästä suurin osa parantuu ja lääketiede uusii koko ajan. Toivon sinulle jaksamista. Puhu huolistasi ääneen ja avoimesti, odottavan aika on pitkä, tiedän sen!

        Kiitti viestistäsi.

        En ole itse koskaan aiemmin kokenut ns. vakavampaa sairautta. Jotkut kaverini täällä ovat (suomalaisia). Mitä heidän juttujaan olen kuunnellut, ovat kaikki aina sitä mieltä, että jos iskee vakavampi sairaus, niin paras on hoito Suomessa.

        Itse asun (tulee nyt sekin tunnustettua) Tukholmassa, ja ensi viikolla on aika Karolinska Sjukhusetissa, joka on ainakin minun käsitykseni mukaan arvostettu sairaala ympäri maailmaa.

        En itse voi enkä osaa verrata hoitoja Suomessa ja esim. Ruotsissa, kun ei ole kokemusta aiemmin. Itse arvostan hirmuisesti juuri Suomea ja onhan se tunnettuakin, että juuri Suomessa on mm. kaikenmaailman hoitoja, mitä esim. Ruotsissa ei ole.. En ole varma. Toisaalta Karolinska on myös Suomessa arvostettu sairaala.

        Selvyyden vuoksi, ettei tule epäselvyyksiä, olen suomen kansalainen. Olen aikoinani ennen tänne muuttoani tehnyt myös töitä Suomessa ja maksanut veroja. Toivon ettei tule asiattomia vastauksia, että pysyä täällä missä olen ym. Pelkään jo nimittäin joidenkin aiempien vastauksista päätellen, että osa voi tykätä että pysyä täällä kun kerta asunkin eikä käyttää hyväkseni Suomen terveyshuoltoa.. Tässä on kuitenkin kysymys minun terveydestäni/hengestäni, ja haluan tottakait saada parasta hoitoa mitä voin saada. Onko se sitten täällä tai Suomessa, kannanottoja toivon jos joku tietää....!!!

      • Hoitaja minäkin
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Kiitti viestistäsi.

        En ole itse koskaan aiemmin kokenut ns. vakavampaa sairautta. Jotkut kaverini täällä ovat (suomalaisia). Mitä heidän juttujaan olen kuunnellut, ovat kaikki aina sitä mieltä, että jos iskee vakavampi sairaus, niin paras on hoito Suomessa.

        Itse asun (tulee nyt sekin tunnustettua) Tukholmassa, ja ensi viikolla on aika Karolinska Sjukhusetissa, joka on ainakin minun käsitykseni mukaan arvostettu sairaala ympäri maailmaa.

        En itse voi enkä osaa verrata hoitoja Suomessa ja esim. Ruotsissa, kun ei ole kokemusta aiemmin. Itse arvostan hirmuisesti juuri Suomea ja onhan se tunnettuakin, että juuri Suomessa on mm. kaikenmaailman hoitoja, mitä esim. Ruotsissa ei ole.. En ole varma. Toisaalta Karolinska on myös Suomessa arvostettu sairaala.

        Selvyyden vuoksi, ettei tule epäselvyyksiä, olen suomen kansalainen. Olen aikoinani ennen tänne muuttoani tehnyt myös töitä Suomessa ja maksanut veroja. Toivon ettei tule asiattomia vastauksia, että pysyä täällä missä olen ym. Pelkään jo nimittäin joidenkin aiempien vastauksista päätellen, että osa voi tykätä että pysyä täällä kun kerta asunkin eikä käyttää hyväkseni Suomen terveyshuoltoa.. Tässä on kuitenkin kysymys minun terveydestäni/hengestäni, ja haluan tottakait saada parasta hoitoa mitä voin saada. Onko se sitten täällä tai Suomessa, kannanottoja toivon jos joku tietää....!!!

        Täällä Suomessa noudatetaan yhtenäistä käytäntöä joukkotarkastusten suhteen. Kutsuttavat ovat samoja ikäryhmiä aina Hangosta Utjoelle.
        Suomessa ensimmäinen kutsu mammografiaseulontaan tulee 50-vuotiaana!
        Ei aiemmin, mutta itsemaksavana pääset.

      • Opiskelija
        Hoitaja minäkin kirjoitti:

        Täällä Suomessa noudatetaan yhtenäistä käytäntöä joukkotarkastusten suhteen. Kutsuttavat ovat samoja ikäryhmiä aina Hangosta Utjoelle.
        Suomessa ensimmäinen kutsu mammografiaseulontaan tulee 50-vuotiaana!
        Ei aiemmin, mutta itsemaksavana pääset.

        Kukaan ei epäillyt kertomustasi, vaan meillä on erilainen käytäntö, se herätti ihmetystä,sillä täällä ei ole puhettakaan, että kutsuttaisiin 40-vuotistarkastukseen.

      • pointtisi
        Hoitaja minäkin kirjoitti:

        Täällä Suomessa noudatetaan yhtenäistä käytäntöä joukkotarkastusten suhteen. Kutsuttavat ovat samoja ikäryhmiä aina Hangosta Utjoelle.
        Suomessa ensimmäinen kutsu mammografiaseulontaan tulee 50-vuotiaana!
        Ei aiemmin, mutta itsemaksavana pääset.

        Mielenkiinnosta kysyn sinulta hoitajalta, että mikä oli vastauksesi viesiin? Kysyttiin neuvoa parhaasta hoidosta, ja sinä jatkat vaahtoamista ikäryhmistä ja vielä hoitajana ???

        Tsemppiä sulle PELOTTAA.

      • Ihmetyttää
        pointtisi kirjoitti:

        Mielenkiinnosta kysyn sinulta hoitajalta, että mikä oli vastauksesi viesiin? Kysyttiin neuvoa parhaasta hoidosta, ja sinä jatkat vaahtoamista ikäryhmistä ja vielä hoitajana ???

        Tsemppiä sulle PELOTTAA.

        Mikä ihme, kun pitää riidellä. Suomessa on oma käytäntö ja Ruotsissa omansa. That's it.

      • ei ymmärrä!!
        Ihmetyttää kirjoitti:

        Mikä ihme, kun pitää riidellä. Suomessa on oma käytäntö ja Ruotsissa omansa. That's it.

        Minäkään en ymmärrä!

        Tulin kanssaihmisenä etsimään mm. neuvoja ja lohtua. Katsomatta ja takertumatta ikään milloin seulonta tehdään - se ei ollut kertomukseni eikä myöskään kirjoituksen ydin. Hämmästykseni onkin suuri, koska suurin osa palstelle vastanneista takertuvat kysymykseen, annetaanko 40-v:lle joukkoseulontaa. Huolimatta siittä, että kirjoitin myöhemässä kirjoituksesani asuvani muualla kuin Suomessa.

        Alkuperäinen kirjoitukseni, hätäni on näköjään sivuseikka joillekin.. Tärkeämpää on mistä iästä lähtien joukkoseulantaa tehdään. Pyydän näitä kirjoittajia joko aloittamaan uuden ketjun tai että eivät vastaa enää tähän ketjuun. Tämä nimittäin ei ole tarkoitus aloittaa keskustelua ja kinastaa siittä, missä iässä missäkin kunnasa/maassa aloitetaan ko. seulonta.

      • örebro
        ei ymmärrä!! kirjoitti:

        Minäkään en ymmärrä!

        Tulin kanssaihmisenä etsimään mm. neuvoja ja lohtua. Katsomatta ja takertumatta ikään milloin seulonta tehdään - se ei ollut kertomukseni eikä myöskään kirjoituksen ydin. Hämmästykseni onkin suuri, koska suurin osa palstelle vastanneista takertuvat kysymykseen, annetaanko 40-v:lle joukkoseulontaa. Huolimatta siittä, että kirjoitin myöhemässä kirjoituksesani asuvani muualla kuin Suomessa.

        Alkuperäinen kirjoitukseni, hätäni on näköjään sivuseikka joillekin.. Tärkeämpää on mistä iästä lähtien joukkoseulantaa tehdään. Pyydän näitä kirjoittajia joko aloittamaan uuden ketjun tai että eivät vastaa enää tähän ketjuun. Tämä nimittäin ei ole tarkoitus aloittaa keskustelua ja kinastaa siittä, missä iässä missäkin kunnasa/maassa aloitetaan ko. seulonta.

        Hyvä nimim. pelottaa. Ymmärrän hyvin tunteesi. Itse olen käynyt saman läpi noin 2 1/2 vuotta sitten. Minulla oli syöpä, se on nyt leikattu ja voin hyvin. Alan pikkuhiljaa uskoa että saan vielä olla mukana elämässä joitakin vuosia ja nähdä lastenlasteni kasvavan. Minut hoidettiin örebrossa ja ainakin siellä on hyvä kohtelu henkilökunta on kuin enkeleitä ja sain paljon informatiota. uskon että hoito karolinskalla on yhtä hyvä jollein parempi. Tsemppiä sinulle, pidän peukkuja että ei ole mitään vakavaa.

      • PELOTTTAA!!
        örebro kirjoitti:

        Hyvä nimim. pelottaa. Ymmärrän hyvin tunteesi. Itse olen käynyt saman läpi noin 2 1/2 vuotta sitten. Minulla oli syöpä, se on nyt leikattu ja voin hyvin. Alan pikkuhiljaa uskoa että saan vielä olla mukana elämässä joitakin vuosia ja nähdä lastenlasteni kasvavan. Minut hoidettiin örebrossa ja ainakin siellä on hyvä kohtelu henkilökunta on kuin enkeleitä ja sain paljon informatiota. uskon että hoito karolinskalla on yhtä hyvä jollein parempi. Tsemppiä sinulle, pidän peukkuja että ei ole mitään vakavaa.

        Ehkä mä oon jonkinlaisessa shokissa, etten osaa ilmaista itseäni järkevämmin? Siittä ottaa jotkut hajuherneet neniinsä..

        Mikä syöpä sulla oli? Sulla on siis pelkästään positiivisia kokemuksia ruotsin syöpähoidosta? Mä kun oon tuttavapiirin eka jolle syöpä ilmaantui.. Jotkut on "vähemmästäkin" hakeutuneet hoitoon Suomeen. Itse en tiedä onko Suomella ja Ruotsilla eroja hoidon laadun suhdteen.. toisaalta sisimmässäi ois turvallisempaa saada hoito omassa maassa ja omalla kielellä..

        Sekin on taas käytännön kysymys.Pitääkö mun muuttaa kirjat Suomeen jotta saisin hoitoa? Miten se onnistuu jos työpaikka ja kaikki täällä.. Niin paljon kysymyksiä, enkä mistään löydä www - sivua, mistä löytyis vastaus.

      • Täti 40+
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Ehkä mä oon jonkinlaisessa shokissa, etten osaa ilmaista itseäni järkevämmin? Siittä ottaa jotkut hajuherneet neniinsä..

        Mikä syöpä sulla oli? Sulla on siis pelkästään positiivisia kokemuksia ruotsin syöpähoidosta? Mä kun oon tuttavapiirin eka jolle syöpä ilmaantui.. Jotkut on "vähemmästäkin" hakeutuneet hoitoon Suomeen. Itse en tiedä onko Suomella ja Ruotsilla eroja hoidon laadun suhdteen.. toisaalta sisimmässäi ois turvallisempaa saada hoito omassa maassa ja omalla kielellä..

        Sekin on taas käytännön kysymys.Pitääkö mun muuttaa kirjat Suomeen jotta saisin hoitoa? Miten se onnistuu jos työpaikka ja kaikki täällä.. Niin paljon kysymyksiä, enkä mistään löydä www - sivua, mistä löytyis vastaus.

        Jos ja kun diagnoosi varmistuu, niin tiedustele voitko saada hoitoa Suomessa hoitavalta lääkäriltä ja toisena tulee mieleen Kela, en tiedä ruotsalaista nimeä. Luulisi heidän tietävän jotain.

      • örebro
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Ehkä mä oon jonkinlaisessa shokissa, etten osaa ilmaista itseäni järkevämmin? Siittä ottaa jotkut hajuherneet neniinsä..

        Mikä syöpä sulla oli? Sulla on siis pelkästään positiivisia kokemuksia ruotsin syöpähoidosta? Mä kun oon tuttavapiirin eka jolle syöpä ilmaantui.. Jotkut on "vähemmästäkin" hakeutuneet hoitoon Suomeen. Itse en tiedä onko Suomella ja Ruotsilla eroja hoidon laadun suhdteen.. toisaalta sisimmässäi ois turvallisempaa saada hoito omassa maassa ja omalla kielellä..

        Sekin on taas käytännön kysymys.Pitääkö mun muuttaa kirjat Suomeen jotta saisin hoitoa? Miten se onnistuu jos työpaikka ja kaikki täällä.. Niin paljon kysymyksiä, enkä mistään löydä www - sivua, mistä löytyis vastaus.

