Sappikivtauti

Minulla on ollut nyt muutama lähes tajun vievä kipukohtaus. Kipu on siis ylävatsassa ja koko vatsan seutu on ollut omituisen pullea. Kohtauksen aikana makaan lattialla ja yritän keskittyä tajuissani pysymiseen, kun ottaa niin kipeää. Onneksi on ollut aviomies paikalla avaamassa ikkunaa, niin olen saanut lisähappea, enkä ole pyörtynyt.

Nyt sitten uskaltauduin menemään lääkärille, kun tuntui, että aina ruokailun jälkeen on uhka kohtauksesta. Määräsi minulle sappikipulääkkeitä ja sanoi, että seurataan tilannetta. Pyytämällä sain lähetteen UÄ-kuvaan.

Kysyin leikkauksen mahdollisuudesta, niin naurahtaen sanoi, että, jos kaikki sappikivet leikattaisiin, niin sairaalat tukkeutuisivat sappikivipotilaista.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että oireileviin sappikiviin leikkaus on hyvä vaihtoehto. Jos nyt sappikiviä on, niin joudunko kenties elämään kohtausten kanssa kuukauden, vuoden, kaksi... Kertokaapas kokeneemmat.

Voinko potilaana vaatia lähetettä sairaalaan, vaikka tämä ylimielinen ja kovin nuori, kylmäkiskoinen naislääkärinalku ei sitä haluaisikaan tehdä.
3687
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

kohtauksista. Jos sappikivet todetaan ultrassa niin kun olet itsepintainen niin varmasti saat lähetteen leikkaukseen. Ikävä kyllä jonotus voi olla tuskallisen pitkää, ainakin satakunnan keskussairaalassa siihen voi mennä vuosi, että saa ajan.

Kerronpa vähän omaa tarinaani. Minulla oli monta vuotta epämääräistä vatsavaivaa. Yhtenä iltana sain sitten sappikoliikin (julmettu kipu, joka oli ylävatsalla ja säteili oikealle ja selkään). Soitimme ambulanssin, koska olin täysin varma, että se oli sydän johon sattui, niin ylhäällä myös kipu tuntui. Sairaalaan päästyäni lääkäri mietiskeli mitä se voisi olla ja kas näin sitä alettiin jälleen hoitaa närästyksenä. Sitten tuntien saatossa kipu hellitti ja lääkäri sanoi "en tiedä mitä se oli, mutta eikös ole pääasia, että kohtaus meni ohi, varaa aika lääkärille jos asia mietityttää", nuo lauseet jäi pysyvästi mileeni, kuka minua hoisi jos se ei ollut lääkäri? Meni viikko ja taas sama kohtaus uusiutui ja mieheni vei minut lääkäriin ja tälläkin kertaa ensiksi veikkailtiin närästystä =) Närästyslääkkeet kun eivät auttaneet niin lääkäri alkoi epäillä sappikiviä, mutta kun olin nuori niin sitä ei kuulemma ihan heti tullut ajatelleeksi. Sain litalginia ja sillä meni ohi. Kohatuksia alkoi tulemaan lähes joka toinen yö. Laihduin reilusti ja maksa-arvotkin jo alkoivat heittelemään. Sitten monesti ramppasin keskussairaalassakin keskellä yötä kohtausten vuoksi ja sainkin kiireellisen lähetteen leikkaukseen ja muutamissa viikoissa sitten sinne pääsinkin. Leikkauksen jälkeen oli hienoa kun kohtauksia ei tullut kolmeen vuoteen ja nyt ovat ilmeisesti lievemmässä muodossa taas alkaneet. Eihän se leikkaus välttämättä sulje sitä pois ettei niitä kiviä voisi sen jälkeen muodostua kun sappirakko on poistettu, niitä voi silti kertyä tiehyihin. Minulla oli muuten paljon pieniä kiviä ja se onkin pahempi kuin esim. yksi iso. Leikannut lääkäri totesi minulle, että kyllä se ihan aiheellinen leikkaus oli ja kourallinen niitä kiviä siellä sitten olikin. Ihmetteli vaan terveyskeskuksen toimintaa kun eivät olleet niin tosissaan ottaneet minun kohtauksia.

Joten jos sinulla kovin usein on kohtauksia niin ole itsepintainen ja vaatimalla vaadi, että tekevät asialle jotain!

Äänestä

minut tähystysleikattiin 4.v sitten. sain just kans tollasia kamalia kohtauksia jolloin vessan lattialla kierin ja oksensin. minut lääkäri ultran jälkeen passitti jonoon ja täällä v-s aluesairaalassa kesti 2kk ja olin leikkurissa. pakko ne on operoida!!!!! on se niin kammottava vaiva

Äänestä

tuesta. Näin toimin. Katsotaan mihin se johtaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tarja# kirjoitti:

Minulla on ollut nyt muutama lähes tajun vievä kipukohtaus. Kipu on siis ylävatsassa ja koko vatsan seutu on ollut omituisen pullea. Kohtauksen aikana makaan lattialla ja yritän keskittyä tajuissani pysymiseen, kun ottaa niin kipeää. Onneksi on ollut aviomies paikalla avaamassa ikkunaa, niin olen saanut lisähappea, enkä ole pyörtynyt.

Nyt sitten uskaltauduin menemään lääkärille, kun tuntui, että aina ruokailun jälkeen on uhka kohtauksesta. Määräsi minulle sappikipulääkkeitä ja sanoi, että seurataan tilannetta. Pyytämällä sain lähetteen UÄ-kuvaan.

Kysyin leikkauksen mahdollisuudesta, niin naurahtaen sanoi, että, jos kaikki sappikivet leikattaisiin, niin sairaalat tukkeutuisivat sappikivipotilaista.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että oireileviin sappikiviin leikkaus on hyvä vaihtoehto. Jos nyt sappikiviä on, niin joudunko kenties elämään kohtausten kanssa kuukauden, vuoden, kaksi... Kertokaapas kokeneemmat.

Voinko potilaana vaatia lähetettä sairaalaan, vaikka tämä ylimielinen ja kovin nuori, kylmäkiskoinen naislääkärinalku ei sitä haluaisikaan tehdä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu