Mielipiteitä

Itsekin mietin tuota että varmasti on että on ihan yksilöllistä koska ihmiset kokevat asioita eritavalla.Mutta mitä jos juuri esim. lesboparin lapsella tulisi ongelmia tämä asian kanssa?En halua ketään lannistaa vaan ottaa huomioon tämänkin vaihtoehdon.
En sitten tiedä voisiko sitä yrittää jotenkin estää miehenmalleilla tai että lapsen elämässä olisi edes yksi läheinen mies henkilö.Ns. isänkorvike.

siittiöiden luovuttajalla pitäisi olla oikeus luovuttaa halutessaan myös nimettömänä, ja toki myös niin että lapsi saisi luovuttajan nimen selville aikuisena. Tuntuu että tuota nimettömänä luovuttamista on vastustettu myös sen takia, että niin on voitu ikään kuin korrektimmin vastustaa koko hedelmöityshoitojen antamista naispareille.

Tinni-Tunni

ole vielä käsitellyt koko asiaa. Möykky on sisälläsi, mutta olet osannut koteloida sen hyvin?

ilmeisesti kirjoitti:

ole vielä käsitellyt koko asiaa. Möykky on sisälläsi, mutta olet osannut koteloida sen hyvin?

Minulla ei ole möykkyjä. Olen vallan onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen näin..

ei sitten ole muuta perustelua kuin se, että musta nyt tuntuu siltä, että asia on näin...

Heteroisä kirjoitti:

ei sitten ole muuta perustelua kuin se, että musta nyt tuntuu siltä, että asia on näin...

Käypä kuule kysymässä niiltä ihmisiltä, joiden isä on lähtenyt läiskimään ja jättänyt perheensä, että onko eroa sillä tuleeko jätetyksi vai onko toivottu.

Jättämisen arvet ovat syvät ja aina traumaattiset.

Kun hedelmöitetään lapsi käyttäen apuna lääketiteellisiä menetelmiä, häntä ei ole kukaan jättänyt, vaan ainoastaan toivonut.

te hetero miehet, jotka jätätte vaimonne ja lapsenne, aina yritätte luistaa vastuustanne ja kuvittelette, ettei lapsi siitä kärsisi.
Sitten kun te olette kyvyttömiä lapsien tekemiseen, te ajatte kaiken maailman mahdollisuuksia ja oikeuksia itsellenne, jotta naisenne voisi tulla hedelmöitytyksi jonkun toisen miehen siittiöillä...

Mieti kuule, mikä ero on tulla jätetyksi ja mitä on olla harkittu ja toivottu.

Käy katsomassa tilastokeskuksen sivuilta kuinka paljon on isiensä jättämiä lapsia. Mieti sitä ja yritä tehdä jotakin asialle, äläkä luista vastuustasi. Lapsen jättäminen on täysin eri asia kuin lapsen toivominen.

aihde kirjoitti:

Käypä kuule kysymässä niiltä ihmisiltä, joiden isä on lähtenyt läiskimään ja jättänyt perheensä, että onko eroa sillä tuleeko jätetyksi vai onko toivottu.

Jättämisen arvet ovat syvät ja aina traumaattiset.

Kun hedelmöitetään lapsi käyttäen apuna lääketiteellisiä menetelmiä, häntä ei ole kukaan jättänyt, vaan ainoastaan toivonut.

te hetero miehet, jotka jätätte vaimonne ja lapsenne, aina yritätte luistaa vastuustanne ja kuvittelette, ettei lapsi siitä kärsisi.
Sitten kun te olette kyvyttömiä lapsien tekemiseen, te ajatte kaiken maailman mahdollisuuksia ja oikeuksia itsellenne, jotta naisenne voisi tulla hedelmöitytyksi jonkun toisen miehen siittiöillä...

Mieti kuule, mikä ero on tulla jätetyksi ja mitä on olla harkittu ja toivottu.

Käy katsomassa tilastokeskuksen sivuilta kuinka paljon on isiensä jättämiä lapsia. Mieti sitä ja yritä tehdä jotakin asialle, äläkä luista vastuustasi. Lapsen jättäminen on täysin eri asia kuin lapsen toivominen.

Lue lisää

jättänyt, eikä ole aikomustakaan niin tehdä. En luista vastuustani, ja minähän nimenomaan olen sitä mieltä, että lapselle on paras kasvuympäristö, kun hänellä on samassa perheessä sekä isä että äiti.

Tuota, mielestäni lapsella on silti oikeus avioliittoonkin syntyessään tietää, että ei ole biologisesti kasvatusisänsä lapsi.
Siis luovutetuilla siittiöillä syntyvällä lapsella pitää kaikissa tilanteissa olla oikeus tietää geneettinen alkuperänsä.
Ihan jo senkin takia, että jokainen ihminen kiinnostuu jossain määrin juuristaan ja suvustaan jossain vaiheessa.
Vaikka ne lapset kuinka olisivat "aviomiehen" vieraankin miehen siittiöillä, tilanne on aivan sama. Lapsi ei ole toisen puolison geneettisesti.

vastarannankiiskitär kirjoitti:

Tuota, mielestäni lapsella on silti oikeus avioliittoonkin syntyessään tietää, että ei ole biologisesti kasvatusisänsä lapsi.
Siis luovutetuilla siittiöillä syntyvällä lapsella pitää kaikissa tilanteissa olla oikeus tietää geneettinen alkuperänsä.
Ihan jo senkin takia, että jokainen ihminen kiinnostuu jossain määrin juuristaan ja suvustaan jossain vaiheessa.
Vaikka ne lapset kuinka olisivat "aviomiehen" vieraankin miehen siittiöillä, tilanne on aivan sama. Lapsi ei ole toisen puolison geneettisesti.