        Minulla oli rintasyöpä. Leikattiin pala pois ja sen jälkeen sain 25 kertaa sädehoitoa. Ei ollut vielä levinnyt minnekään joten olen optimisti ja toivon parasta. Täällä örebrossa ainakin jokainen saa nimikkohoitajan ja puhelinnumeron hänelle että voi soittaa aina kun tuntuu että on joitain kysyttävää. Ja jos jotain uutta löytyy niin se on vaan soittaa sinne niin saa lääkäri ajan. Kyllä minä ainakin olen tyytyväinen samaani hoitoon. Suomen hoidoista en tarkemmin tiedä, mutta siskoni on sairaanhoitajana Turussa ja mitä hänen kanssaan olen keskustellut tuntuvat hoidot olevan aika samanlaiset kuin täällä.

      • valoa putkessa

        Luettuani kertomuksesi pelosta jota tällä hetkellä elät en voi muuta kun toivottaa VOIMIA VALTAVASTI ja JAKSAMISTA.Itse sairastuin syöpään viime kesänä ja käyn hoidoissa edell.Nuo ajatukset oli aivan samat minulla kun sain kuulla syövästä,viidestä elin vuodesta jonka lääkäri lupasi.Käyn n.1-2 kertaa kuukaudessa vertaistuki ryhmässä,siellä voimme ratkoa ja loduttaa toinen toisiamme iästä ja sukupuolesta riippumatta.Meillä suurella osalla on erityyppiset syövät mut sana syöpä yhdistää meidät.Ota ihmeessä selvää oman paikkakunnan vertaistuki ryhmästä,sieltä saat tietoa ja tukea sairauteesi ja mikä parasta saat mahtavia ystäviä.Voimia vielä kerran ja posiitiivisiä ajatuksia !!!!!!!!!!!!

    • Annikki

      Moi!
      Mene www.verkkoklinikka.fi/keskusteluryhmät
      ja siellä rintasyöpäpalstalle. Siellä saat
      asiallista ja empaattista vertaistukea!
      A

    • mut kyllä kestät

      kirjoitin sulle aiemmin "epätietoisuus rassaa" viestin.
      Muistathan ettet ole saanut syöpä-diagnoosia vielä. On muunkinlaisia pahkuroita ja muhkuroita. En halua vähätellä, tietenkään. Mutta toivoa on, paljon, ja jos on rintasyöpä, toivoa on sittenkin vielä todella paljon. Ja elinvuosia.
      Oma (suht vähäinen) kokemukseni syöpää sairastaneena on että pohjoismaissa on kyllä hyvä yhteistyö terveydenhoidon alalla. Hommasin itse pohjoismaisen Kela-kortin, kun vierailen usein norjassa. Siellä saatoin mm.käydä ns väliverikokeissa samalla perushinnalla kuin paikallisetkin. Tulokset lähetettiin notkeasti hoitavaan sairaalaani suomeen.

      Suomen Kelan sivuilta varmasti löydät tietoa kaikesta tärkeästä, mitä sinun Ruotsissa asuvana suomalaisena on hyvä tietää. Ja sieltä varmasti saat hyvät vastaukset mieltä askarruttaviin asioihin. Kannattaakin ottaa heti selvää hoidon korvauksista ja kuka ja mitä korvaa!

      Esim. syöpähoidoissa voi tarvita erikoislääkkeitä, jotka voivat olla 100 % korvattavia.

      Mutta muistutan vielä, että muunkinlaisia kasvaimia on kuin syöpä.
      -
      Olet oikeassa, turha tässä viestiketjussa on rähjätä jollekin rgt-hoitajalle! Ihan oikeinhan hän oikaisi, ajatellen Suomen oloja. Hoitajan työ on raskasta, en tiedä kestäisinkö itse sitä kaikkea ihmisten hätää ja pelkoa ja sairauksia, siis kohdata ihmisiä päivästä toiseen. Muistan miten tomografia ahdisti ja pelotti etukäteen... ja siellä ne rtghoitajat olivat niin empaattisina ja ystävällisinä. Kunnioitukseni ja kiitokset kaikille hoitotyöläisille.

      pärjäilemisiin - kerro välillä missä mennään.

      ps. Siellä cancer.fi-sivuilla tosiaan keskustelua on, mutta täällä mielestäni paljon vireämmin ja laajemmin. Kyllä täällä keskusteluissa on paljon meitä sairauden kokeneita (sairautta pelkääviä, hoidoissa olevia, hoidot läpikäyneitä, tervehtyneitä, kontrolleissa käyviä.)halit teille kaikille

    • Sh-opiskelija

      Ihan mielenkiinnosta kyselen, että otettiinko sinulta ns. ohutneulanäyte rinnastasi, ilmeisesti? Jos ohutneulanäytteessä todetaan syöpäsoluja, niin pääset todella pian hoitoon. Älä murehdi etukäteen vaan ajattele, että hyvä että asiasi on hoidossa.
      Jaksamista!

      • PELOTTAA

        Hei!

        Sitä on multa jokin muukin kysynyt, mutta näin maallikkona en valitettavasti tiedä..

        Ainoa minkä näin toimenpiteessä oli, että hoitaja piti jotain ns. pulloa kädessä josta meni ilmeisesti letku siihen neulaan. Onko se sitten ohut- vai paksu.. Ei aavistustakaan.

        Voisko joku kertoo, mikä ero noilla kahdella sitten on? Onko toinen varmempi kuin toinen, miksi yleensä on kaksi eri tapaa ottaa näyte?

        En mennyt tänäänkään töihin, sain lääkärille ajan että kirjoittais mut ainakin keskiviikkoon asti sairaslomalle.

        Tää epätietoisuus on tosiaan helvettiä! Sitä "kuuntelee" kroppaansa aivan erilailla kuin ennen ja jokainen juttu minkä aiemmin on sivuuttanut vain olankohautuksella tai sen kummemmin miettimättä, saa mut nyt ihan vauhkoksi.

        Mitä enemmän nimittäin syövästä oon lukenut, sitä enemmän pelkään että on levinnyt esim. luustoon. Mulla kun loppusyksyllä alkoi vas. käsivarressa semmoinen outo jomotus/särky, minkä laitoin vain kylmän tai huonon työasennon piikkiin.. Alavatsakipuja on ollut pidempään, enkä niidenkään vuoksi ole lääkäriin hakeutunut. Nyt siis maalaan piruja seinille ja pelkään että mulla on syöpä jo ihan jokapaikassa.. Vaikkei edes vielä tietoa, onko mulla edes syöpä.. Oon varmaan ihan hullu jo
        :(.

        Sen oon päättänyt etten enää lue syövistä jne. Ihan itseäni suojellakseni.

      • rauhoittaa mielesi
        PELOTTAA kirjoitti:

        Hei!

        Sitä on multa jokin muukin kysynyt, mutta näin maallikkona en valitettavasti tiedä..

        Ainoa minkä näin toimenpiteessä oli, että hoitaja piti jotain ns. pulloa kädessä josta meni ilmeisesti letku siihen neulaan. Onko se sitten ohut- vai paksu.. Ei aavistustakaan.

        Voisko joku kertoo, mikä ero noilla kahdella sitten on? Onko toinen varmempi kuin toinen, miksi yleensä on kaksi eri tapaa ottaa näyte?

        En mennyt tänäänkään töihin, sain lääkärille ajan että kirjoittais mut ainakin keskiviikkoon asti sairaslomalle.

        Tää epätietoisuus on tosiaan helvettiä! Sitä "kuuntelee" kroppaansa aivan erilailla kuin ennen ja jokainen juttu minkä aiemmin on sivuuttanut vain olankohautuksella tai sen kummemmin miettimättä, saa mut nyt ihan vauhkoksi.

        Mitä enemmän nimittäin syövästä oon lukenut, sitä enemmän pelkään että on levinnyt esim. luustoon. Mulla kun loppusyksyllä alkoi vas. käsivarressa semmoinen outo jomotus/särky, minkä laitoin vain kylmän tai huonon työasennon piikkiin.. Alavatsakipuja on ollut pidempään, enkä niidenkään vuoksi ole lääkäriin hakeutunut. Nyt siis maalaan piruja seinille ja pelkään että mulla on syöpä jo ihan jokapaikassa.. Vaikkei edes vielä tietoa, onko mulla edes syöpä.. Oon varmaan ihan hullu jo
        :(.

        Sen oon päättänyt etten enää lue syövistä jne. Ihan itseäni suojellakseni.

        heihei! Yritä vaan rauhoittaa mielesi. Milloin sulla olikaan se tutkimusaika? Vai oliko se leikkausaika?
        Tiedän kyllä tosi hyvin, miltä susta tuntuu. Mutta elämästä tulee tosi helvettiä, jos antaa ajatusten karata maalaamaan mörköjä. Yritä keskeyttää kurjien ajatusten kierre jotenkin. Ensin ehkä vaikeeta. Olisko joku kirja mihin voisit uppoutua? Tai joku muu mikä vie kokonaan ajatukset.
        Ehkä voit myös kokeilla sitä, että lupaat itsellesi vaikka 15 minuuttia tai puoli tuntia päivässä kaiken ajattelemiseen, sitten muuna aikana yrität keskeyttää ajatuskierteen.
        -
        Vaikka rinnassa olis hyvänlaatuisiakin jotakin 'ylimääräistä', se hyvin mahdollisesti voi heijastua käteenkin, arvelen.

        ps. kun huomaan masennuksen uhkaavan, otan aika usein beroccan, siinä on hyvin imeytyvässä muodossa b-vitamiineja, joita kasvissyöjänä erityisesti tarvin.
        Tuntuu varmaan hassulta, jopa väärältä puhua vitamiineista, kun toista ahdistaa vakavan sairauden pelko. Mutta on luvallista taistella masennusta, pelkoa ja ahdistusta vastaan koko rintamalla!
        voimahalaus sulle

      • Sh-opiskelija
        rauhoittaa mielesi kirjoitti:

        heihei! Yritä vaan rauhoittaa mielesi. Milloin sulla olikaan se tutkimusaika? Vai oliko se leikkausaika?
        Tiedän kyllä tosi hyvin, miltä susta tuntuu. Mutta elämästä tulee tosi helvettiä, jos antaa ajatusten karata maalaamaan mörköjä. Yritä keskeyttää kurjien ajatusten kierre jotenkin. Ensin ehkä vaikeeta. Olisko joku kirja mihin voisit uppoutua? Tai joku muu mikä vie kokonaan ajatukset.
        Ehkä voit myös kokeilla sitä, että lupaat itsellesi vaikka 15 minuuttia tai puoli tuntia päivässä kaiken ajattelemiseen, sitten muuna aikana yrität keskeyttää ajatuskierteen.
        -
        Vaikka rinnassa olis hyvänlaatuisiakin jotakin 'ylimääräistä', se hyvin mahdollisesti voi heijastua käteenkin, arvelen.

        ps. kun huomaan masennuksen uhkaavan, otan aika usein beroccan, siinä on hyvin imeytyvässä muodossa b-vitamiineja, joita kasvissyöjänä erityisesti tarvin.
        Tuntuu varmaan hassulta, jopa väärältä puhua vitamiineista, kun toista ahdistaa vakavan sairauden pelko. Mutta on luvallista taistella masennusta, pelkoa ja ahdistusta vastaan koko rintamalla!
        voimahalaus sulle

        Tässä vielä lisää tietoa, mutta ei mennä asioiden edelle:

        Tutkimusten yhteydessä muutoksista voidaan ottaa joko ohutneulanäyte tai karkeaneulanäyte tarkempaan solu- ja kudostutkimukseen. Jos missä tahansa tutkimuksissa jokin viittaa syöpään, kasvain poistetaan kirurgisesti. Selvästi tuntuva epäilyttävä kyhmy tulisi aina poistaa leikkaamalla.

        Rintasyöpää hoidetaan leikkauksella, sädehoidolla ja lääkehoidolla
        Leikkaus on rintasyövän perushoito. Leikkauksessa voidaan käyttää rinnan säästävää menetelmää tai poistaa koko rinta. Säästävässä leikkauksessa poistetaan kyhmy ja hiukan tervettä rintarauhasta. Rinnan poistossa poistetaan koko rintarauhanen ja sen alla oleva rintalihaksen lihaskalvo. Leikkauksen yhteydessä tutkitaan tai tyhjennetään kainalon imusolmukkeet, koska kainalo on ensimmäinen paikka, johon tauti leviää.

        Syöpäsoluja saattaa kuitenkin jäädä jäljelle leikkauksessa, vaikka näkyvä kasvain poistetaan. Sädehoitoa annetaan, jos kainalon imusolmukkeet ovat sisältäneet kasvainkudosta, kasvain on ollut läpimitaltaan yli neljä senttimetriä tai on tehty rinnan osapoisto. Sen tarkoituksena on tuhota pieniä kasvainsoluja ja estää tautia uusimasta paikallisesti.

