Heippa!
Olen koko ikäni ollut unissakävelijä (27v). Lapsena en muistanut öisistä seikkailuistani mitään, peitot, tyynyt, vaatteet jne. vain löytyivät hieman eriskummallisistakin paikoista. Minut myös "yllätettiin" itse teosta useasti, äitini nimittäin herätteli minua, oli itsekkin ollut lapsena kävelijä. Tämä ei minua lapsena vaivannut lainkaan, vanhemmilleni tosin aiheutti useinkin sydämentykytyksiä, mistä sen pennun taas löytää..:) Murrosikään tullessa odottelin vaivan hiipuvan pois, mutta toisin kävi! Unissakävelystä tuli rasite eli näinä öinä uni ei ole levollista. en ole pystynyt yhdistämään kävelyä ja stressiä/jännitystä tms. yhteen. Ainoan asian minkä olen havainnut on kodissa/huoneessa järjestyksen muutos tai vieras paikka esim. lentokone tai juna, mitkä saattavat laukaista kävelyn, tietoisesti en jännitä. Vältän siis nukkumista näissä paikoissa, helvetillistä on sinnitellä hereillä pitkillä lennoilla, maan alle kun ei oikein voi vajota sen jälkeen kun on munannut itsensä kunnolla..:)
Näiden asioiden kanssa on vain pitänyt oppia elämään, mutta kiinnostaisi kuulla muistakin aikuisista ihmisistä joilla tapa ei ole iän myötä kadonnut!? Ainoa mieltäni askarruttava asia, mihin en ole onnistunut vastausta löytämään on erikoinen tapani "muistaa" missä olen kävellyt, miksi lähdin liikkeelle (eli muistan unen/harhan), jos uneen liittyy kellonaika muistan mitä kello yöllä näytti, muistan näistä retkistä lähes jokaisen, mikä on ulottunut makuuhuoneen ulkopuolelle. Hereillä en siis todellakaan ole. Makuuhuoneessa sattuvaa huuhailua en edes nykyään laske varsinaiseksi kävelyksi:) Kerran viikossa (noin) lähden pidemmille retkille. Unissapuhumista en muista, jos siihen ei liity kävelyä, mutta sitäkin kuulema tapahtuu useasti viikossa.
Öisillä retkillä voin kuvitella jonkin esineen/tavaran eri paikkaan tai kuvitteellisen ihmisen tai esineen mitä ei ole olemassakaan! Kuulostaa ihan skitsolta..:)) Mielenterveysongelmia minulla ei kuitenkaan ole.
Koneet siis käy, vaikka ohjaamossa ei öisin ole ketään..
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksista ja erityisesti tästä erikoisesta "kyvystä" muistaa liiankin hyvin, mitä tuli taas tehtyä!
Hyvä puoli on se, ettei tarvitse aamulla etsiskellä tavaroita..