Lue lisää

...mutta ei ole pakko kertoa. Lesbovanhempien onkin vähän pakko kertoa.

mamma75 kirjoitti:

...mutta ei ole pakko kertoa. Lesbovanhempien onkin vähän pakko kertoa.

Kertomatta jättäminen heterosuhteessa on epärehellistä.

Heterosuhteessa ei ole sen enempää hyväksi valehdella lapselle kuin minkäänmuunkaanlaisessa suhteessa.

Sama koskee adoptoituja lapsia, joilla on niinikään oikeus tietää olevansa adoptoituja.

Ei avioliitto tee asiaa sen vähäisemmäksi. Lapsi ei ole sukua isälleen, jos siittiöt on luovutettuja.

Millä tavoin on mielestäsi 18-vuotiaan tai sitä vanhemman "lapsen2 parasta, että hän tietää biologisen alkuperänsä?

Mikä siinä on tälle aikuiselle ihmiselle sitä parasta? Sis, määrittelisitkö sen "parasta"?

Onko se sille niin hyväksi, että hän saisi tietää jobnkun miehen nimen: miehen, jota ei kiinnosta tavata häntä ja hän on samalla mies, joka ei koskaan tule millään tavoin välittämään tästä 18-vuotta täyttäneestä... Mikä siinä on hyvää tälle 18-vuotta täyttäneelle? Mikä no se hyvä?

Nythän esim. jos ajtellan esim. perinnöllisiä sairauksia, ja että lapsi tarvitsisi esim. biologiselta isältään myöhemmin luuydinsiirtoon nesteitä, niin se asiahan voitaisiin hoitaa lainsäädännöllisesti toisellakin tpaa:

sperman luovouttajat sitoutuisivat antamaan selkäydinnestettä tai verta, jos myöhemmin otettaisiin sitä varten yhteyttä. tällöin ei miehen tarvitsisi edes nähdä sitä ihmistä, jonka spermasta tämä ihminen on alkunsa saanut, eikä lapsen eikä lapsen öidin tarvitse nähdä eikä teitää kuka on tämä luovuttaja.

Tällainen sitoumus selkäydinnesteen ja veren luovuttamiseen siittiöiden luovuttajilla, voidaan hoitaa käytännössä siten, ettei miehen tarvitse tavata tätä lasta ja sen äitiä, eikä jälkimmäisten tarvitse tietää miehen henkilöllisyyttä eikä edes tavata tätä.

Tämä selkäydinnesteen ja veren luovuttaminen vain siis siinä tapauksessa, että biologisella jälkeläisellä on sairaus, johon nim. omaan tarvitaan sukulaisen nesteitä.

Mutta - on vaikea tajuta, mikä on se hyvä tai parasta, mitä sinä nyt ajat takaa... Mitä on se "parasta"? Miksi 18-vuotiaalle olisi parasta tietää geneettisen isänsä nimi, kun tämä geneettinen isä ei halua tietää hänen nimeään, eikä halua häntä nähdä eikä kuulla?

Mikä siinä on tälle 18-vuotiaalle lapselle parasta? Hän ei ole tämän miehen lapsi, eikä tämä mies koskaan häntä lapsekseen halua... Mikä siis on siinä hyvää tämän lapsen kannalta?

Voisitko ihan täsmällisesti kertoa, mikä on sitä hyvää siinä lapsen kannalta.

kisteröinti kirjoitti:

Millä tavoin on mielestäsi 18-vuotiaan tai sitä vanhemman "lapsen2 parasta, että hän tietää biologisen alkuperänsä?

Mikä siinä on tälle aikuiselle ihmiselle sitä parasta? Sis, määrittelisitkö sen "parasta"?

Onko se sille niin hyväksi, että hän saisi tietää jobnkun miehen nimen: miehen, jota ei kiinnosta tavata häntä ja hän on samalla mies, joka ei koskaan tule millään tavoin välittämään tästä 18-vuotta täyttäneestä... Mikä siinä on hyvää tälle 18-vuotta täyttäneelle? Mikä no se hyvä?

Nythän esim. jos ajtellan esim. perinnöllisiä sairauksia, ja että lapsi tarvitsisi esim. biologiselta isältään myöhemmin luuydinsiirtoon nesteitä, niin se asiahan voitaisiin hoitaa lainsäädännöllisesti toisellakin tpaa:

sperman luovouttajat sitoutuisivat antamaan selkäydinnestettä tai verta, jos myöhemmin otettaisiin sitä varten yhteyttä. tällöin ei miehen tarvitsisi edes nähdä sitä ihmistä, jonka spermasta tämä ihminen on alkunsa saanut, eikä lapsen eikä lapsen öidin tarvitse nähdä eikä teitää kuka on tämä luovuttaja.