        Leikkauksen jälkeen annettavaa liitännäis- eli adjuvanttihoitoa suositellaan niille, joilla taudin uusimisvaara on 10-15 prosenttia ennusteellisten tekijöiden perusteella. Se annetaan muun muassa aina, kun tauti on levinnyt kainaloimusolmukkeisiin. Lääkehoidossa käytetään hormoneja tai solunsalpaajia. Niiden tarkoituksena on tuhota elimistöstä mikroskooppiset syöpäsolut, joita muuten ei voida havaita. Liitännäishoitoa käytetään yhdessä leikkauksen ja sädehoidon kanssa.

        Rintasyöpä voi levitä myös muualle elimistöön, yleisimminmaksaan, keuhkoihin, aivoihin ja luustoon. Levinneen rintasyövän hoidossa käytetään myös sädehoitoa, hormoneja, solunsalpaajia sekä vasta-ainehoitoja, joissa lääke kohdistetaan syöpää aiheuttavaan tai ylläpitävään proteiiniin.

        Rintasyövän ennuste on parantunut
        Ennuste on kokonaisuudessaan viime vuosien aikana parantunut. Mammografiaseulontojen johdosta rintasyöpäkasvain voidaan löytää jo varhain, kun kasvain on esimerkiksi vielä niin pieni, ettei se tunnustelemalla ole havaittavissa. Myös hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Niinpä tällä hetkellä noin 80 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta. Varhain todettu sairaus on ennusteeltaan erinomainen; jopa yli 90 % paranee.

        Kysy lisää tietoa aiheesta lääkäriltäsi.





           

    • Nimetön

      1994 leikattiin minulta oik.rinta syövän takia.
      Ennen leikkausta itkeskelin paljon. Leikkauksen
      jälkeen helpotti, kun ajattelin että se paha on
      poistettu. Syöpäni uusiutui 2003. Nykyinen lääke-tiede on mennyt paljon eteenpäin ja nykyiset hoidot eivät aiheuta enää niin paljon haittavailutuksia kuin -94. Olen saannut 2 v.
      sytostaatti viikko-hoitona. Nyt saan FEMAR-hormoonihoitoa tabletteina ja syöpämarkkerini ovat laskeneet. Yritä leikkauksen jälkeen ajatella vain positiivisia ajatuksia, vaikka tiedän kuinka vaikeata se on. Positiiviset ajatukset parantavat paremmin kuin negatiiviset.
      Halauksin sinulle lähetän suojelusta.

      • PELOTTTAA!!

        Kiitos teille monille, jotka ovat lähettäneet rohkaisevia sanoja ja lämpimiä ajatuksia! Antaa lohtua lukea teidän jokaisen tsemppaavat terveiset.

        Huomenna mulla on ns. totuuden hetki..klo 10.30 täkäläistä aikaa.. Otan tuekseni yhden parhaista ystävistäni, miestä en ota mukaan sen vuoksi koska hän ei osaa kysellä kaikkea mitä kysyä pitäis (oli tulos mikä tahansa) ja koska on melkeen yhtä peloissaan ku mäkin. Ei varmaan kumpikaan muistais jälkikäteen mitä siellä oikein puhuttiinkaan. Tää kaveri joka tulee tueksi, osaa ja kykenee kysymään asioita, mitä en varmaan itse edes tajua. Ja toivottavasti myös muistaa puhutun jälkikäteenkin :)

        Mulla on semmoinen paniikki huomisen suhteen. Toivon, että aika pysähtyisi. Ettei tarttis mennä sinne. Jalat tärisee jo nyt niin että hyvä että pystyssä pysyn. Onko kukaan tuntenut samaa???

        Joku ehkä miettii, miksi näin "ylireagoin" ennenaikojaan. Syy on, että mun lähisuvussa on syöpää, ja moni on siihen kuollut. Mm. Tädillä todettiin myös n. 40-v. rintasyöpä, se on kuitenkin siittä selvinnyt! Läheinen serkkuni (rintasyöpään sairastaneen tätini poika) kuoli n. 5 v. sitten aivosyöpään 40-vuotiaana (diagnoosin jälkeen eli vain 1/2 vuotta). Toinen täti kuoli haimasyöpään. Isäni kuoli 60-v., muttei kuitenkaan syöpään.

        Siksi mulle "syöpä" jo sananakin aiheuttaa hirveän kammon..

        Vielä yksi kysymys huomista varten: oisko jollain kysymyksiä, mitä ottaa esille huomenna.. riippumatta onko hyvä/pahalaatuista? Itse en keksi muuta kuin että mikä mun prognoosi on jos paha, kuin kauan elinaikaa.. Mitään muuta en pysty ajatteleen. Hoidot ja kaikki, ne tuntuu ns. toissijaiselle, haluan vaan tietää oonko kuolemassa kuukauden, puolen vuoden vai mahdollisesti myöhemmin......

      • valoa putkessa
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Kiitos teille monille, jotka ovat lähettäneet rohkaisevia sanoja ja lämpimiä ajatuksia! Antaa lohtua lukea teidän jokaisen tsemppaavat terveiset.

        Huomenna mulla on ns. totuuden hetki..klo 10.30 täkäläistä aikaa.. Otan tuekseni yhden parhaista ystävistäni, miestä en ota mukaan sen vuoksi koska hän ei osaa kysellä kaikkea mitä kysyä pitäis (oli tulos mikä tahansa) ja koska on melkeen yhtä peloissaan ku mäkin. Ei varmaan kumpikaan muistais jälkikäteen mitä siellä oikein puhuttiinkaan. Tää kaveri joka tulee tueksi, osaa ja kykenee kysymään asioita, mitä en varmaan itse edes tajua. Ja toivottavasti myös muistaa puhutun jälkikäteenkin :)

        Mulla on semmoinen paniikki huomisen suhteen. Toivon, että aika pysähtyisi. Ettei tarttis mennä sinne. Jalat tärisee jo nyt niin että hyvä että pystyssä pysyn. Onko kukaan tuntenut samaa???

        Joku ehkä miettii, miksi näin "ylireagoin" ennenaikojaan. Syy on, että mun lähisuvussa on syöpää, ja moni on siihen kuollut. Mm. Tädillä todettiin myös n. 40-v. rintasyöpä, se on kuitenkin siittä selvinnyt! Läheinen serkkuni (rintasyöpään sairastaneen tätini poika) kuoli n. 5 v. sitten aivosyöpään 40-vuotiaana (diagnoosin jälkeen eli vain 1/2 vuotta). Toinen täti kuoli haimasyöpään. Isäni kuoli 60-v., muttei kuitenkaan syöpään.

        Siksi mulle "syöpä" jo sananakin aiheuttaa hirveän kammon..

        Vielä yksi kysymys huomista varten: oisko jollain kysymyksiä, mitä ottaa esille huomenna.. riippumatta onko hyvä/pahalaatuista? Itse en keksi muuta kuin että mikä mun prognoosi on jos paha, kuin kauan elinaikaa.. Mitään muuta en pysty ajatteleen. Hoidot ja kaikki, ne tuntuu ns. toissijaiselle, haluan vaan tietää oonko kuolemassa kuukauden, puolen vuoden vai mahdollisesti myöhemmin......

        Olet tehnyt tosi viisaasti pyydettyäsi ystävän mukaan.Itse olin kuulemassa lausunnon yksin joka oli Shokki,läksin paperit sylissä sairaalasta tietämättä minne.Pitkän etsinnän jälkeen löysin autonikin,maailmani oli aivan sekaisin.On turha sanoa et älä ole huolissasi,hoidot on hyvät.Mut maailma siinä repeää ennen kuin asian sisäistää itselle,oma surutyö sen kanssa on tehtävä.Näin on käynyt myös minulle.Kontrolleihin otan aina mieheni mukaan,siltävaralta,jos tulee ikäviä uutisia.Suosittelen miettimään tänään asioita mitä haluat kysyä lääkäriltä ja vaikka kirjoittamaan ne paperille hoidoista,hoitojen kestoista jne... Toivon sydämmestäni sinulle enkeleitä huomiselle mukaan.Ilmoittele itsestäsi mikä oli diaknoosi !!!

    • vivelda

      katsohan tuolta 10.12 shokissa olevan kirjoittelua, ja huomaa, kuinka samankaltaisia ajatukseni olivat.Olen kiitollinen kaikille tukijoilleni siellä. Ennen leikkausta 2 viikkoa oli todella epätodellista. Ikinä en olisi kuvitellut sydämen hyppivän rinnassa niin kovaa.
      Nykyään en enää käytä shokissa nimimerkkiä.
      Hoitojen alkaessa tilanne vaan kummasti rauhoittui kohdallani. Uskon siihen, että 80-85% selviää. Suurempi mahdollisuus minulla on olla niiden joukossa, kuten sinullakin. Toivon voimia sinulle ja peukut pystyyn.

    • Sinulle!!!

      Älä tee vielä testamenttia. Minutkin pyydettiin yhdessä mieheni kanssa kuulemaan vastauksia ja kasvaimeni olikin hyvänlaatuinen!!! Kasvain leikattiin ja nyt vaan käyn vuosikontrollissa varmistaakseni,että kaikki on ok. Kyllä elämä jatkuu kaikesta huolimatta...Jaksamisiin...

      • rintsari

        Sairastamme syöpää, johon löytyy montaa eri lääkettä ja tutkimuksen alla on koko ajan uusia keinoja syövän nujertamiseksi. Shokkivaihe kuuluu alkuun, mutta ihmismieli on yllättävän sopeutuvainen.
        Kohta osaa jo ajatella muutakin kuin syöpä ja arvostaa eri tavalla elämää.
        Itse olen ajatellut, että olenkohan nyt parantunut, sillä rutisen taas pikkuasioista kuten ennen sairauttakin :)

      • rintsari
        rintsari kirjoitti:

        Sairastamme syöpää, johon löytyy montaa eri lääkettä ja tutkimuksen alla on koko ajan uusia keinoja syövän nujertamiseksi. Shokkivaihe kuuluu alkuun, mutta ihmismieli on yllättävän sopeutuvainen.
        Kohta osaa jo ajatella muutakin kuin syöpä ja arvostaa eri tavalla elämää.
        Itse olen ajatellut, että olenkohan nyt parantunut, sillä rutisen taas pikkuasioista kuten ennen sairauttakin :)

        piti mennä :)

    • PELOTTTAA!!

      Tulin vasta lääkäriltä: syöpä on. Leikkaus 13.3. En jaksa kirjottaa muuta nyt. Itken ja tärisen.

      • Petu

        En voi kuvailla kuinka pahoillani olen! Voimia sinulle ja perheellesi! Tiedän tunteesi, taistelu on alkanut. RUTISTUS!

      • örebro

        Olen ajatuksissa mukanasi. Sinulla on vaikea kevät edessä mutta suurin osa selviää sairaudestaan ja sinun täytyy uskoa että sinä kuulut parantuvien joukkoon. Minä kävin myös silloin kaksi vuotta sitten ihan pohjalla ja suunnittelin jo itsemurhaakin. Mutta sinä saat hyvän hoidon, leikkaus, ev. solumyrkyt ja sitten sädehoito ja aika menee uskomattoman nopeasti ja pääset taas elämään kiinni. Kirjoittele aina kun siltä tuntuu, se auttaa kun saa purkaa itseään. Paljon tsemppiä sinulle ja lämpöisiä halauksia.

      • valoa putkessa
        örebro kirjoitti:

        Olen ajatuksissa mukanasi. Sinulla on vaikea kevät edessä mutta suurin osa selviää sairaudestaan ja sinun täytyy uskoa että sinä kuulut parantuvien joukkoon. Minä kävin myös silloin kaksi vuotta sitten ihan pohjalla ja suunnittelin jo itsemurhaakin. Mutta sinä saat hyvän hoidon, leikkaus, ev. solumyrkyt ja sitten sädehoito ja aika menee uskomattoman nopeasti ja pääset taas elämään kiinni. Kirjoittele aina kun siltä tuntuu, se auttaa kun saa purkaa itseään. Paljon tsemppiä sinulle ja lämpöisiä halauksia.

        Olen tosi pahoillani saamastasi uuttisesta.Kun itse sain tietää sairastavani syöpää oli itse syytökset valtavia.Miksi minä ? Mitä olen elämässä tehnyt väärin ? Minä joka elän normaalia elämää,käynyt työssä,hoitanut lapset ja kodin,hoitanut asiani ajallaan verotoimistoa myöten.Samalla viikolla kun sain tietää levinneisyydestä tuli minusta toisen ihanan pikku tytön tupla mummo,se pahensi vielä asiaa kun mietin ehdinkö tyttöjen varttumista nähdä. Nää itsesyytökset ja miksi?mitä? kysymykset on normaali reagtio.Usko yläkerran ukkoon meni totaalisesti sillä viikolla,eikä ole kunnolla vieläkään palannut.Yritä ajatella positiivisesti,olethan saanut nyt diagnoosin ja leikkaus päiväkin on tiedossa.Uskon vahvasti että hoidotkin puree. Muutamalla vertaistuki ystävälläni on/ollut rintasyöpä,jokunen on palannut jo työelämään jokunen käy edell.hoidoissa. mutta he on saaneet otteen elämään ja puhtia tulevaisuuteen. Haluksia ja voimia sinulle,olet mielessä !!!!!!!!!!!!