Olen koko ikäni ollut unissakävelijä (27v). Lapsena en muistanut öisistä seikkailuistani mitään, peitot, tyynyt, vaatteet jne. vain löytyivät hieman eriskummallisistakin paikoista. Minut myös "yllätettiin" itse teosta useasti, äitini nimittäin herätteli minua, oli itsekkin ollut lapsena kävelijä. Tämä ei minua lapsena vaivannut lainkaan, vanhemmilleni tosin aiheutti useinkin sydämentykytyksiä, mistä sen pennun taas löytää..:) Murrosikään tullessa odottelin vaivan hiipuvan pois, mutta toisin kävi! Unissakävelystä tuli rasite eli näinä öinä uni ei ole levollista. en ole pystynyt yhdistämään kävelyä ja stressiä/jännitystä tms. yhteen. Ainoan asian minkä olen havainnut on kodissa/huoneessa järjestyksen muutos tai vieras paikka esim. lentokone tai juna, mitkä saattavat laukaista kävelyn, tietoisesti en jännitä. Vältän siis nukkumista näissä paikoissa, helvetillistä on sinnitellä hereillä pitkillä lennoilla, maan alle kun ei oikein voi vajota sen jälkeen kun on munannut itsensä kunnolla..:)
Näiden asioiden kanssa on vain pitänyt oppia elämään, mutta kiinnostaisi kuulla muistakin aikuisista ihmisistä joilla tapa ei ole iän myötä kadonnut!? Ainoa mieltäni askarruttava asia, mihin en ole onnistunut vastausta löytämään on erikoinen tapani "muistaa" missä olen kävellyt, miksi lähdin liikkeelle (eli muistan unen/harhan), jos uneen liittyy kellonaika muistan mitä kello yöllä näytti, muistan näistä retkistä lähes jokaisen, mikä on ulottunut makuuhuoneen ulkopuolelle. Hereillä en siis todellakaan ole. Makuuhuoneessa sattuvaa huuhailua en edes nykyään laske varsinaiseksi kävelyksi:) Kerran viikossa (noin) lähden pidemmille retkille. Unissapuhumista en muista, jos siihen ei liity kävelyä, mutta sitäkin kuulema tapahtuu useasti viikossa.
Öisillä retkillä voin kuvitella jonkin esineen/tavaran eri paikkaan tai kuvitteellisen ihmisen tai esineen mitä ei ole olemassakaan! Kuulostaa ihan skitsolta..:)) Mielenterveysongelmia minulla ei kuitenkaan ole.
Koneet siis käy, vaikka ohjaamossa ei öisin ole ketään..
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksista ja erityisesti tästä erikoisesta "kyvystä" muistaa liiankin hyvin, mitä tuli taas tehtyä!
Hyvä puoli on se, ettei tarvitse aamulla etsiskellä tavaroita..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ite olen käppäillyt unissani koko ikäni..ja pienen ikäni äiti on ollut huolissaan.Tavarat on vaihdellut paikkoja jne.Mutta myös puhun unissani..toisinaan iha selviä,et mieskään ei aina tiedä olenko valveilla vai en.Nykyään unissani aina etsin jotakin, milloin kaapeista tai sängyn alta ja oon myös huomannut,e toon käynyt unissani vessassa(kätevää).
Itse muistan kaiken mitä yön aikana on tapahtunut, vähän kuin unet eli en ihan selvästi, mutta tiedän että jotain on taas tapahtunut.Kyselen sitten ukkelilta mitä tuli tehtyä.
Oon huomannut,et esim.television tai ihmisten puhe saa minun levottomaksi eli silloin yleensä puhelen unissani ja saatan kävelläkkin.
Itse tämä ei haittaa, paitsi aamuisin huomaa olevan paljon väsyneempi, jos on jtki touhuillut.Ukkelilla on kuulemma vain hauskaa, jos sattuu mun puuhasteluihin heräilemään.
Heippa "sama homma"!
Luulin tosiaan, että "eihän sitä unissakävelyä kukaan voi muistaa"! Näin minulle on nimittäin kerrottu ja ihan lääkäristaholta..
No, minä ainakin muistan..ja myös meillä ukko-kullalla on varsinaista vitsin aihetta, jos on ollut kovinkin tärkeätä asiaa yöllä.
Viime yönä itse herätin mieheni katsomaan hyllyn päällä istuvaa kaveria (näin siis tyypin aivan selvästi)! Hoh,hoi...kaikkea sitä uni ihmiselle teettääkään..!!
me kuulutaan siis kaikki siihen 1-2% joiden unissakävely ei loppunu murrosikään :D mulla on sellanen ominaisuus, et joskus jos mut herätetään jossain, ni tiedän tarkalleen missä oon jo missä oon käyny, toisinaan taas en muista mitään. joskus aamulla löydän tavarat täysin vääristä paikoistmutta kuitenkin tiesin esim. eilen että kännykkäni oli siirtynytyöpöydältäni olohuoneeseen ja laitettu päälle takaisin. se on outoa.