Tällainen sitoumus selkäydinnesteen ja veren luovuttamiseen siittiöiden luovuttajilla, voidaan hoitaa käytännössä siten, ettei miehen tarvitse tavata tätä lasta ja sen äitiä, eikä jälkimmäisten tarvitse tietää miehen henkilöllisyyttä eikä edes tavata tätä.

Tämä selkäydinnesteen ja veren luovuttaminen vain siis siinä tapauksessa, että biologisella jälkeläisellä on sairaus, johon nim. omaan tarvitaan sukulaisen nesteitä.

Mutta - on vaikea tajuta, mikä on se hyvä tai parasta, mitä sinä nyt ajat takaa... Mitä on se "parasta"? Miksi 18-vuotiaalle olisi parasta tietää geneettisen isänsä nimi, kun tämä geneettinen isä ei halua tietää hänen nimeään, eikä halua häntä nähdä eikä kuulla?

Mikä siinä on tälle 18-vuotiaalle lapselle parasta? Hän ei ole tämän miehen lapsi, eikä tämä mies koskaan häntä lapsekseen halua... Mikä siis on siinä hyvää tämän lapsen kannalta?

Voisitko ihan täsmällisesti kertoa, mikä on sitä hyvää siinä lapsen kannalta.

Lue lisää

Minusta lapsen on tiedettävä, että hän ei ole kasvattivanhemmalleen bilogisesti sukua. Muunlainen tieto on valehtelemista.

Se taas on kimurantimpi juttu, pitääkö lapsen saada tietää geneettinen isänsä.

Itse sukututkimusta harrastavana pidän valitettavana sitä, että ei voi tehdä tutkimusta kuin toiselta puolelta...mutta se on taas ihan asian vierestä.


Mielestäni asian ydin tässä on lähinnä se, että lapselle ollaan rehellisiä. Että ei väitetä kasvatti-isää omaksi biologiseksi isäksi.

Yksi ystäväni on adoptoitu. Hän on tiennyt sen aina. Nyt aikuisemmalla iällä hän on selvittänyt äitinsä tiedot, mutta päättänyt sittenkin olla ottamatta yhteyttä. Hän totesi kasvattivanhempien kuitenkin olleen hänelle ne vanhemmat, jotka hänet ovat kasvattaneet. Että hän ei ainakaan vielä halua tavata naista, joka hänet vauvana antoi pois. Hänellä olisi siihen mahdollisuus, ja tämä nainen on ilmaissut halukkuutensa tapaamiseen.

En tiedä, tekeekö kukaan nimellä mitään. Valokuvalla ehkä. Se on niin yksilöstä kiinni, että mitä itse kukin joskus aikuisena haluaa tietää. Sitä ei voi ennustaa.

yksi ajatus lisää kirjoitti:

Minusta lapsen on tiedettävä, että hän ei ole kasvattivanhemmalleen bilogisesti sukua. Muunlainen tieto on valehtelemista.

Se taas on kimurantimpi juttu, pitääkö lapsen saada tietää geneettinen isänsä.

Itse sukututkimusta harrastavana pidän valitettavana sitä, että ei voi tehdä tutkimusta kuin toiselta puolelta...mutta se on taas ihan asian vierestä.


Mielestäni asian ydin tässä on lähinnä se, että lapselle ollaan rehellisiä. Että ei väitetä kasvatti-isää omaksi biologiseksi isäksi.

Yksi ystäväni on adoptoitu. Hän on tiennyt sen aina. Nyt aikuisemmalla iällä hän on selvittänyt äitinsä tiedot, mutta päättänyt sittenkin olla ottamatta yhteyttä. Hän totesi kasvattivanhempien kuitenkin olleen hänelle ne vanhemmat, jotka hänet ovat kasvattaneet. Että hän ei ainakaan vielä halua tavata naista, joka hänet vauvana antoi pois. Hänellä olisi siihen mahdollisuus, ja tämä nainen on ilmaissut halukkuutensa tapaamiseen.

En tiedä, tekeekö kukaan nimellä mitään. Valokuvalla ehkä. Se on niin yksilöstä kiinni, että mitä itse kukin joskus aikuisena haluaa tietää. Sitä ei voi ennustaa.

Lue lisää

Minustakin, ilmanmuuta, lapsen tulee saada tietää se, että on adoptoitu tai tuntemattoman luovuttajan spermalla alkunsa saanut.

Mutta- sitä en todella tiedä, että mitä ns. lapsen kannalta on parasta tai hyvää, jos hän saa aikuisena tietää sperman luovuttajan nimen (ts. genettisen alkuperänsä kuten Mamma75 kirjoittaa)... Sperman luovuttaja kun puolestaan ei tahdo tietää hänen nimeään, eikä tietää hänestä mitään ,ei tavata häntä, ei olla missään tekemisissä hänen kanssaan...

Joten, mikä siinä on tämän lapsen kannalta hyvää ja parasta? Mitä on se hyvä ja parasta?