      • tämä!

        Tieto ei ollut Tuomio vaikka se varmasti nyt siltä tuntuukin. Muistatko, että joku tuossa aiemmin kirjoitti, että viiden vuoden kuluttua rintasyöpään sairastuneista valtaosa on elossa (oliko 80 % luokkaa tai ylikin).

        Täytä ajatuksesi muulla kuin kuolemalla ja testamenttien laatimisella. Sen aika ei ole nyt, eikä luultavasti vielä pitkiin aikoihin. Jokainenhan meistä täältä joskus lähtee, mutta ei aikasi ole vielä koittanut. Positiivisia ajatuksia nyt vain. Tiedän...vaikeaahan se tietysti vielä on.

        Hyvä, että teilläpäin järjestetään mammografiatutkimuksia nuoremmille naisille. Siinä suhteessa jos mitenkään näin voi tässä tilanteessa sanoa "onni potkaisi". Pääsit heti tutkimukseen ja leikkausaikakin on jo tiedossa. Tästä lähtee paraneminen.

        Rintasyöpää sairastaville on aivan varmasti oma keskustelufoorumi ja teilläkin päin varmasti vertaistukiryhmiä. Kannattaisi jutella siellä saman kokeneiden kanssa. Huomaat samalla ettei tauti olekkaan mikään kuolemantuomio.Niin yleinen sairaus tuo on naisten keskuudessa.

        Et arvaakkaan kuinka moni vastaan kävelevistä naisista sairastaa/on sairastanut samaa sairautta kuin sinä. Tunnen joitakin rintasyöpään sairastaunutta naista, he porskuttavat täyttä vauhtia eteenpäin. Satu Hassiltakin leikattiin vuosia sitten rintasyöpä. Kuka enää muistaa aikaa jolloin hän kulki eduskunnassa huivi päässä? Ja kovin elinvoimaiseltahan hän nykyään näyttää. Entäs meidän suuri urheilusankarimme Saku Koivu. Hänen syöpädiagnoosinsa oli järkytys jos Sakulle itselleen, niin myös kaikille muille. Entä tänä päivänä: Hän on mennyt naimisiin, saanut lapsen (oliko toinenkin jo syntynyt tai ainakin tuloillaan) ja urheilu-ura kukoistaa.
        Näitä esimerkkejähän olisi. Tietysti syöpiäkin on erilaisia. Olen ymmärtänyt ettei rintasyöpä ole laajalle levinneenä niitä hankalimpia lainkaan.

        Positiivista asennetta sinulle ja perheellesi. Ymmärrän, että valoa on nyt vaikea nähdä. Uskon kuitenkin, että se taistelutahto ja usko parantumiseen vielä tulee. Jaksamista sinulle ja perheellsi.kirjoittele kuulumisiasi tänne. täällä on paljon saman kokeneita kuten olet huomannut. Tosin varmasti myös rintasyöpää sairastaville löytyy ihan omakin palsta.

      • Sh-opiskelija

        Ymmärrän kyllä alkushokin,mutta ajattelin kertoa, että kurssikaverini oli kesätöissä Karoliinisessa sairaalassa, ja uskon paikan olevan huipputasoa niin hoitojen suhteen kuin asiantuntemuksen.Edelläkävijä ja arvostettu sairaala myös muissa maissa.

      • PELOTTTAA!!
        Sh-opiskelija kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä alkushokin,mutta ajattelin kertoa, että kurssikaverini oli kesätöissä Karoliinisessa sairaalassa, ja uskon paikan olevan huipputasoa niin hoitojen suhteen kuin asiantuntemuksen.Edelläkävijä ja arvostettu sairaala myös muissa maissa.

        Hei taas!

        Eilen ei musta ollut kirjoittaan mitään. Sain onneksi nukuttua päivällä ja sitten puhelimet soivatkin koko illan kun kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät soittivat ja tsemppasivat.

        Nyt on jotenkin "parempi" olo. Tai ei itketä koko ajan hysteeristi. Nyt voin jo ajatella että kyllä mä tästä selviän!!! Jotenkin on semmoinen sisäinen rauha ja varmuus. Ainakin toistaiseksi. Tottakait varmasti tunteet ailahtelee jatkossakin vuoristorataa, mutta ainakin just nyt on parempi hetki. Oon kotona vielä tän viikon, ja heitin äsken pyykkejä koneeseen, tiskikoneen päälle jne. arkiaskareita.

        Siittä eilisestä sen verran, että sanoivat että mulla on kaks kyhmyä vieretysten. Toinen n. centin, toinen n. 7 mm. Eivät osanneet sanoa onko aggressiivista laatua. Sanoivat että on solumuutokset alkaneet n. 0,5-1 vuosi sitten. Eli ainakin heidän mielestään on vielä aikaisessa vaiheessa.

        Leikkauksesta sanoivat ainoastaan, että otetaan kyhmyt pois ja kainalosta imusolmukkeita (ei kaikkia?). Sairaslomaa sen jälkeen 2-5viikkoa. Leikkauksen jälkeen aikaisintaan 3 viikon kuluttua tulee vastaus minkälaatuinen ym. Ja jatkotutkimuksissa säännöllisesti viiden vuoden ajan. Muuta en oikein muista nyt. Onneks oli kaveri mukana, se muistaa ja voin kysyy siltä mitä itse en muista tai meni ohi korvien!

        Mua itseä nyt vaan ihmetyttää, että mistä ne saa selville jos syöpä on levinnyt? Ei kait ne koko kroppaa voi aukoa ja tutkia kaikkia elimiä :).. Näkeekö ne sen leikkauksessa vai sitten siinä patologin tutkimassa palasessa?

        Muuten oli tosi asiantunteva henkilökunta. Mulla oli aika lääkärille joka mut myös leikkaa. Vanhempi semmoinen nallekarhun oloinen mies. Sairaanhoitajankin jo sain "oman", jolle voin jo tässä vaiheessa soittaa jos on kysymyksiä. Ennen leikkausta menen noin viikkoa aiemmin käymään sairaalassa, jossa tapaan kaikki leikkaukseen osallistuvan henkilökunnan. Sekin tuntuu turvalliselle.

        Ei tässä nyt muu auta kuin uskoa parasta. Epätoivo on yritettävä karkoittaa ja sen sijaan kasvattaa henkistä sisua....

        Kiitti kaikille teille taas...!!!

      • valoa putkessa
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Hei taas!

        Eilen ei musta ollut kirjoittaan mitään. Sain onneksi nukuttua päivällä ja sitten puhelimet soivatkin koko illan kun kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät soittivat ja tsemppasivat.

        Nyt on jotenkin "parempi" olo. Tai ei itketä koko ajan hysteeristi. Nyt voin jo ajatella että kyllä mä tästä selviän!!! Jotenkin on semmoinen sisäinen rauha ja varmuus. Ainakin toistaiseksi. Tottakait varmasti tunteet ailahtelee jatkossakin vuoristorataa, mutta ainakin just nyt on parempi hetki. Oon kotona vielä tän viikon, ja heitin äsken pyykkejä koneeseen, tiskikoneen päälle jne. arkiaskareita.

        Siittä eilisestä sen verran, että sanoivat että mulla on kaks kyhmyä vieretysten. Toinen n. centin, toinen n. 7 mm. Eivät osanneet sanoa onko aggressiivista laatua. Sanoivat että on solumuutokset alkaneet n. 0,5-1 vuosi sitten. Eli ainakin heidän mielestään on vielä aikaisessa vaiheessa.

        Leikkauksesta sanoivat ainoastaan, että otetaan kyhmyt pois ja kainalosta imusolmukkeita (ei kaikkia?). Sairaslomaa sen jälkeen 2-5viikkoa. Leikkauksen jälkeen aikaisintaan 3 viikon kuluttua tulee vastaus minkälaatuinen ym. Ja jatkotutkimuksissa säännöllisesti viiden vuoden ajan. Muuta en oikein muista nyt. Onneks oli kaveri mukana, se muistaa ja voin kysyy siltä mitä itse en muista tai meni ohi korvien!

        Mua itseä nyt vaan ihmetyttää, että mistä ne saa selville jos syöpä on levinnyt? Ei kait ne koko kroppaa voi aukoa ja tutkia kaikkia elimiä :).. Näkeekö ne sen leikkauksessa vai sitten siinä patologin tutkimassa palasessa?

        Muuten oli tosi asiantunteva henkilökunta. Mulla oli aika lääkärille joka mut myös leikkaa. Vanhempi semmoinen nallekarhun oloinen mies. Sairaanhoitajankin jo sain "oman", jolle voin jo tässä vaiheessa soittaa jos on kysymyksiä. Ennen leikkausta menen noin viikkoa aiemmin käymään sairaalassa, jossa tapaan kaikki leikkaukseen osallistuvan henkilökunnan. Sekin tuntuu turvalliselle.

        Ei tässä nyt muu auta kuin uskoa parasta. Epätoivo on yritettävä karkoittaa ja sen sijaan kasvattaa henkistä sisua....

        Kiitti kaikille teille taas...!!!

        On tosi mahtavaa että yön jälkeen jaksat jo ajatella noin ,ja tarttua pieniin arki askareihin.Siitä se lähtee asia luistamaan päivä kerrallaan ja joka päivä olet voimakkaampi.Positiivistä mieltä sinulle !!!!!!

      • örebro
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Hei taas!

        Eilen ei musta ollut kirjoittaan mitään. Sain onneksi nukuttua päivällä ja sitten puhelimet soivatkin koko illan kun kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät soittivat ja tsemppasivat.

        Nyt on jotenkin "parempi" olo. Tai ei itketä koko ajan hysteeristi. Nyt voin jo ajatella että kyllä mä tästä selviän!!! Jotenkin on semmoinen sisäinen rauha ja varmuus. Ainakin toistaiseksi. Tottakait varmasti tunteet ailahtelee jatkossakin vuoristorataa, mutta ainakin just nyt on parempi hetki. Oon kotona vielä tän viikon, ja heitin äsken pyykkejä koneeseen, tiskikoneen päälle jne. arkiaskareita.

        Siittä eilisestä sen verran, että sanoivat että mulla on kaks kyhmyä vieretysten. Toinen n. centin, toinen n. 7 mm. Eivät osanneet sanoa onko aggressiivista laatua. Sanoivat että on solumuutokset alkaneet n. 0,5-1 vuosi sitten. Eli ainakin heidän mielestään on vielä aikaisessa vaiheessa.

        Leikkauksesta sanoivat ainoastaan, että otetaan kyhmyt pois ja kainalosta imusolmukkeita (ei kaikkia?). Sairaslomaa sen jälkeen 2-5viikkoa. Leikkauksen jälkeen aikaisintaan 3 viikon kuluttua tulee vastaus minkälaatuinen ym. Ja jatkotutkimuksissa säännöllisesti viiden vuoden ajan. Muuta en oikein muista nyt. Onneks oli kaveri mukana, se muistaa ja voin kysyy siltä mitä itse en muista tai meni ohi korvien!

        Mua itseä nyt vaan ihmetyttää, että mistä ne saa selville jos syöpä on levinnyt? Ei kait ne koko kroppaa voi aukoa ja tutkia kaikkia elimiä :).. Näkeekö ne sen leikkauksessa vai sitten siinä patologin tutkimassa palasessa?

        Muuten oli tosi asiantunteva henkilökunta. Mulla oli aika lääkärille joka mut myös leikkaa. Vanhempi semmoinen nallekarhun oloinen mies. Sairaanhoitajankin jo sain "oman", jolle voin jo tässä vaiheessa soittaa jos on kysymyksiä. Ennen leikkausta menen noin viikkoa aiemmin käymään sairaalassa, jossa tapaan kaikki leikkaukseen osallistuvan henkilökunnan. Sekin tuntuu turvalliselle.

        Ei tässä nyt muu auta kuin uskoa parasta. Epätoivo on yritettävä karkoittaa ja sen sijaan kasvattaa henkistä sisua....

        Kiitti kaikille teille taas...!!!

