eiköhän

Miten määrittelet normaalin ihmisen?
Koska fakta on, ettei se äiti ole aina se paras vanhempi.
Kyllä jokaisen kannattaisi tahollaan miettiä, miksi vinkuu itselleen vauvaa teininä. Se on järjetöntä.
Ihan liikaa menee lasten elämiä piloille siksi, ettei vanhemmat olekkaan valmiita lapseen, kun on vielä se paljon puhuttu nuoruus kokematta.
Se on fakta.

muitakin keskusteluryhmiä täällä. Ei se vauvan saanti ole sitä ruusuilla tanssimista, mitä monet teinit tuntuvat ajattelevan.
Raskaan aoleva 16 vuotias hehkuttaa täällä kuinka hyvä äiti häntulee olemaan vauvalleen. Ja kuinka nuorena jaksaa!
Rehellinen ja realisti kuitenkin kannattaisi olla, ei ole kyse ensimmäisistä kuukausista tai vuosista. Kyse on pienen ihmisen koko elämästä.
Monta muttaa tulee vastaan, mutta teinit sulkevat nämä keskustelut pois, koska kokevat että heitä arvostellaan.
Synnytyksen jälkeinen masennus, väsymys, koliikki, sairaudet (sekä äidin ja lapsen), taloudellinen tilanne jne. kaikki nämä elävästä elämästä!
Näihin ei kukaan pysty valmistautumaan etukäteen, joten turha kenenkään huudella kuinka hyvä tulee olemaan, se kun ei aina ole itsestä kiinni.

ole edes tyydyttävä hoitaja lapselle. Aikuistukaa nyt edes vähän, ennenkuin teette lapsia kotileikkeihinne.

tuo kyllä välttämättä pidä paikkaansa;mistä sitten johtuu vauvojen pahoinpitelyt,laiminlyönnit jnejne.
Välitettavasti näin tapahtuu.
Jos vertaan itseäni ikätovereihini,olen sitä mieltä ettei puoletkaan heistä olisi valmiita.Samoin on vanhempien kohdalla.En morkkaa teiniäitejä,sillä olen itsekin sellainen,mutta loppuviimeksi kovinkaan moni ei ole kypsä.

Ikävää, jos olet noin epävarma itsestäsi, että erikseen pitää puolustelevaa "faktaa" levittää ja käydä kitisemään.
Kaikki äidit eivät ole hyviä lapsilleen. Jotkut ovat, jotkut ei. Se on fakta.
Vaikkakin palstalla esiintyy myös asiatonta tekstiä, niin on se kumma, miten perusteleva ja kritisoiva teksti koetaan hyökkäykseksi.
Se, mitä sinun tulisi tehdä, on kasvattaa itsetuntoa, eikä kitistä.

Sillä jos tunnet puhtaalla omalla tunnolla, että olet paras äiti lapsellesi, niin luultavamminkin sitä myös olet. Silloin ei pidä välittää muiden mielipiteistä, koska ne eivät saisi merkitä mitään.

Ja mitä tulee äitien ikään, ikä ei katso sitä, voiko olla hyvä äiti, kyllä se äitiys perustuu ihan muille jutuille. MUTTA se nyt vain on niin, että enemmän niitä huonoja äitejä löytyy vielä itseään etsivistä nuorista.

Jos tästä tekstistä pitäisi vetää johtopäätöksiä, ne olisi seuraavat. On hyviä äitejä ja huonoja äitejä. Se on Sinun valintasi, kumpaa olet.

mutta kun se tahtoo yleensä olla niin, että teininä sitä haluaa jotain, jotain, jotain.. hmm, vauva olis tosi kiva, onhan mulla poikakaveri ja kaikki.. oishan sitä ihana pukkia vaunuissa ulkona.. hmm hmm.. kun ei vielä tiedä oikein mitä haluaisi, niin sitä monesti päätyy haluamaan ja yrittämään sitä vauvaa, koska se on "oikotie" aikuisuuteen (kukapa nyt haluaisi olla nuori, teini ilman mitään vastuita toisen elämästä). Miettikääpä sitä.

Kyllä se valitettava totuus on, että teinivanhemmilla on suhteessa enemmän ongelmia kuin ns. normi-ikäisenä lapsensa saaneilla.Tiedän tämän tutkimusten ja omien tuttavieni kokemusten perusteella.Itse sain 19v esikoisen, enää en ole teini, vaan 23-vuotias.Mielestäni asiat ovat sujuneet hyvin. Toisaalta minulla oli suvun tuki, lapsi oli harkittu, parisuhde vakaa ja taloudellinen tilanne turvattu.Mutta en usko, että näin hyvin menisi, jos olisin saanut lapsen "vahingossa", rahatilanne olisi ollut tiukka, omat koulut jääneet kesken ja olisin ollut yksinhuoltaja.Jos teinillä on huono tilanne, kun hän alkaa odottaa lasta, niin kyllähän se usein vaikuttaa myöhempäänkin elämään.Jos lapsi taas on vakaasti harkittu ja syntyy parisuhteeseen niin ei siinä minun mielestäni mitään ongelmaa ole.Ja jos lapsi syntyy vahinkolapsena köyhälle yksinhuoltajateinille, niin minun mielestäni häntä pitää tukea.Tällainen tukeminen kun on sekä äidin että lapsen etu.Ja kyllä hyvinvointiyhteiskunnassa asuvien ihmisten pitäisi sen verran sivistyneitä olla, että eivät rupea jo valmiiksi hankalassa elämäntilanteessa olevia sortamaan.Minä ainakin hymyilen rohkaisevasti aina, kun kadulla tulee vastaan nuori äiti.:)Tsemppiä, on sitä itsekin saanut kaikenlaista kuulla aikoinaan, vaikka en nyt ihan hirveän nuori esikon saadessa ollut.