Erityisesti toivoisin, että tuo Mamma75 kirjoittaisi, mikä siinä on hyvää ja parasta tälle lapselle.

kisteröinti kirjoitti:

Millä tavoin on mielestäsi 18-vuotiaan tai sitä vanhemman "lapsen2 parasta, että hän tietää biologisen alkuperänsä?

Mikä siinä on tälle aikuiselle ihmiselle sitä parasta? Sis, määrittelisitkö sen "parasta"?

Onko se sille niin hyväksi, että hän saisi tietää jobnkun miehen nimen: miehen, jota ei kiinnosta tavata häntä ja hän on samalla mies, joka ei koskaan tule millään tavoin välittämään tästä 18-vuotta täyttäneestä... Mikä siinä on hyvää tälle 18-vuotta täyttäneelle? Mikä no se hyvä?

Nythän esim. jos ajtellan esim. perinnöllisiä sairauksia, ja että lapsi tarvitsisi esim. biologiselta isältään myöhemmin luuydinsiirtoon nesteitä, niin se asiahan voitaisiin hoitaa lainsäädännöllisesti toisellakin tpaa:

sperman luovouttajat sitoutuisivat antamaan selkäydinnestettä tai verta, jos myöhemmin otettaisiin sitä varten yhteyttä. tällöin ei miehen tarvitsisi edes nähdä sitä ihmistä, jonka spermasta tämä ihminen on alkunsa saanut, eikä lapsen eikä lapsen öidin tarvitse nähdä eikä teitää kuka on tämä luovuttaja.

Tällainen sitoumus selkäydinnesteen ja veren luovuttamiseen siittiöiden luovuttajilla, voidaan hoitaa käytännössä siten, ettei miehen tarvitse tavata tätä lasta ja sen äitiä, eikä jälkimmäisten tarvitse tietää miehen henkilöllisyyttä eikä edes tavata tätä.

Tämä selkäydinnesteen ja veren luovuttaminen vain siis siinä tapauksessa, että biologisella jälkeläisellä on sairaus, johon nim. omaan tarvitaan sukulaisen nesteitä.

Mutta - on vaikea tajuta, mikä on se hyvä tai parasta, mitä sinä nyt ajat takaa... Mitä on se "parasta"? Miksi 18-vuotiaalle olisi parasta tietää geneettisen isänsä nimi, kun tämä geneettinen isä ei halua tietää hänen nimeään, eikä halua häntä nähdä eikä kuulla?

Mikä siinä on tälle 18-vuotiaalle lapselle parasta? Hän ei ole tämän miehen lapsi, eikä tämä mies koskaan häntä lapsekseen halua... Mikä siis on siinä hyvää tämän lapsen kannalta?

Voisitko ihan täsmällisesti kertoa, mikä on sitä hyvää siinä lapsen kannalta.

Lue lisää

Hallitus on esityksessään näin linjannut. Ettekö te nyt tyydykään hallituksen linjaukseen?

Verta tai selkäydinnestettä ei ole kenenkään pakko luovuttaa, joten ihan naurettavaa tuollainen sitoumuksen vaatiminen.

vastarannankiiskitär kirjoitti:

Kertomatta jättäminen heterosuhteessa on epärehellistä.

Heterosuhteessa ei ole sen enempää hyväksi valehdella lapselle kuin minkäänmuunkaanlaisessa suhteessa.

Sama koskee adoptoituja lapsia, joilla on niinikään oikeus tietää olevansa adoptoituja.

Ei avioliitto tee asiaa sen vähäisemmäksi. Lapsi ei ole sukua isälleen, jos siittiöt on luovutettuja.

Lue lisää

Eihän se isä sillä biologisuudella kasvata, herranen aika sentään. Kyllä te vaan osaatte seuloa omiin itsekkäisiin tarpeisiinne ja vaatimuksiinne sopivat argumentit.

Avioliitossa aviovaimon synnyttämät lapset ovat aviomiehen. Ja piste. Näin sanoo laki. Pitääkö tätä lakia muuttaa teidän iloksenne ja testata kaikilta isiltä isyys? Ei ole mitään syytä luovuttajasiittiöillä alkunsa saaneen lapsen tietää olevansa biologinen alkuperänsä, ellei vanhemmat halua sitä paljastaa. Etnisesti erinäköinen adoptoitu lapsi tajuaa ennemmin tai myöhemmin, etteivät hänen vanhempansa voi olla hänen biologisia vanhempiaan, se on vain hyväksyttävä. Ei adoptiovanhemmat edes halua kieltää adoptiolapselta tietoa perimästään. Ja samalla tavalla lesboparin lapsi tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että hän ei mitenkään voi olla molempien biologinen jälkeläinen.

Näin se luonto vain toimii.

kisteröinti kirjoitti:

Minustakin, ilmanmuuta, lapsen tulee saada tietää se, että on adoptoitu tai tuntemattoman luovuttajan spermalla alkunsa saanut.

Mutta- sitä en todella tiedä, että mitä ns. lapsen kannalta on parasta tai hyvää, jos hän saa aikuisena tietää sperman luovuttajan nimen (ts. genettisen alkuperänsä kuten Mamma75 kirjoittaa)... Sperman luovuttaja kun puolestaan ei tahdo tietää hänen nimeään, eikä tietää hänestä mitään ,ei tavata häntä, ei olla missään tekemisissä hänen kanssaan...