        Hei pelottaa. Tsemppiä sinulle hyvä että jo tuntuu paremmalle. Kun ne ottavat imusolmukkeita kainalosta niin se on juuri sitä varten että syöpä useimmiten leviää sinne ensin. Jos ne ovat puhtaat niin hyvä. Jos sieltä löytyy jotain niin luultavasti ottavat sitten datortomografin koko kehosta jossa sitten näkyy mahdollisesti etäispesäkkeet. Minulla oli kainalot puhtaat joten sain vain 25 kertaa sädehoitoa en ollenkaan solumyrkkyjä. Olin hirveän väsynyt sädetyksen aikana, mutta muuten ei ollut ongelmia, olin poissa työstäni kaikkiaan 4kk ja sitten tein 2kk puolta päivää, mutta minulla on raskas työ. Tsemppiä vielä kerran.

      • Anu.H.
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Hei taas!

        Eilen ei musta ollut kirjoittaan mitään. Sain onneksi nukuttua päivällä ja sitten puhelimet soivatkin koko illan kun kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät soittivat ja tsemppasivat.

        Nyt on jotenkin "parempi" olo. Tai ei itketä koko ajan hysteeristi. Nyt voin jo ajatella että kyllä mä tästä selviän!!! Jotenkin on semmoinen sisäinen rauha ja varmuus. Ainakin toistaiseksi. Tottakait varmasti tunteet ailahtelee jatkossakin vuoristorataa, mutta ainakin just nyt on parempi hetki. Oon kotona vielä tän viikon, ja heitin äsken pyykkejä koneeseen, tiskikoneen päälle jne. arkiaskareita.

        Siittä eilisestä sen verran, että sanoivat että mulla on kaks kyhmyä vieretysten. Toinen n. centin, toinen n. 7 mm. Eivät osanneet sanoa onko aggressiivista laatua. Sanoivat että on solumuutokset alkaneet n. 0,5-1 vuosi sitten. Eli ainakin heidän mielestään on vielä aikaisessa vaiheessa.

        Leikkauksesta sanoivat ainoastaan, että otetaan kyhmyt pois ja kainalosta imusolmukkeita (ei kaikkia?). Sairaslomaa sen jälkeen 2-5viikkoa. Leikkauksen jälkeen aikaisintaan 3 viikon kuluttua tulee vastaus minkälaatuinen ym. Ja jatkotutkimuksissa säännöllisesti viiden vuoden ajan. Muuta en oikein muista nyt. Onneks oli kaveri mukana, se muistaa ja voin kysyy siltä mitä itse en muista tai meni ohi korvien!

        Mua itseä nyt vaan ihmetyttää, että mistä ne saa selville jos syöpä on levinnyt? Ei kait ne koko kroppaa voi aukoa ja tutkia kaikkia elimiä :).. Näkeekö ne sen leikkauksessa vai sitten siinä patologin tutkimassa palasessa?

        Muuten oli tosi asiantunteva henkilökunta. Mulla oli aika lääkärille joka mut myös leikkaa. Vanhempi semmoinen nallekarhun oloinen mies. Sairaanhoitajankin jo sain "oman", jolle voin jo tässä vaiheessa soittaa jos on kysymyksiä. Ennen leikkausta menen noin viikkoa aiemmin käymään sairaalassa, jossa tapaan kaikki leikkaukseen osallistuvan henkilökunnan. Sekin tuntuu turvalliselle.

        Ei tässä nyt muu auta kuin uskoa parasta. Epätoivo on yritettävä karkoittaa ja sen sijaan kasvattaa henkistä sisua....

        Kiitti kaikille teille taas...!!!

        Vastaisin noihin levinneisyystutkimuksiin.
        Rintasyöpä lähettää etäpesäkkeitä (mahdollisesti) kainalon imusolmukkeisiin, maksaan ja luustoon. Siksi operaation yhteydessä otetaan imusolmukkeita syyniin. Maksan tilanetta tutkitaan ylävatsan ultraäänitutkimuksella ja luustometastaaseja tutkitaan luuston gammakuvauksella. Kummatkin ovat kivuttomia tutkimuksia. Lisäksi otetaan tietysti verikokeita, esim. CA15-3 on rintasyöpämarkkeri.

        Toivotan sulle onnea tulevaan leikkaukseen ja hoitoihin. Joku tuolla ehti jo kertoa, että rintasyöpäpotilaista selviää yli 80 % ja kun sinun möykkysi ovat noin pienet, kyllä sinä pärjäät.

        Hyvää jatkoa sulle toivottaa Anu.

      • Opiskelijalta
        PELOTTTAA!! kirjoitti:

        Hei taas!

        Eilen ei musta ollut kirjoittaan mitään. Sain onneksi nukuttua päivällä ja sitten puhelimet soivatkin koko illan kun kaikki ihanat sukulaiset ja ystävät soittivat ja tsemppasivat.

        Nyt on jotenkin "parempi" olo. Tai ei itketä koko ajan hysteeristi. Nyt voin jo ajatella että kyllä mä tästä selviän!!! Jotenkin on semmoinen sisäinen rauha ja varmuus. Ainakin toistaiseksi. Tottakait varmasti tunteet ailahtelee jatkossakin vuoristorataa, mutta ainakin just nyt on parempi hetki. Oon kotona vielä tän viikon, ja heitin äsken pyykkejä koneeseen, tiskikoneen päälle jne. arkiaskareita.

        Siittä eilisestä sen verran, että sanoivat että mulla on kaks kyhmyä vieretysten. Toinen n. centin, toinen n. 7 mm. Eivät osanneet sanoa onko aggressiivista laatua. Sanoivat että on solumuutokset alkaneet n. 0,5-1 vuosi sitten. Eli ainakin heidän mielestään on vielä aikaisessa vaiheessa.

        Leikkauksesta sanoivat ainoastaan, että otetaan kyhmyt pois ja kainalosta imusolmukkeita (ei kaikkia?). Sairaslomaa sen jälkeen 2-5viikkoa. Leikkauksen jälkeen aikaisintaan 3 viikon kuluttua tulee vastaus minkälaatuinen ym. Ja jatkotutkimuksissa säännöllisesti viiden vuoden ajan. Muuta en oikein muista nyt. Onneks oli kaveri mukana, se muistaa ja voin kysyy siltä mitä itse en muista tai meni ohi korvien!

        Mua itseä nyt vaan ihmetyttää, että mistä ne saa selville jos syöpä on levinnyt? Ei kait ne koko kroppaa voi aukoa ja tutkia kaikkia elimiä :).. Näkeekö ne sen leikkauksessa vai sitten siinä patologin tutkimassa palasessa?

        Muuten oli tosi asiantunteva henkilökunta. Mulla oli aika lääkärille joka mut myös leikkaa. Vanhempi semmoinen nallekarhun oloinen mies. Sairaanhoitajankin jo sain "oman", jolle voin jo tässä vaiheessa soittaa jos on kysymyksiä. Ennen leikkausta menen noin viikkoa aiemmin käymään sairaalassa, jossa tapaan kaikki leikkaukseen osallistuvan henkilökunnan. Sekin tuntuu turvalliselle.

        Ei tässä nyt muu auta kuin uskoa parasta. Epätoivo on yritettävä karkoittaa ja sen sijaan kasvattaa henkistä sisua....

        Kiitti kaikille teille taas...!!!

        Tässä opiskelijalta tietoa:
        Näitä menetelmiä voidaan käyttää myös, jos ensivaiheessa todetaan yhdessä tai useammassa kainalon imusolmukkeessa syöpäsoluja.

        Rintakehän röntgen
        Naisilla, joilla epäillään tai on todettu rintasyöpä, tehdään yleensä rintakehän röntgenkuvaus. Tämän avulla selvitetään, onko syöpä levinnyt keuhkoihin. Tutkimusta voidaan käyttää myös sydämen ja keuhkojen tilan tarkistamiseen ennen nukutusta tai solunsalpaajahoidon aloittamista. Jos kyseessä on keuhkoihin levinnyt etäpesäkkeinen (metastaattinen) tauti, rintakehän röntgenkuvauksella voidaan tarkistaa, miten tauti vastaa hoitoon.

        Jos solunsalpaajahoidon aikana esiintyy kuumetta, rintakehän röntgenkuvauksella voidaan tarkistaa, onko kyseessä keuhkokuume. Jos ensimmäisinä kuukausina sädehoidon jälkeen esiintyy uudenlaista hengästymistä, johon saattaa liittyä yskää, lääkäri voi tarkistaa röntgenkuvien perusteella, onko säteily aiheuttanut tulehduksellisen tilan (ns. sädepneumoniitin) keuhkoihin.

        Luuston kuvaus
        Luustokartoituksen (luuston gammakuvauksen eli skintigrafian) avulla voidaan määrittää, onko syöpä levinnyt luustoon. Luustokartoitus aloitetaan ruiskuttamalla kehoon radioaktiivista aineista, joka hakeutuu luuainesta tuottaviin soluihin. Luuainesta tuottavia soluja esiintyy yleensä taudin vahingoittamilla alueilla, joilla ne yrittävät paikata reiät tuottamalla uutta luuainesta. Tällaiset aktiiviset alueet (joita esiintyy sekä syövässä että esim. kuluma- ja reumatautien yhteydessä) voidaan havaita erikoiskameralla, joka mittaa ruiskutetun aineen lähettämää gammasäteilyä. Alueet näkyvät tummina alueina filmillä. Syöpä voi levitä mihin tahansa luun osaan.

        Jos kyseessä on esim. reuma, radioaktiivinen aine näkyy nivelten luupinnoissa, ei luun sisällä. Joskus reumataudin tai kulumamuutosten erottaminen syövästä erityisesti selkärangan alueella on vaikeaa, koska ranka koostuu monista pienistä luista ja nivelistä.

        Kaiku- eli ultraäänitutkimus
        Ultraäänitutkimuksessa lähetetään korkeataajuisia ääniaaltoja kudosten läpi ja muunnetaan ne kuviksi laitteen näyttöön. Ultraäänen avulla voidaan määrittää, onko epänormaali kyhmy kiinteä (esimerkiksi syöpä tai hyvälaatuinen fibroadenooma) vai sisältääkö se nestettä (esimerkiksi hyvänlaatuinen kysta). Ultraäänitutkimusta voidaan käyttää syövän levinneisyyden selvittämisessä. Esimerkiksi vatsan alueen ultraäänitutkimusta käytetään erityisesti maksan tilanteen tutkimiseen ja maksametastaasien poissulkemiseksi. Tutkimus kattaa myös sappirakon, sappiteiden, haiman, pernan, munuaisten, aortan ja vatsan imusolmukkeiden tutkimisen.

        Tietokonetomografia
        Tietokonetomografia on eräänlainen kerroskuvausmenetelmä, joka pohjautuu ionisoivan säteilyn käyttöön. Tutkimuksessa käytetään hyväksi kudosten röntgensäteiden imeytymisen eroja, joista muodostetaan kuva tietokonetekniikalla. Tietokonetomografiatutkimusta voidaan käyttää rintasyövässä mahdollisten etäpesäkkeiden tutkimiseen esimerkiksi maksasta, vatsaontelon ja välikarsinan imusolmukkeista sekä keuhkojen alueelta.

        Magneettikuvaus
        Rinnan magneettikuvaus perustuu kasvainten lisääntyneen verenkierron ja verisuonten läpäisevyyden osoittamiseen laskimoon ruiskutetun tehosteaineen avulla. Magneettikuvaus on erikoistutkimus, jota voidaan yksittäisissä tapauksissa käyttää perinteisten mammografian ja rinnan ultraäänitutkimuksen rinnalla, mutta sitä ei suositella tällä hetkellä rutiinitutkimukseksi.

        Magneettikuvausta voidaan käyttää myös syövän etäpesäkkeitä kartoittaessa lisätutkimuksena. Erityisen hyvin magneettitutkimus soveltuu esimerkiksi selkäydinkanavan ja aivojen kuvantamiseen metastaaseja epäiltäessä.

        PET scan eli positroniemissiotomografia
        Positroniemissiotomografia on syöpäkasvaimen muuntuneeseen aineenvaihduntaan perustuva isotooppikuvantamismenetelmä, jolla on saatu lupaavia tuloksia tutkittaessa rintasyövän levinneisyyttä lähialueen imusolmukkeisiin. Potilaaseen ruiskutettava radioaktiivinen fluorideoksiglukoosi tarttuu aktiivisiin soluihin, jotka usein voivat olla merkki syövän leviämisestä. Merkkiaineen kertyminen kudoksiin voidaan kuvantaa positroniemissiotomografialla.

        Verikokeet ja veriarvot
        Valkoisten verisolujen määrä mittaa kehoa suojaavan immuunipuolustuksen tilaa, punasolu-, hemoglobiini- ja hematokriittitasot puolestaan testataan veren hapensiirtokyvyn määrittämiseksi. Myös veren hyytymisen aiheuttavien verihiutaleiden määrä voidaan määrittää. Kaikkien näiden tärkeiden verikomponenttien määrät voivat vähentyä syövän hoidon, verenhukan tai kroonisen sairauden seurauksena.

