Aspergerin oireyhtymästä

http://212.246.189.38/cgi-bin/asperger/ikonboard.cgi

Tästä oireyhtymästä "karsivät"hän ovat usein keskimääräistä älykkäämpiä, omintakeisella tavalla ajattelevia ihmisiä.
Eivät välttämättä pärjää yhtään huonosti elämässä.
Fiksujen ihmisten keskustelupalstoilla heihin usein törmää, kyllä sitä aina kaltaisensa tunnistaa.
Onko asperger sitten kirous vai siunaus,
miten sen nyt itse kukin ottaa.

Asperger-ihmiset ovat taiteilijoita, tutkijoita, professoreita - usein korkeastikin koulutettuja, mutta boheemeja älykkäitä ihmisiä, jotka eivät pärjää ARJESSA ilman NT-ihmisten apua ( NT-ihminen = normaali tyyppi, normaali-ihminen ).

Yhteen asiaan juuttuminen ja kaiken, aivan kaiken mahdollisen tiedon hankkiminen siitä yhdestä mielenkiinnon kohteesta, on tyypillistä Aspergereille.

Suuret keksijät, jotka ovat viettäneet päivät ja yöt intohimoisen harrastuksensa kanssa, tai hautautuneet työ- ja keksijänkammioihinsa, ovat olleet kaikki enemmän tai vähemmän as-henkilöitä. Esim. Einsteinillä otaksutaan olleen Aspergerin oireyhtymä.

Asperger-ihmiset ajattelevat aivan eri tavalla ja kokevat maailman herkkyydellä - he ovat kuin "tunteiden ilmapuntareita", eivätkä pysty toimimaan jos ympäristö on ymmärtämätön ja vihamielinen. Joskus he saattavat saada raivokohtauksia ja samoin riemuita rajattomasti ilman, että kukaan NT-ihmisistä ymmärtäisi miksi - mistä syystä ?

Aspergerit ilmaisevat itseään usein näennäisen ajattelemattomasti, eli sanovat juuri tismalleen mitä ajattelevat, ja - menevät henkilökohtaisuuksiinkin. Vasta jälkeenpäin ymmärretään - ehkä - että sanottu asia oli loukkaava.

Aspergereillä esiintyy monenlaisia yliherkkyyksiä. Tuntoaisti saattaa olla "ylikehittynyt" esim. suun alueella, niin että hampaiden harjaaminen todella koskee. Kuulo saattaa olla liian hyvä tai toimia kummallisesti, esim. niin että jos on luokassa, missä ilmassa on jatkuvasti pientä puheensorinaa, ei voi kuulla mitä opettaja sanoo. Äänet puuroutuvat, eikä yksittäisiä sanoja voi kertakaikkiaan erottaa.
Myös näköaisti voi olla poikkeava, ja silmät reagoida esim. valoon tai liikkeisiin tai ihan mihin vain tosi voimakkaasti.

Ruoan suhteen as-henkilöt ovat monesti todella valikoivia.
Heillä esiintyy fyysistä kömpelyyttä ja kömpelyyttä hienomotoriikassa.
He ymmärtävät monesti kuvaannoilliset ilmaisut kirjaimellisesti.
Heillä on harvoin sydänystäviä, usein he ovat yksin viihtyviä erakkoja ( jotka kuitenkin tarvitsevat apua selviytyäkseen arjen rutiineista ).

As-henkilöt ovat luovia, he osaavat keksiä ihmeellisiä asioita, ratkaista vaikeita yhtälöitä ; he osaavat tuntea joka solullaan, mutta normaali-ihmisten kanssa toimiminen on usein aivan kamalan vaikeaa heille. He tarvitsevat apua, mutteivät välttämättä osaa itse ollenkaan kertoa, minkälaisen avun tarpeessa ovat. Sanat nimittäin ovat tärkeissä tilanteissa usein hukassa, poissa.

Aspergerit osaavat vaikka mitä, mutta useinkaan he eivät osaa huolehtia laskujensa maksamisesta, vaatetuksestaan, syömisistään ja juomisistaan, kotinsa siivouksesta, tarpeellisesta määrästä unta, vuorokausirytmistä... Arki siis mättää ja usein todella pahasti. Toki on "lieviä" as-tapauksia, jotka pärjäävät paremmin ja pystyvät käymään säännöllisessä päivätyössä ulkopuolisen palveluksessa.

Kyse ei ole laiskuudesta - Asperger-ihminen vain unohtaa arkiset askareet ja kärsii siitä itse eniten.

Aspergerin oireyhtymä periytyy, eikä kyseessä ole psykiatrinen sairaus vaan fyysinen, neurologinen "poikkeustila". Pojilla Aspergeria esiintyy enemmän kuin tytöillä, ja oireyhtymä ilmenee heillä hieman eri tavalla kuin tytöillä.

Että näin.

t. Klassinen Asperger-tapaus

..asperger ei mielestäni ole oikeastaan sairaus,
vaan oireyhtymä, joka saa jotkut ihmiset toimimaan toisella tavoin kuin ns. 'normaalit' - ja taas aspergereissa on hyvin, hyvin laaja tämä alue, millaisia 'oireita' omaavia yksilöitä tästä joukosta löytyy...

Kautta aikojen ollut ihmisiä, joita on pidetty vähän 'outoina'...useimmiten nämä varmaankin ovat olleet aspergereja.
Ei kai voida sanoa, että tähän sairastuisi myöhemmällä iällä; tosin monesta vanhemmasta henkilöstä voidaan oivaltaa vasta iäkkäämpänä, että hänhän taitaakin kuulua tähän joukkoon. Eli oireyhtymän tunnistaminen tapahtuu vasta myöhemmällä iällä; eihän koko oireyhtymääkään ole tunnettu vielä monta vuotta. Nyt kun se nimitys on 'keksitty', onhan selvä, että tunnistetaan nyt tähän ryhmään kuuluvaksi monia vanhempiakin, joille ei ole osattu aiemmin nimetä mitään sairautta tai muuta poikkeavuutta.

Itse olen lievästi asperger-oireisen pojan äiti... : ) ja tunnistan ihan mieluusti itsestäni samoja piirteitä ;)

Minkälaista elämä heidän laistensa kanssa on..sehän on selvä, että riippuu tietysti siitä, miten ko. henkilö oireilee... Jonkin henkilön kanssa voi tuntua ehkä, että joutuu hoitamaan kaikki käytännön asiat, mutta esim. oma poikani sattuu olemaan sellainen, ettei hänellä muutoin päivittäisten asioiden hoidossa ole mitään ongelmaa; vain pesulle saa vähän hätistellä...

En koe mitenkään ongelmallisena aspergeria;
mutta uskon että on olemassa hiukan hankalampiakin tapauksia kuin omani.
Kysehän kuitenkaan ei ole sellaisesta lääkittävästä sairaudesta, vaan enemmänkin asiasta jonka kanssa täytyy oppia elämään ja ymmärtämään näitä ihmisiä.

Tärkeintä mielestäni on se, että kaikki muut ihmiset, joiden kanssa on päivittäin tekemisissä, tietävät ja ymmärtävät asian, osaavat ottaa henkilön oikein...