Joten, mikä siinä on tämän lapsen kannalta hyvää ja parasta? Mitä on se hyvä ja parasta?

Erityisesti toivoisin, että tuo Mamma75 kirjoittaisi, mikä siinä on hyvää ja parasta tälle lapselle.

Lue lisää

Onko teillä joku kollektiivinen lukihäiriö? HALLITUS ON ESITYKSESSÄÄN NÄIN LINJANNUT!

mamma75 kirjoitti:

Hallitus on esityksessään näin linjannut. Ettekö te nyt tyydykään hallituksen linjaukseen?

Verta tai selkäydinnestettä ei ole kenenkään pakko luovuttaa, joten ihan naurettavaa tuollainen sitoumuksen vaatiminen.

Lue lisää

Mikä sinun mielestäsi on lapsen kannalta parasta siinä, että lapsi saa tietää geneettisen alkuperänsä halutessaan täytettyään 18 - kun siittiöiden luovouttaja ei tahdo nähdä lasta, ei tietää hänen nimeään, ei kuulla hänestä, ei olla tekemissä, eikä tavata.

Mikä siinä on SINUN mielestäsi parasta lapsen kannalta?

Olet esittänyt, että se on SINUN mielestäsi parasta lapsen kannalta. Keerotko, mikä siinä on hyvää ja parasta, sinun mielestäsi, lapsen kannalta?

mamma75 kirjoitti:

Onko teillä joku kollektiivinen lukihäiriö? HALLITUS ON ESITYKSESSÄÄN NÄIN LINJANNUT!

ja, siis sinä olet nyt hallituksen kanssa eri mieltä?

Kun asken olit hallituksen kanssa samaa mieltä ja sinusta oli onni ja lapsen kannalta parasta, että lapsi saa täytettyään 18 tietää biologisen isänsä nimen, vaikka tämä mies ei halua tietää lapsensa nimeä, eikä mitään mikä tähän lapseen liittyy,
niin mikä sinusta oli siinä lapsen kannalta parasta?

Oletko sinä hallituksen kanssa smaa mieltä, kun kirjoitat, että on lapsen kannalta parasta että hän saa tietää genettisen alkuperänsä, vai etkö sinä ole sitä mieltä?

Jos olet sitä mieltä, että se on lapsen kannalta parasta, nini voisitko kertoa, mikä siinä sinun mielestäsi on lapsen kannalta parasta?

Jokainen meistä tietää, mitä hallitus on linjannut.

Mutta me emme tiedä, mikä sinun mielestäsi em. asiassa on lapsen kannalta parasta.

Mä en biologina ymmärrä yhtään, miksi hedelmättömän pariskunnan on niin v***n tärkeä saada se lapsi omilla puolikuntoisilla sukusoluillaan? Geneettisesti tässä huijataan luontoa ja siirretään vasten luonnonvalinnan sääntöjä ns. huonoja geenejä seuraaville sukupolville.

Suomalaisten geeniperimä on nyt jo tarpeeksi sisäsiittoinen. Hedelmättömyyttä plus useita perinnöllisiä sairauksia rikastetaan jo ilman lääkäreidenkin apua heteropariskuntien makuuhuoneissa.

Niimpä esim. suurin osa luovutetusta spermasta Suomessa on ulkomaalaista. Onneksi klinikoilla osataan nähdä raamattua ja tyhmiä ihmisiä pitemmälle ajattelemalla tulevien sukupolvien parasta.

mamma75 kirjoitti:

Eihän se isä sillä biologisuudella kasvata, herranen aika sentään. Kyllä te vaan osaatte seuloa omiin itsekkäisiin tarpeisiinne ja vaatimuksiinne sopivat argumentit.

Avioliitossa aviovaimon synnyttämät lapset ovat aviomiehen. Ja piste. Näin sanoo laki. Pitääkö tätä lakia muuttaa teidän iloksenne ja testata kaikilta isiltä isyys? Ei ole mitään syytä luovuttajasiittiöillä alkunsa saaneen lapsen tietää olevansa biologinen alkuperänsä, ellei vanhemmat halua sitä paljastaa. Etnisesti erinäköinen adoptoitu lapsi tajuaa ennemmin tai myöhemmin, etteivät hänen vanhempansa voi olla hänen biologisia vanhempiaan, se on vain hyväksyttävä. Ei adoptiovanhemmat edes halua kieltää adoptiolapselta tietoa perimästään. Ja samalla tavalla lesboparin lapsi tajuaa ennemmin tai myöhemmin, että hän ei mitenkään voi olla molempien biologinen jälkeläinen.

Näin se luonto vain toimii.

Lue lisää

Mamma75,
kun kirjoiti allaolevan, että mielestäsi on onni, että lapsi saa tietää bilogisen isänsä täytettyään 18-v, niin oletko nyt muuttanut mielipiteesi?

Mitä mieltä sinä oikeastaan olet?
Onko sinulla oikeaa omaa mielipidettä, jota olisit tiedolla ja harkinnalla ajan kanssa muodostanut?