        Solunsalpaajat ja paikallinen sädehoito voivat vähentää merkittävästi kehon immuunisolujen määrää. Näiden solujen määrät tarkistetaan ennen jokaista solunsalpaajajaksoa, jotta voidaan varmistaa, että keho pystyy kestämään seuraavan hoitoannoksen.

        Maksan toimintaa arvioidaan mittaamalla maksan entsyymien eli tärkeisiin kemiallisiin reaktioihin liittyvien proteiinien ja bilirubiinin eli rasvaa hajottavan aineen tasot. Myös muut veriarvot ovat tärkeitä: esim. kreatiniini-, kalium-, natrium-, kloridi-ja typpitasot antavat tietoja maksan ja munuaisten kunnosta hoidon aikana ja sen jälkeen, kalsiumtaso puolestaan tietoja luiden ja munuaisten kunnosta. Verensokerin mittaaminen on tärkeää diabetespotilaille ja steroideja
        käyttäville.
        Hoitava lääkärisi arvioi kussakin tapauksessa tarvittavien laboratoriotutkimusten tarpeen.

      • Oletpa
        Opiskelijalta kirjoitti:

        Tässä opiskelijalta tietoa:
        Näitä menetelmiä voidaan käyttää myös, jos ensivaiheessa todetaan yhdessä tai useammassa kainalon imusolmukkeessa syöpäsoluja.

        Rintakehän röntgen
        Naisilla, joilla epäillään tai on todettu rintasyöpä, tehdään yleensä rintakehän röntgenkuvaus. Tämän avulla selvitetään, onko syöpä levinnyt keuhkoihin. Tutkimusta voidaan käyttää myös sydämen ja keuhkojen tilan tarkistamiseen ennen nukutusta tai solunsalpaajahoidon aloittamista. Jos kyseessä on keuhkoihin levinnyt etäpesäkkeinen (metastaattinen) tauti, rintakehän röntgenkuvauksella voidaan tarkistaa, miten tauti vastaa hoitoon.

        Jos solunsalpaajahoidon aikana esiintyy kuumetta, rintakehän röntgenkuvauksella voidaan tarkistaa, onko kyseessä keuhkokuume. Jos ensimmäisinä kuukausina sädehoidon jälkeen esiintyy uudenlaista hengästymistä, johon saattaa liittyä yskää, lääkäri voi tarkistaa röntgenkuvien perusteella, onko säteily aiheuttanut tulehduksellisen tilan (ns. sädepneumoniitin) keuhkoihin.

        Luuston kuvaus
        Luustokartoituksen (luuston gammakuvauksen eli skintigrafian) avulla voidaan määrittää, onko syöpä levinnyt luustoon. Luustokartoitus aloitetaan ruiskuttamalla kehoon radioaktiivista aineista, joka hakeutuu luuainesta tuottaviin soluihin. Luuainesta tuottavia soluja esiintyy yleensä taudin vahingoittamilla alueilla, joilla ne yrittävät paikata reiät tuottamalla uutta luuainesta. Tällaiset aktiiviset alueet (joita esiintyy sekä syövässä että esim. kuluma- ja reumatautien yhteydessä) voidaan havaita erikoiskameralla, joka mittaa ruiskutetun aineen lähettämää gammasäteilyä. Alueet näkyvät tummina alueina filmillä. Syöpä voi levitä mihin tahansa luun osaan.

        Jos kyseessä on esim. reuma, radioaktiivinen aine näkyy nivelten luupinnoissa, ei luun sisällä. Joskus reumataudin tai kulumamuutosten erottaminen syövästä erityisesti selkärangan alueella on vaikeaa, koska ranka koostuu monista pienistä luista ja nivelistä.

        Kaiku- eli ultraäänitutkimus
        Ultraäänitutkimuksessa lähetetään korkeataajuisia ääniaaltoja kudosten läpi ja muunnetaan ne kuviksi laitteen näyttöön. Ultraäänen avulla voidaan määrittää, onko epänormaali kyhmy kiinteä (esimerkiksi syöpä tai hyvälaatuinen fibroadenooma) vai sisältääkö se nestettä (esimerkiksi hyvänlaatuinen kysta). Ultraäänitutkimusta voidaan käyttää syövän levinneisyyden selvittämisessä. Esimerkiksi vatsan alueen ultraäänitutkimusta käytetään erityisesti maksan tilanteen tutkimiseen ja maksametastaasien poissulkemiseksi. Tutkimus kattaa myös sappirakon, sappiteiden, haiman, pernan, munuaisten, aortan ja vatsan imusolmukkeiden tutkimisen.

        Tietokonetomografia
        Tietokonetomografia on eräänlainen kerroskuvausmenetelmä, joka pohjautuu ionisoivan säteilyn käyttöön. Tutkimuksessa käytetään hyväksi kudosten röntgensäteiden imeytymisen eroja, joista muodostetaan kuva tietokonetekniikalla. Tietokonetomografiatutkimusta voidaan käyttää rintasyövässä mahdollisten etäpesäkkeiden tutkimiseen esimerkiksi maksasta, vatsaontelon ja välikarsinan imusolmukkeista sekä keuhkojen alueelta.

        Magneettikuvaus
        Rinnan magneettikuvaus perustuu kasvainten lisääntyneen verenkierron ja verisuonten läpäisevyyden osoittamiseen laskimoon ruiskutetun tehosteaineen avulla. Magneettikuvaus on erikoistutkimus, jota voidaan yksittäisissä tapauksissa käyttää perinteisten mammografian ja rinnan ultraäänitutkimuksen rinnalla, mutta sitä ei suositella tällä hetkellä rutiinitutkimukseksi.

        Magneettikuvausta voidaan käyttää myös syövän etäpesäkkeitä kartoittaessa lisätutkimuksena. Erityisen hyvin magneettitutkimus soveltuu esimerkiksi selkäydinkanavan ja aivojen kuvantamiseen metastaaseja epäiltäessä.

        PET scan eli positroniemissiotomografia
        Positroniemissiotomografia on syöpäkasvaimen muuntuneeseen aineenvaihduntaan perustuva isotooppikuvantamismenetelmä, jolla on saatu lupaavia tuloksia tutkittaessa rintasyövän levinneisyyttä lähialueen imusolmukkeisiin. Potilaaseen ruiskutettava radioaktiivinen fluorideoksiglukoosi tarttuu aktiivisiin soluihin, jotka usein voivat olla merkki syövän leviämisestä. Merkkiaineen kertyminen kudoksiin voidaan kuvantaa positroniemissiotomografialla.

        Verikokeet ja veriarvot
        Valkoisten verisolujen määrä mittaa kehoa suojaavan immuunipuolustuksen tilaa, punasolu-, hemoglobiini- ja hematokriittitasot puolestaan testataan veren hapensiirtokyvyn määrittämiseksi. Myös veren hyytymisen aiheuttavien verihiutaleiden määrä voidaan määrittää. Kaikkien näiden tärkeiden verikomponenttien määrät voivat vähentyä syövän hoidon, verenhukan tai kroonisen sairauden seurauksena.

        Solunsalpaajat ja paikallinen sädehoito voivat vähentää merkittävästi kehon immuunisolujen määrää. Näiden solujen määrät tarkistetaan ennen jokaista solunsalpaajajaksoa, jotta voidaan varmistaa, että keho pystyy kestämään seuraavan hoitoannoksen.

        Maksan toimintaa arvioidaan mittaamalla maksan entsyymien eli tärkeisiin kemiallisiin reaktioihin liittyvien proteiinien ja bilirubiinin eli rasvaa hajottavan aineen tasot. Myös muut veriarvot ovat tärkeitä: esim. kreatiniini-, kalium-, natrium-, kloridi-ja typpitasot antavat tietoja maksan ja munuaisten kunnosta hoidon aikana ja sen jälkeen, kalsiumtaso puolestaan tietoja luiden ja munuaisten kunnosta. Verensokerin mittaaminen on tärkeää diabetespotilaille ja steroideja
        käyttäville.
        Hoitava lääkärisi arvioi kussakin tapauksessa tarvittavien laboratoriotutkimusten tarpeen.

        kopoinut kirjastasi tarkkaan.
        Tuossa nyt oli kyllä ylimääräistä niin paljon. Sanoisin, että thorax-kuva (keuhkometastaasit), ylävatsan UÄ (maksametastaasit) ja luuston gammakuvaus (luustometastasointi) ovat niitä tavallisia levinneisyystutkimuksia.

        Magneetit, PET-tutkimukset ja TT-tutkimukset ovat niitä tarkempia tutkimuksia, jotka eivät sisälly rutiinitarkastuksiin ja joita lääkäri suosittaa sitten jos jotain epäilyttävää löytää. Mutta hyvää tietoahan tuossa tuli, ehkä vastaisen varalle.

        Verikokeista Ca15-3, Pvk, Alat, Afos, senkka ja mahdolliset muut ovat niitä rutiininäytteitä, joita otetaan säännöllisin väliajoin. Samoin tietysti mammografia seurantatutkimuksena ehkä vuoden, kahden kuluttua.

        Toivottavasti PELOKKAALLE oli näistä jotain apua. Muista ottaa yhteyttä myös tukihenkilöihin, nimet saat sairaalasta. Jaa kokemus jo samat kokeneen kanssa, saat ehkä helpotusta tuskaasi.

      • Opiskelija
        Oletpa kirjoitti:

        kopoinut kirjastasi tarkkaan.
        Tuossa nyt oli kyllä ylimääräistä niin paljon. Sanoisin, että thorax-kuva (keuhkometastaasit), ylävatsan UÄ (maksametastaasit) ja luuston gammakuvaus (luustometastasointi) ovat niitä tavallisia levinneisyystutkimuksia.

        Magneetit, PET-tutkimukset ja TT-tutkimukset ovat niitä tarkempia tutkimuksia, jotka eivät sisälly rutiinitarkastuksiin ja joita lääkäri suosittaa sitten jos jotain epäilyttävää löytää. Mutta hyvää tietoahan tuossa tuli, ehkä vastaisen varalle.

        Verikokeista Ca15-3, Pvk, Alat, Afos, senkka ja mahdolliset muut ovat niitä rutiininäytteitä, joita otetaan säännöllisin väliajoin. Samoin tietysti mammografia seurantatutkimuksena ehkä vuoden, kahden kuluttua.

        Toivottavasti PELOKKAALLE oli näistä jotain apua. Muista ottaa yhteyttä myös tukihenkilöihin, nimet saat sairaalasta. Jaa kokemus jo samat kokeneen kanssa, saat ehkä helpotusta tuskaasi.

        Tytöksi minua tuskin voidaan kutsua, olenhan jo 40 , ja viestini oli pitkä , en kiellä, aiheena oli syövän levinneisyys ei rutiinitutkimukset.

      • toivoa ei pidä menettää!

        Tiedän että olet todella peloissasi ja siksi haluan kertoa sinulle pari tarinaa. Toinen äidistäni ja toinen äitipuolestani.

        Äitipuolella löydettiin rintasyöpä viitisen vuotta sitten. Toinen rinta leikattiin ja se oli siinä. Mitään muita hoitoja ei tullut ja nainen voi hyvin.

        Äitini sairastui neljä vuotta sitten rintasyöpään ja hänellä poistettiin rinnasta pelkästään kasvaimet sekä kainalosta muutama imusolmuke, minne kasvain oli jo kerennyt karata. Hän sai myös hormonihoitoa (antiestrogeenia) sekä viiden viikon sädehoitojakson. Ja nyt, voi hyvin ja elää normaalia elämää.

        Rintasyövän hoito on yksi parhaista, taitaa olla jotain yli 80% kieppeillä sen parannettavuus. Sulla ei varmasti ole kovin isot ne kasvaimet kun löydettiin seulonnassa? Seulonnassa löytyi myös äitini syöpä, ei itse tuntenut mitään.

        Lähetän sinulle paljon voimia!

      • mielestä
        Oletpa kirjoitti:

        kopoinut kirjastasi tarkkaan.
        Tuossa nyt oli kyllä ylimääräistä niin paljon. Sanoisin, että thorax-kuva (keuhkometastaasit), ylävatsan UÄ (maksametastaasit) ja luuston gammakuvaus (luustometastasointi) ovat niitä tavallisia levinneisyystutkimuksia.

        Magneetit, PET-tutkimukset ja TT-tutkimukset ovat niitä tarkempia tutkimuksia, jotka eivät sisälly rutiinitarkastuksiin ja joita lääkäri suosittaa sitten jos jotain epäilyttävää löytää. Mutta hyvää tietoahan tuossa tuli, ehkä vastaisen varalle.

        Verikokeista Ca15-3, Pvk, Alat, Afos, senkka ja mahdolliset muut ovat niitä rutiininäytteitä, joita otetaan säännöllisin väliajoin. Samoin tietysti mammografia seurantatutkimuksena ehkä vuoden, kahden kuluttua.

