koirapentueen kasvatus kokemuksia

empä ole ite kasvattanut mutta ison työn olet tehnyt ja sydämellä. en voisi kuvitellakkaan itse tekeväni tuot hommaa koska juuri en osa ottaa sitä niin etten tosiaan kiintyisi. siinä ei voi tunteilla vaikka kuin sltätuntuu,luovutushetkellä. on vain oltava järkevä. Antoisaa on homma, tiedän koira ihmisenä,jo ollen myös iäkkäämpi, sukulaiseni nähnyt kasvattavan pentuja aika monia. On oltava hyvät tilat ja suhtauduttava asiallisesti tilanne kuin tilanne-asioihin. Olet hyvä ihminen siihen, huomaan,onnea kasvateillesi ja itsellesi voimia.

Enpä tiedä siitä hyvästä ihmisyydestäni, mutta ihana saada positiivista palautetta. Usein täällä palstoilla arvostellaan ihmisiä paljon negatiivisemmin kuin tuo sinun viestisi..ilman ,että ihmistä tunnetaan.Kiitos siitä. Itse en millään ottaisi koiraa, jossa on esim. jotain metsästysrotua, koska meidän porukasta ei kukaan metsästä, eikä olla mahdottoman luonnossa olijoitakaan.Ei mitään järkeä ois ottaa esim. jäniskoiran sukuistakaan koiruutta..Laitettaisiin sitten se vaikkapa pihalle häkkiin ja vietäs kerran , kaksi päivässä ruoka. Sillä perusteella etsin kotia pentueellekkin, et ovat valmiita ottamaan perheenjäsenen, ei vain sen vuoksi otettaisi koiran pentua ,et pentu on suloinen pentuna.Kaikki koiranpennuthan ovat ihanan näköisiä ja suloisia..mutta kasvavat kuitenkin pennusta aikuiseksi ja vaativat jatkuvaa huolenpitoa.

Hienoa! Olet tassukat saanut maailmalle!
Kyllä ne siellä pärjäävät, ole huoleta!
Ja jos kerran yhteydet toimii niin nääthän heidät sitten joskus, jos ei muutoin niin ainakin valokuvissa?
Aina heistä on raskasta luopua, mutta ajatteles onhan äitisikin sinusta aikanaan luopunut kun olet maailmalle lähtenyt eli lentänyt pesästä!
Minä tiedän kyllä mitä on kasvattaa iso pentue emon tukena, apuna ja ruokkijana, toisaalta ekan pentueen jälkeen huokaistiin koko perhe että jo oli aikakin niiden lähteä! Ekalla kerralla oli jo edesmennyt naikkosemme päättänyt tehdä 10 pentua, joista 9 oli elossa sitten seuraavat 9-12 viikkoa meillä ja eloisia pentuja olivatkin, se yx poloinen kuoli ensimmäisenä yönään-napatyrä. Pennut lähtivät ympäri Suomea ja kortteja kuvia tuli jonkin aikaa perästä päin kuinka pärjäsivät maailmalla. Tytön koiralla oli viime kesänä pentue ja hekin kaikki saivat kodin, menivät lähes kaikki lähialueille, joten nähdään silloin tällöin ja käyvät useimmat jopa vieraisilla, leikkimässä meidän koirien kanssa. Tämä toinenkin pentue vaati monta työtuntia, eikä ollut niin pitkään mitä ekat oli vaan menivät 8 viikkoisina kaikki uusiin koteihinsa.
Kyllä se on ihanaa aikaa kun näkee miten kirpunkokoisesta rotan näköisestä kasvaa ihana karvaturri kaikkine ominaisuuksineen! Jaksamista luovutuksen tuottamaan mielipahaan; "Elämä on"