Jos siis olet sitä mieltä, että biologinen alkuperä on lapselle hyvä tietää, niin kertoisitko miksi se on tälle aikuiselle lapselle hyvä tietää (kun siittiöiden luovouttaja ei halua tietää hänen nimeään, ei halua tavata, eikä mitään hänestä tietää), kuten alla on kyselty sinulta?

Jos taas lapselle ei ole mielestäsi hyvä tietää omaa geneettistä alkuperäänsä, niin voisitko perustella sen näkemyksesi?
Ja olisi kiva kuulla, mikä sai sinut muutamaan tunnin sisällä tämän mielipiteesi.


>Onneksi...
Kirjoittanut: mamma75 10.2.2006 klo 10.01
...hedelmöityshoitolaki lähtee siitä, että lapsella on 18-vuotiaana oikeus tietää biologinen alkuperänsä. Toki tämä tulee vähentämään siittiönluovuttajien määrää, mutta lapsen parasta pitää ajatella. >

kisteröinti kirjoitti:

Millä tavoin on mielestäsi 18-vuotiaan tai sitä vanhemman "lapsen2 parasta, että hän tietää biologisen alkuperänsä?

Mikä siinä on tälle aikuiselle ihmiselle sitä parasta? Sis, määrittelisitkö sen "parasta"?

Onko se sille niin hyväksi, että hän saisi tietää jobnkun miehen nimen: miehen, jota ei kiinnosta tavata häntä ja hän on samalla mies, joka ei koskaan tule millään tavoin välittämään tästä 18-vuotta täyttäneestä... Mikä siinä on hyvää tälle 18-vuotta täyttäneelle? Mikä no se hyvä?

Nythän esim. jos ajtellan esim. perinnöllisiä sairauksia, ja että lapsi tarvitsisi esim. biologiselta isältään myöhemmin luuydinsiirtoon nesteitä, niin se asiahan voitaisiin hoitaa lainsäädännöllisesti toisellakin tpaa:

sperman luovouttajat sitoutuisivat antamaan selkäydinnestettä tai verta, jos myöhemmin otettaisiin sitä varten yhteyttä. tällöin ei miehen tarvitsisi edes nähdä sitä ihmistä, jonka spermasta tämä ihminen on alkunsa saanut, eikä lapsen eikä lapsen öidin tarvitse nähdä eikä teitää kuka on tämä luovuttaja.

Tällainen sitoumus selkäydinnesteen ja veren luovuttamiseen siittiöiden luovuttajilla, voidaan hoitaa käytännössä siten, ettei miehen tarvitse tavata tätä lasta ja sen äitiä, eikä jälkimmäisten tarvitse tietää miehen henkilöllisyyttä eikä edes tavata tätä.

Tämä selkäydinnesteen ja veren luovuttaminen vain siis siinä tapauksessa, että biologisella jälkeläisellä on sairaus, johon nim. omaan tarvitaan sukulaisen nesteitä.

Mutta - on vaikea tajuta, mikä on se hyvä tai parasta, mitä sinä nyt ajat takaa... Mitä on se "parasta"? Miksi 18-vuotiaalle olisi parasta tietää geneettisen isänsä nimi, kun tämä geneettinen isä ei halua tietää hänen nimeään, eikä halua häntä nähdä eikä kuulla?

Mikä siinä on tälle 18-vuotiaalle lapselle parasta? Hän ei ole tämän miehen lapsi, eikä tämä mies koskaan häntä lapsekseen halua... Mikä siis on siinä hyvää tämän lapsen kannalta?

Voisitko ihan täsmällisesti kertoa, mikä on sitä hyvää siinä lapsen kannalta.

Lue lisää

seurattuani alan kallistua sille kannalle, että hedelmöityshoidot tulisi tehdä vain heteroavioparin omilla sukusoluilla. Näin vältytään monelta turhalta ongelmalta ja henkiseltä kärsimykseltä, kun selvitellään isyysjuttuja.

Jos hedelmöityshoito ei omilla sukusoluilla onnistu, niin sitten täytyy tyytyä kohtaloonsa, että meille ei lapsia biologisesti suotu. Sittenhän jää vielä adoption mahdollisuus, joka sekään ei ole huono vaihtoehto.

kisteröinti kirjoitti:

ja, siis sinä olet nyt hallituksen kanssa eri mieltä?

Kun asken olit hallituksen kanssa samaa mieltä ja sinusta oli onni ja lapsen kannalta parasta, että lapsi saa täytettyään 18 tietää biologisen isänsä nimen, vaikka tämä mies ei halua tietää lapsensa nimeä, eikä mitään mikä tähän lapseen liittyy,
niin mikä sinusta oli siinä lapsen kannalta parasta?

Oletko sinä hallituksen kanssa smaa mieltä, kun kirjoitat, että on lapsen kannalta parasta että hän saa tietää genettisen alkuperänsä, vai etkö sinä ole sitä mieltä?

Jos olet sitä mieltä, että se on lapsen kannalta parasta, nini voisitko kertoa, mikä siinä sinun mielestäsi on lapsen kannalta parasta?

Jokainen meistä tietää, mitä hallitus on linjannut.

Mutta me emme tiedä, mikä sinun mielestäsi em. asiassa on lapsen kannalta parasta.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, että lapsen tulee saada tietää biologinen alkuperänsä, jos lapsi niin haluaa. Ei näytä menevän perille.