        Toivottavasti PELOKKAALLE oli näistä jotain apua. Muista ottaa yhteyttä myös tukihenkilöihin, nimet saat sairaalasta. Jaa kokemus jo samat kokeneen kanssa, saat ehkä helpotusta tuskaasi.

        "opiskelijan" kirjoitus oli asiaa. Ei kaikki tiedä ennestään moisista tutkimuksista yms. ennen kuin itse sairastuu ja silloin on "kaikki tieto" tervetullutta.

      • Maallikko
        mielestä kirjoitti:

        "opiskelijan" kirjoitus oli asiaa. Ei kaikki tiedä ennestään moisista tutkimuksista yms. ennen kuin itse sairastuu ja silloin on "kaikki tieto" tervetullutta.

        Näin on, kyllä se on hyvä että itselläkin on tietoa, vai eikö potilaan tarvitse tietää omasta asiasta,todella kiinnostava kirjoitus.

      • ei-maallikko
        Maallikko kirjoitti:

        Näin on, kyllä se on hyvä että itselläkin on tietoa, vai eikö potilaan tarvitse tietää omasta asiasta,todella kiinnostava kirjoitus.

        mutta kirjoitin niistä,mitä on rutiinitutkimukset,mitä hänellekkin luultavammin tullaan tekemään. Se siitä

      • PELOTTAA!!!
        toivoa ei pidä menettää! kirjoitti:

        Tiedän että olet todella peloissasi ja siksi haluan kertoa sinulle pari tarinaa. Toinen äidistäni ja toinen äitipuolestani.

        Äitipuolella löydettiin rintasyöpä viitisen vuotta sitten. Toinen rinta leikattiin ja se oli siinä. Mitään muita hoitoja ei tullut ja nainen voi hyvin.

        Äitini sairastui neljä vuotta sitten rintasyöpään ja hänellä poistettiin rinnasta pelkästään kasvaimet sekä kainalosta muutama imusolmuke, minne kasvain oli jo kerennyt karata. Hän sai myös hormonihoitoa (antiestrogeenia) sekä viiden viikon sädehoitojakson. Ja nyt, voi hyvin ja elää normaalia elämää.

        Rintasyövän hoito on yksi parhaista, taitaa olla jotain yli 80% kieppeillä sen parannettavuus. Sulla ei varmasti ole kovin isot ne kasvaimet kun löydettiin seulonnassa? Seulonnassa löytyi myös äitini syöpä, ei itse tuntenut mitään.

        Lähetän sinulle paljon voimia!

        Jos joku enää lukee tätä ketjua..

        Sain eilen kirjeen sairaalasta, aika narkoosilääkärille 6.3. ja samana päivänä vielä osastolle, johon kuulun. Tapaan siis henkilökunnan joka tulee oleen mukana. Se tuntuu jotenkin turvalliselle. Ainakin tunne, että pidetään huolta, eikä vain ole yksi siinä liukuhihnalla (vaikka sitten todellisuudessa ehkä oonkin).

        Olen tämän viikon ollut töissä. Se on ollut mulle hyväksi, kun saan muuta ajateltavaa. Silti en saa ajatuksiani pois tästä jutusta täysin.. eli en siis ole 100 %:sti läsnä. Kahvikuppi saattaa jäädä automaattiin painamatta nappia, ruan laitan lounaalla mikroon painamatta start-nappulaa, saatan istua ja katsoa ja lukea saamiani maileja ilman että ajattelen mitään saati että ymmärrän mitä asia itse asiassa koskee... Kait tämä on normaalia, vai onko? Onneksi rutiinihommat oon pystynyt hoitaan.

        Välistä on ollut huonojakin päiviä - niinkuin eilen. Peräti 3 mun työkavereista on raskaana, sain kuulla kahdesta sairaslomaltani palattua. Eilen istuttiin kaikki kahvitauolla ja juttu lensi. Kaikki oli niin hyväntuulisia ja kaikkea.. Yht´äkkiä muhun taas vaan tuli se KAMMO! Olin kuin omassa maailmassa.. Mietin että kuin kauan mä tässäkään porukassa enää olen. Että niin se elämä menee, toiset odottaa elämää - toiset kuolemaa. Tuntui niin pahalle, että minä 40-v. olen ns. "kuolemansairas". Itku pääsi ja pakenin ulos pois paikalta.

        Nyt on taas ollut parempi päivä. Ehkä ansioksi voi laittaa vastauksen, jonka sain täkäläiseltä rintasyöpä-yhdistykseltä, johon kirjoitin eilen. Mun suurin hätä kun on koko ajan ollut kuin kauan on elinaikaa edes tilastollisesti. Olen kuvitellut kaikkea 1 viikosta eteenpäin.

        Tämä nainen joka mulle vastas, on tietty itse myös rintasyöpäpotilas. Hänen asialliset ja rohkaisevat vastaukset loivat myös minuun uutta uskoa. Sain tietää, ettei rintasyöpä ole niin "dramaattinen" syöpä edes levinneenä että siihen kuukauden kuluessa kuolisi. Nykyisten hoitojen avulla elää moni useita vuosia. Se auttoi mua! Ennen sitä nimittäin tilasin jo Hennekseltä tytölle ens kesäksi vaatteet, jos mua ei enää silloin olisi..

        Nyt helpotti - ainakin hetkeksi.

        Kiitti teille kaikille - ja toivottavasti vastaatte edelleen vaikka tämä ketju siirtyy uusien tullessa alemmille sivuille.

        - mulla on uus nimimerkki, joka on mun ja mun kamujen lempilause kaikissa mahdollisisissa tilanteissa ollut jo vuosia eli KYLLÄ SE SIITTÄ!

      • valoa putkessa
        PELOTTAA!!! kirjoitti:

        Jos joku enää lukee tätä ketjua..

        Sain eilen kirjeen sairaalasta, aika narkoosilääkärille 6.3. ja samana päivänä vielä osastolle, johon kuulun. Tapaan siis henkilökunnan joka tulee oleen mukana. Se tuntuu jotenkin turvalliselle. Ainakin tunne, että pidetään huolta, eikä vain ole yksi siinä liukuhihnalla (vaikka sitten todellisuudessa ehkä oonkin).

        Olen tämän viikon ollut töissä. Se on ollut mulle hyväksi, kun saan muuta ajateltavaa. Silti en saa ajatuksiani pois tästä jutusta täysin.. eli en siis ole 100 %:sti läsnä. Kahvikuppi saattaa jäädä automaattiin painamatta nappia, ruan laitan lounaalla mikroon painamatta start-nappulaa, saatan istua ja katsoa ja lukea saamiani maileja ilman että ajattelen mitään saati että ymmärrän mitä asia itse asiassa koskee... Kait tämä on normaalia, vai onko? Onneksi rutiinihommat oon pystynyt hoitaan.

        Välistä on ollut huonojakin päiviä - niinkuin eilen. Peräti 3 mun työkavereista on raskaana, sain kuulla kahdesta sairaslomaltani palattua. Eilen istuttiin kaikki kahvitauolla ja juttu lensi. Kaikki oli niin hyväntuulisia ja kaikkea.. Yht´äkkiä muhun taas vaan tuli se KAMMO! Olin kuin omassa maailmassa.. Mietin että kuin kauan mä tässäkään porukassa enää olen. Että niin se elämä menee, toiset odottaa elämää - toiset kuolemaa. Tuntui niin pahalle, että minä 40-v. olen ns. "kuolemansairas". Itku pääsi ja pakenin ulos pois paikalta.

        Nyt on taas ollut parempi päivä. Ehkä ansioksi voi laittaa vastauksen, jonka sain täkäläiseltä rintasyöpä-yhdistykseltä, johon kirjoitin eilen. Mun suurin hätä kun on koko ajan ollut kuin kauan on elinaikaa edes tilastollisesti. Olen kuvitellut kaikkea 1 viikosta eteenpäin.

        Tämä nainen joka mulle vastas, on tietty itse myös rintasyöpäpotilas. Hänen asialliset ja rohkaisevat vastaukset loivat myös minuun uutta uskoa. Sain tietää, ettei rintasyöpä ole niin "dramaattinen" syöpä edes levinneenä että siihen kuukauden kuluessa kuolisi. Nykyisten hoitojen avulla elää moni useita vuosia. Se auttoi mua! Ennen sitä nimittäin tilasin jo Hennekseltä tytölle ens kesäksi vaatteet, jos mua ei enää silloin olisi..

        Nyt helpotti - ainakin hetkeksi.

        Kiitti teille kaikille - ja toivottavasti vastaatte edelleen vaikka tämä ketju siirtyy uusien tullessa alemmille sivuille.

        - mulla on uus nimimerkki, joka on mun ja mun kamujen lempilause kaikissa mahdollisisissa tilanteissa ollut jo vuosia eli KYLLÄ SE SIITTÄ!

        Hei taas ! Halusin kertoa sinulle että ajatukset on aivan samat täällä kun sinulla.Viime Jouluna mietin jo et olenkohan vielä täällä ensi Jouluna laittamassa Jouluruokia lapsille ja lapsenlapsille. Hormoonit ja mieliala on sekaisin kun seinäkello. Joinakin päivinä olo on normaali,toisina päivinä haluton,masentunut ja tuntuu et elämä loppuu siihen päivään.Itku on herkässä noina päivinä ja mietin vaan kuin kauan tätä elämää kohdallani on vielä jäljellä.En ole vielä valmis täältä lähtemään,niin paljon on vielä tekemättä.On vain taisteltava elämästä kynsin,hampain.Olenhan vasta 45-vuotias ja kahden pikku tytön mummo.Tää on niin väärin!!!!!! Yritetään ajatella positiivisesti ja elämää myös tulevaisuudessa,vaikka helppoa se ei todellakaan masennus päivinä ole.

      • PELOTTAA!!!
        valoa putkessa kirjoitti:

        Hei taas ! Halusin kertoa sinulle että ajatukset on aivan samat täällä kun sinulla.Viime Jouluna mietin jo et olenkohan vielä täällä ensi Jouluna laittamassa Jouluruokia lapsille ja lapsenlapsille. Hormoonit ja mieliala on sekaisin kun seinäkello. Joinakin päivinä olo on normaali,toisina päivinä haluton,masentunut ja tuntuu et elämä loppuu siihen päivään.Itku on herkässä noina päivinä ja mietin vaan kuin kauan tätä elämää kohdallani on vielä jäljellä.En ole vielä valmis täältä lähtemään,niin paljon on vielä tekemättä.On vain taisteltava elämästä kynsin,hampain.Olenhan vasta 45-vuotias ja kahden pikku tytön mummo.Tää on niin väärin!!!!!! Yritetään ajatella positiivisesti ja elämää myös tulevaisuudessa,vaikka helppoa se ei todellakaan masennus päivinä ole.

        Kiitos Valoa Putkessa vastauksestasi!

        Ollaan näköjään melkein samanikäisiä..Vaikkei se ikä tietty mitään merkkaa tässä sairaudessa. Silti ymmärtää ehkä paremmin toista, joka on samanikäinen. Me ollaan molemmat vielä nuoria - ainakin rintasyöpäpotilaiksi. Nuorempiakin tietty on.

        Toivottavasti et loukkaannu kun sanon että mua lohduttaa sun kirjoitukset. En tarkoita tällä, että haluaisin Sinulle tai kenelläkkään muullekkaan tätä sairautta, tarkoitan että lohduttaa tietää että joku jossain on samassa tilanteessa ja ennenkaikkea ymmärtää ja tietää ja tuntee mun tunteet ja tuntee itse samalla lailla.

        "Mukava" myös kuulla että on muitakin joilla tunteet vaihtelee päivästä toiseen ja ymmärtää sen myöskin vaatimatta "ottaan itseään niskasta kiinni" ja ajatteleen positiivisesti ja tekeen sitä sun tätä. Varsinkin semmoisina päivinä kun epätoivo valtaa mielen tämmöiset kehoitukset ei auta pätkääkään - vaikka ne tottakait hyvää vaan tarkoittavatkin ja yrittävät tsempata.

        Epätoivo ja kauhu - sille ei vaan välistä voi mitään. Ja jonkinmoinen itsesäälikin "miksi juuri minä".. Toisaalta johonkinhan se aina iskee, ja jokainen varmasti ajattelee samallalailla. Siittä olen ns. onnellinen, että tämä iski minuun. Mä kestän vielä tämän - sitä en ois kestänyt jos mun lapsi ois sairastunut tai mun rakas äiti tai rakkaat läheiset. Helpompi kestää itse ja käydä tämä läpi, kuin olla vierellä pystymättä mitenkään itse auttamaan. Itsekäs ajatus - ehkä?

        Tämmöisiä ajatuksia mulla on tänään.. toivottavasti taas joku vastaa.. käyn tsekkaamassa päivittäin jutut. Luen alusta lähtien välistä kaikki viestit- ehkä mun tapa käsitellä asiaa? En tiedä. Luenpahan kuitenkin.