Mami65 kirjoitti:

Mamma75,
kun kirjoiti allaolevan, että mielestäsi on onni, että lapsi saa tietää bilogisen isänsä täytettyään 18-v, niin oletko nyt muuttanut mielipiteesi?

Mitä mieltä sinä oikeastaan olet?
Onko sinulla oikeaa omaa mielipidettä, jota olisit tiedolla ja harkinnalla ajan kanssa muodostanut?

Jos siis olet sitä mieltä, että biologinen alkuperä on lapselle hyvä tietää, niin kertoisitko miksi se on tälle aikuiselle lapselle hyvä tietää (kun siittiöiden luovouttaja ei halua tietää hänen nimeään, ei halua tavata, eikä mitään hänestä tietää), kuten alla on kyselty sinulta?

Jos taas lapselle ei ole mielestäsi hyvä tietää omaa geneettistä alkuperäänsä, niin voisitko perustella sen näkemyksesi?
Ja olisi kiva kuulla, mikä sai sinut muutamaan tunnin sisällä tämän mielipiteesi.


>Onneksi...
Kirjoittanut: mamma75 10.2.2006 klo 10.01
...hedelmöityshoitolaki lähtee siitä, että lapsella on 18-vuotiaana oikeus tietää biologinen alkuperänsä. Toki tämä tulee vähentämään siittiönluovuttajien määrää, mutta lapsen parasta pitää ajatella. >

Lue lisää

..on hyvä tietää biologinen alkuperänsä. Tässä asiassa ei todellakaan ole mielipiteeni vaihtunut.

kisteröinti kirjoitti:

Mikä sinun mielestäsi on lapsen kannalta parasta siinä, että lapsi saa tietää geneettisen alkuperänsä halutessaan täytettyään 18 - kun siittiöiden luovouttaja ei tahdo nähdä lasta, ei tietää hänen nimeään, ei kuulla hänestä, ei olla tekemissä, eikä tavata.

Mikä siinä on SINUN mielestäsi parasta lapsen kannalta?

Olet esittänyt, että se on SINUN mielestäsi parasta lapsen kannalta. Keerotko, mikä siinä on hyvää ja parasta, sinun mielestäsi, lapsen kannalta?

Lue lisää

on, että hän halutessaan saa tietää biologisen alkuperänsä. Heterovanhempien kohdalla tämä ei ole tarpeen, mutta yksinäisten naisten ja lesbojen kohdalla tämä on väistämättä edessä.

sä oot mamma tyhymä kirjoitti:

Mä en biologina ymmärrä yhtään, miksi hedelmättömän pariskunnan on niin v***n tärkeä saada se lapsi omilla puolikuntoisilla sukusoluillaan? Geneettisesti tässä huijataan luontoa ja siirretään vasten luonnonvalinnan sääntöjä ns. huonoja geenejä seuraaville sukupolville.

Suomalaisten geeniperimä on nyt jo tarpeeksi sisäsiittoinen. Hedelmättömyyttä plus useita perinnöllisiä sairauksia rikastetaan jo ilman lääkäreidenkin apua heteropariskuntien makuuhuoneissa.

Niimpä esim. suurin osa luovutetusta spermasta Suomessa on ulkomaalaista. Onneksi klinikoilla osataan nähdä raamattua ja tyhmiä ihmisiä pitemmälle ajattelemalla tulevien sukupolvien parasta.

Lue lisää

kun alennutaan henkilökohtaisuuksiin. No, eipä haukku haavaa tee. Itsesi vain nolaat tuollaisilla kommenteilla.

ongelma kuin homoilla pitäisi olla: olet havainnut jonkun piirteen itsessäsi, jonka mukaisesti et halua käyttäytyä.

Näin raamatun mukaan pitäisi myös homouteen taipuvaisten käyttäytyä: jos tällaisia piirteitä on, ne pitää tukahduttaa. Yksinkertaista.

Enimmäkseen olen samaa mieltä.
En kuitenkaan ole varma tuosta, että siittiöiden luovuttajien täytyisi jättää henkilöllisyytensä
sitä varten, että lapsi saisi häneen myöhemmin aikuisena, halutessaan, yhteyden...
Se, siittiöiden luovouttajahan ei halua millään tavoin olla lapselle isä. Hän ei halua olla
millään tavoin lapsensa elämässä, eikä tavata koskaan lastansa. Miksi siis joku aikuisena tahtoo
tavata sellaisen miehen, joka ei halua häntä tavata? Miksi tuo mies pitäisi pakottaa tähän tapaamiseen
ihmisen kanssa, jota hän ei halua tavata (pakottaminen = siittiön luovuttajan henkilöllisyys tulevia lapsia varten)?

Jos minut olisi hedelmöitetty tuntemattoman spermalla, niin miksi minä tahtoisin tätä tuntematonta miestä
pakottaa tapaamiseeni? Miksi olisin niin väkivaltainen tätä itselleni tuntematonta miestä kohtaan? Eihän hän ole
tehnyt minulle mitään pahaa, vaan ainoastaan antanut minulle elämän puoleltaan?
Eihän se mies pätkääkään olisi minusta kiinnostunut, eikä minusta välittäisi, niin miksi minä
pakottaisin hänet tapaamaan itseni?

Joo - nämä ovat miettimisen arvoisia asioita...

Kyllä nyt on tärkeää keskustella näistä asioista. Käytäntö on ollut ja on, että toisissa paikoissa
lesbot saavat hedelmälliyyshoitoja ja toisissa eivät. Tämä laki vaan vahvistaa käytännön
siten, että joka paikassa toimitaan samoin. Lesbot ovat aina hankkineet lapsia ja on hyvä, että
tämän lain turvin näiden lasten olemassaolo myös virallisesti hyväksytään... Lainsäädäntö on
laahannut käytäntöjen perässä tässäkin asiassa jo tarpeeksi pitkään, joten hyvä on että laki
päivitetään käytäntöjen tasolle.

Adoptio-asiat ovat yhtä tärkeitä niin heteroille kuin meille lesboille/homoille. Kunhan nyt tämä
hedelmällisyyshoitolaki saadaan lävitse, niin sitten siirrytään adoptio-asioihin :)
Molemmat ovat tärkeitä, eikä kumpikaan vähemmän tai enemmän tärkeä.

kisteröinti kirjoitti:

Enimmäkseen olen samaa mieltä.
En kuitenkaan ole varma tuosta, että siittiöiden luovuttajien täytyisi jättää henkilöllisyytensä
sitä varten, että lapsi saisi häneen myöhemmin aikuisena, halutessaan, yhteyden...
Se, siittiöiden luovouttajahan ei halua millään tavoin olla lapselle isä. Hän ei halua olla
millään tavoin lapsensa elämässä, eikä tavata koskaan lastansa. Miksi siis joku aikuisena tahtoo
tavata sellaisen miehen, joka ei halua häntä tavata? Miksi tuo mies pitäisi pakottaa tähän tapaamiseen
ihmisen kanssa, jota hän ei halua tavata (pakottaminen = siittiön luovuttajan henkilöllisyys tulevia lapsia varten)?

Jos minut olisi hedelmöitetty tuntemattoman spermalla, niin miksi minä tahtoisin tätä tuntematonta miestä
pakottaa tapaamiseeni? Miksi olisin niin väkivaltainen tätä itselleni tuntematonta miestä kohtaan? Eihän hän ole
tehnyt minulle mitään pahaa, vaan ainoastaan antanut minulle elämän puoleltaan?
Eihän se mies pätkääkään olisi minusta kiinnostunut, eikä minusta välittäisi, niin miksi minä
pakottaisin hänet tapaamaan itseni?

Joo - nämä ovat miettimisen arvoisia asioita...

Kyllä nyt on tärkeää keskustella näistä asioista. Käytäntö on ollut ja on, että toisissa paikoissa
lesbot saavat hedelmälliyyshoitoja ja toisissa eivät. Tämä laki vaan vahvistaa käytännön
siten, että joka paikassa toimitaan samoin. Lesbot ovat aina hankkineet lapsia ja on hyvä, että
tämän lain turvin näiden lasten olemassaolo myös virallisesti hyväksytään... Lainsäädäntö on
laahannut käytäntöjen perässä tässäkin asiassa jo tarpeeksi pitkään, joten hyvä on että laki
päivitetään käytäntöjen tasolle.

Adoptio-asiat ovat yhtä tärkeitä niin heteroille kuin meille lesboille/homoille. Kunhan nyt tämä
hedelmällisyyshoitolaki saadaan lävitse, niin sitten siirrytään adoptio-asioihin :)
Molemmat ovat tärkeitä, eikä kumpikaan vähemmän tai enemmän tärkeä.

Lue lisää

En yritä missään nimessä olla mikään besserwisser näissä asioissa. Perustan mielipiteeni vain ja ainoastaan omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni.Kuten totesin, toiset varmasti kokevat tiedon geneettisestä perimästään eri tavoin. Se heille/teille mielihyvin suotakoon.

Pointtisi luovuttajan ns. pakottamisesta tapaamiseen on ihan mielenkiintoinen kysymys. Periaatteessahan ketään ei tietenkään saisi pakottaa mihinkään. Mutta jos luovuttaja jo luovutusvaiheessa olisi tietoinen, että tälläinen mahdollisuus saattaa eteen tulla, ei silloin kysymys olisi pakottamisesta. Ne, jotka kokisivat asian epämiellyttäväksi, eivät sitten varmaankaan luovuttaisi siittiöitä. Tai munasoluja. Toki luovuttajien määrä sitten varmasti vähenisi hyvinkin paljon. Se on todennäköisesti se ikävä puoli tässä vaihtoehdossa.

Enkä tarkoittanut sitä, että lapsen olisi mikään pakko ottaa selville biologisen "isänsä" henkilöllisyyttä, jos hän ei sitä haluaisi tehdä. Mutta hänellä pitäisi olla siihen oikeus. Luovuttajahan ei todellakaan ole varsinaisesti hänen isänsä.

Mutta ylipäätään näissä asioissa, miten eduskunta nyt sitten tuleekin päättämään, pitäisi pyrkiä rehellisyyteen ja avoimuuteen. Mikään ei ole niin kamalaa kuin asioiden salailu. (Nim. kokemusta on)