        Tsemppiä ja kovasti terveisiä kaikille ja hyvää alkavaa viikonloppua!!!

      • Maria*
        PELOTTAA!!! kirjoitti:

        Kiitos Valoa Putkessa vastauksestasi!

        Ollaan näköjään melkein samanikäisiä..Vaikkei se ikä tietty mitään merkkaa tässä sairaudessa. Silti ymmärtää ehkä paremmin toista, joka on samanikäinen. Me ollaan molemmat vielä nuoria - ainakin rintasyöpäpotilaiksi. Nuorempiakin tietty on.

        Toivottavasti et loukkaannu kun sanon että mua lohduttaa sun kirjoitukset. En tarkoita tällä, että haluaisin Sinulle tai kenelläkkään muullekkaan tätä sairautta, tarkoitan että lohduttaa tietää että joku jossain on samassa tilanteessa ja ennenkaikkea ymmärtää ja tietää ja tuntee mun tunteet ja tuntee itse samalla lailla.

        "Mukava" myös kuulla että on muitakin joilla tunteet vaihtelee päivästä toiseen ja ymmärtää sen myöskin vaatimatta "ottaan itseään niskasta kiinni" ja ajatteleen positiivisesti ja tekeen sitä sun tätä. Varsinkin semmoisina päivinä kun epätoivo valtaa mielen tämmöiset kehoitukset ei auta pätkääkään - vaikka ne tottakait hyvää vaan tarkoittavatkin ja yrittävät tsempata.

        Epätoivo ja kauhu - sille ei vaan välistä voi mitään. Ja jonkinmoinen itsesäälikin "miksi juuri minä".. Toisaalta johonkinhan se aina iskee, ja jokainen varmasti ajattelee samallalailla. Siittä olen ns. onnellinen, että tämä iski minuun. Mä kestän vielä tämän - sitä en ois kestänyt jos mun lapsi ois sairastunut tai mun rakas äiti tai rakkaat läheiset. Helpompi kestää itse ja käydä tämä läpi, kuin olla vierellä pystymättä mitenkään itse auttamaan. Itsekäs ajatus - ehkä?

        Tämmöisiä ajatuksia mulla on tänään.. toivottavasti taas joku vastaa.. käyn tsekkaamassa päivittäin jutut. Luen alusta lähtien välistä kaikki viestit- ehkä mun tapa käsitellä asiaa? En tiedä. Luenpahan kuitenkin.

        Tsemppiä ja kovasti terveisiä kaikille ja hyvää alkavaa viikonloppua!!!

        Heippa!

        Olen lukenut tätä palstaa sen jälkeen, kun äidilläni todettiin syöpä. Hänellä eri syöpä kuin sinulla. On tämä rankkaa aikaa myös omaisille. Meillä on nyt alkamassa säde- ja solusalpaajahoito. Äidilläni tai oikeastaan koko perheellä on samoja tuntemuksia kuin sinulla, joten kai ne kuuluu asiaan. Minua huolestuttaa kovasti äitini ja pelkään, että hän masentuu eikä jaksa hoitoja.

        Sinulla oli tytär. Miten hän on suhtautunut sairauteesi? Itselläni tuntuu olevan aika rankkaa. On univaikeuksia ja asia pyörii kokoajan päässä. Toisaalta säälittää se mitä äiti joutuu kokemaan. Äidin menettämisen pelko on suuri. Mutta voimia ja jaksamista teidän koko perheelle :)

      • verkkisläinen
        PELOTTAA!!! kirjoitti:

        Kiitos Valoa Putkessa vastauksestasi!

        Ollaan näköjään melkein samanikäisiä..Vaikkei se ikä tietty mitään merkkaa tässä sairaudessa. Silti ymmärtää ehkä paremmin toista, joka on samanikäinen. Me ollaan molemmat vielä nuoria - ainakin rintasyöpäpotilaiksi. Nuorempiakin tietty on.

        Toivottavasti et loukkaannu kun sanon että mua lohduttaa sun kirjoitukset. En tarkoita tällä, että haluaisin Sinulle tai kenelläkkään muullekkaan tätä sairautta, tarkoitan että lohduttaa tietää että joku jossain on samassa tilanteessa ja ennenkaikkea ymmärtää ja tietää ja tuntee mun tunteet ja tuntee itse samalla lailla.

        "Mukava" myös kuulla että on muitakin joilla tunteet vaihtelee päivästä toiseen ja ymmärtää sen myöskin vaatimatta "ottaan itseään niskasta kiinni" ja ajatteleen positiivisesti ja tekeen sitä sun tätä. Varsinkin semmoisina päivinä kun epätoivo valtaa mielen tämmöiset kehoitukset ei auta pätkääkään - vaikka ne tottakait hyvää vaan tarkoittavatkin ja yrittävät tsempata.

        Epätoivo ja kauhu - sille ei vaan välistä voi mitään. Ja jonkinmoinen itsesäälikin "miksi juuri minä".. Toisaalta johonkinhan se aina iskee, ja jokainen varmasti ajattelee samallalailla. Siittä olen ns. onnellinen, että tämä iski minuun. Mä kestän vielä tämän - sitä en ois kestänyt jos mun lapsi ois sairastunut tai mun rakas äiti tai rakkaat läheiset. Helpompi kestää itse ja käydä tämä läpi, kuin olla vierellä pystymättä mitenkään itse auttamaan. Itsekäs ajatus - ehkä?

        Tämmöisiä ajatuksia mulla on tänään.. toivottavasti taas joku vastaa.. käyn tsekkaamassa päivittäin jutut. Luen alusta lähtien välistä kaikki viestit- ehkä mun tapa käsitellä asiaa? En tiedä. Luenpahan kuitenkin.

        Tsemppiä ja kovasti terveisiä kaikille ja hyvää alkavaa viikonloppua!!!

        Hei pelottaa. Tule tuonne verkkoklinikan rintasyöpä puolelle keskustelemaan. Sieltä saat vertaistukea ja hyviä käytännön vinkkejä saman kokeneiden kanssa.

      • leikkaukseen
        PELOTTAA!!! kirjoitti:

        Jos joku enää lukee tätä ketjua..

        Sain eilen kirjeen sairaalasta, aika narkoosilääkärille 6.3. ja samana päivänä vielä osastolle, johon kuulun. Tapaan siis henkilökunnan joka tulee oleen mukana. Se tuntuu jotenkin turvalliselle. Ainakin tunne, että pidetään huolta, eikä vain ole yksi siinä liukuhihnalla (vaikka sitten todellisuudessa ehkä oonkin).

        Olen tämän viikon ollut töissä. Se on ollut mulle hyväksi, kun saan muuta ajateltavaa. Silti en saa ajatuksiani pois tästä jutusta täysin.. eli en siis ole 100 %:sti läsnä. Kahvikuppi saattaa jäädä automaattiin painamatta nappia, ruan laitan lounaalla mikroon painamatta start-nappulaa, saatan istua ja katsoa ja lukea saamiani maileja ilman että ajattelen mitään saati että ymmärrän mitä asia itse asiassa koskee... Kait tämä on normaalia, vai onko? Onneksi rutiinihommat oon pystynyt hoitaan.

        Välistä on ollut huonojakin päiviä - niinkuin eilen. Peräti 3 mun työkavereista on raskaana, sain kuulla kahdesta sairaslomaltani palattua. Eilen istuttiin kaikki kahvitauolla ja juttu lensi. Kaikki oli niin hyväntuulisia ja kaikkea.. Yht´äkkiä muhun taas vaan tuli se KAMMO! Olin kuin omassa maailmassa.. Mietin että kuin kauan mä tässäkään porukassa enää olen. Että niin se elämä menee, toiset odottaa elämää - toiset kuolemaa. Tuntui niin pahalle, että minä 40-v. olen ns. "kuolemansairas". Itku pääsi ja pakenin ulos pois paikalta.

        Nyt on taas ollut parempi päivä. Ehkä ansioksi voi laittaa vastauksen, jonka sain täkäläiseltä rintasyöpä-yhdistykseltä, johon kirjoitin eilen. Mun suurin hätä kun on koko ajan ollut kuin kauan on elinaikaa edes tilastollisesti. Olen kuvitellut kaikkea 1 viikosta eteenpäin.

        Tämä nainen joka mulle vastas, on tietty itse myös rintasyöpäpotilas. Hänen asialliset ja rohkaisevat vastaukset loivat myös minuun uutta uskoa. Sain tietää, ettei rintasyöpä ole niin "dramaattinen" syöpä edes levinneenä että siihen kuukauden kuluessa kuolisi. Nykyisten hoitojen avulla elää moni useita vuosia. Se auttoi mua! Ennen sitä nimittäin tilasin jo Hennekseltä tytölle ens kesäksi vaatteet, jos mua ei enää silloin olisi..

        Nyt helpotti - ainakin hetkeksi.

        Kiitti teille kaikille - ja toivottavasti vastaatte edelleen vaikka tämä ketju siirtyy uusien tullessa alemmille sivuille.

        - mulla on uus nimimerkki, joka on mun ja mun kamujen lempilause kaikissa mahdollisisissa tilanteissa ollut jo vuosia eli KYLLÄ SE SIITTÄ!

        Kohta kasvain/kasvaimet on poistettu ja saat alkaa paranemisprosessin!
        Varmasti pysähdyttävä kokemus, mutta elämä jatkuu. Kuinka monesti me vain porhallamme eteenpäin ymmärtämättä mitä kaikkea arvokasta ympärillämme on. Kirjoituksistasi päätellen olet näitä asioita viime aikoina pohtinut ja sekin on jo rikkaus ymmärtää elämän ihanuus. Sinäkin saat varmasti jatkaa tervettä elämääsi ja nähdä tyttäresi kasvavan. Itsekkin nyt kuulleena miten hyvät ennusteet rintasyövän paranemisella on.
        Kyllä se siittä, sinua siteeraten. Tänään kirpeässä pakkassäässä aurinkokin paistoi kauniisti muistuttaen tulevasta keväästä :-)

    • sinkku

      Hei,
      Kävin mammografiassa 13.2., kolme päivää sen jälkeen tuli kustu uustintaan, otettiin uudeelleen oikeasta rinnasta röngenkuvat ja katsottiin ultralla, löytö oli 2 cm pahanlaatuinen kympy. Lähete lähetettiin kiireelliseän edelleen kirurgianpolille, mutta aikaa joudun odotaamaan kuulema ehkä kuukaudenkin tai enemmänkin. en tiedä miten jaksan, selviän, kysymys on kuitenkin pahanlaatuisesta syövästä.

    • Anonyymi

      12 vuotta on kulunut tästä ketjusta. Mitä mahtaa kuulua kirjoittajille?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Metsäkoneen kuljettaja huuteli tutkijalle

      "voisit kyllä ottaa rintaliivit pois ennen kuin tulet minulle juttelemaan, hän sanoo." https://yle.fi/a/74-20106446 On
      Suomussalmi
      704
      9910

    2. Suomi on täysin sekaisin

      Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010
      Maailman menoa
      404
      4321

    3. Kaikki ei vieläkään usko luontokatoon.

      Suomussalmen Hukkajoella foliohattu metsäkoneen kuljettaja tuhosi tuhansia harvinaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja
      Kajaani
      90
      2976

    4. Sano vain suoraan, että nyt riittää

      ettei kiinnosta. Sano, että lopeta! En ihmettelisi, jos olet saanut tarpeeksesi ja toivot minun ymmärtävän lopettaa. Eh
      Ikävä
      43
      2855

    5. Mari Rantanen asettaa sairaan lapsen edun oman uransa edelle - (tekikö Marin samaa)

      Noin toimii kunnon vastuuntuntoinen äiti, mutta siitäkin nämä mt-ongelmaiset vasemmistolaiset häntä täällä haukkuvat. "
      Maailman menoa
      229
      2654

    6. Ohhoh! Ex-pääministeri Sanna Marinin Joni-rakas paljasti ilouutisen: "Tässä kuussa..."

      Sanna Marin on ollut naimisissa Markus Räikkösen kanssa. Nyt hänen seurassaan on usein julkkishiusmuotoilija Joni Willb
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      2644

    7. Mitä ajattelet aina

      Kun hän tulee näköpiiriin?
      Ikävä
      153
      1835

    8. Luokatonta toimintaa

      Tyrmistyttävää toimintaa Stora Enson korjuu yrittäjältä Hukkajoella. Täyttä piittaamattomuutta laeista ja luontoarvoista
      Suomussalmi
      70
      1691

    9. Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka

      minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa
      Ikävä
      14
      1620

    10. Maailmankuulu homopingviini on kuollut

      Minä niin toivoin että pariskunta olisi saatu kunniavieraiksi ensi kesän Prideen. 💔 "Maailmankuulu homopingviini on k
      Lapua
      6
      1423
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt