Olisi aika kutkuttava ajatus, että Tojolta tulisi jenkkien tapaan retromallit, ainakin 70-luvun alun eka Carina ja Celica kelpaisi varmasti modernisoituna retromallina nykyaikana kuluttajille. Oli niissä sentään linjaa ja muotoilua sekä menevyyttä nykytojoihin verrattuna!
Itse kaiholla muistelen vm-72 Carinaani, ostin sen uutena heinäkuussa 1972, nuorena 22-vuotiaana vakiduunin omaavana, kirkas punainen, mattamustat pisarapeilit lokasuojissa, mustat vauhtiraidat kyljissä ja nahkainen ralliratti lisävarusteina. Herätti tuolloin huomiota kivasti, uskomattoman kestävä auto, siis kesti millaista ajotapaa vain, kulki pirun hyvin aikaisekseen 1600:ksi, lasiin reilut 170 kmt ja ohi mentiin sen ajan 99-Saabeista ja 144-Volvoista. Olihan se toki nykymittapuun mukaan epävakaa ajettava talvikeleillä, vaan tuohon aikaan hyvää tasoa, talvella syrjäteillä vaan hiekkasäkki takalootaan ja menoksi.
Itse kaiholla muistelen vm-72 Carinaani, ostin sen uutena heinäkuussa 1972, nuorena 22-vuotiaana vakiduunin omaavana, kirkas punainen, mattamustat pisarapeilit lokasuojissa, mustat vauhtiraidat kyljissä ja nahkainen ralliratti lisävarusteina. Herätti tuolloin huomiota kivasti, uskomattoman kestävä auto, siis kesti millaista ajotapaa vain, kulki pirun hyvin aikaisekseen 1600:ksi, lasiin reilut 170 kmt ja ohi mentiin sen ajan 99-Saabeista ja 144-Volvoista. Olihan se toki nykymittapuun mukaan epävakaa ajettava talvikeleillä, vaan tuohon aikaan hyvää tasoa, talvella syrjäteillä vaan hiekkasäkki takalootaan ja menoksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
....joka minulla on tuollaisesta (80-luvulta) on sellainen, että sitä voi vieda miten tahansa ja kelillä kuin kelillä, ilman mitään hiekkasäkkejä.
Toisin kuin nykyisillä etuvetomalleilla, jossa sivuluisuissa kuljettaja yleensä muuttuu matkustajaksi.....
Nähtävästi tarkoitat hiekkapussia koska säkillinen olisi tullut pohjasta läpi. Nuohan ovat maatuneet jo aikoja sitten.
Ostin tuon Carina-mallin pitkään pohdittuani lokakuussa 1971. Valinnassa oli mukana Ford Escort 1600 Mexico ja Datsun 180B SSS Coupe. Ford jäi pois korkean hinnan takia, Datsun taas ajettavuuden takia vaikka tehoa hiukan enemmän.
Carina oli kirkas punainen, mustat pisarapeilit myös (oli tuon ajan muotijuttu) ja lisävaloja keula täyteen. Ajoin suureksi osaksi sorateitä, työajoja ja vapaa-ajan menoja. Lasiin tuli 3 vuodessa 130 tkm ja kesti ilman mitään vikoja, iskarit ja pakoputken takaosa vain vaihdettu ja renkaat uusiin. Talvella muovipenkit oli todella kylmät joten laitatin istuinsuojat ja liukkaan ratin päälle nahkapäällisen. Ehdottoman ärhäkkä auto, kolmonen tosi hyvä ohitusvaihde, veti 140 kmt. Pakkasella laakista käyntiin, lämmitys vain oli heikko ja samoin huurteen poisto.
Vaihdoin sitten tammikuussa 1975 toiseen samanlaiseen. Autoon oli tehty pinetä muutosta, keula hiukan erilainen, samoin kojelauta ja penkit. Bensakorkki oli siirretty kylkeen, aiemmin se oli keskellä perää heti takaluukun kannen alla, paikka oli paloturvaton peräänajotilanteessa. Otin lisävarusteiksi metallivärin, metallivihreä, ja 5-vaihteen. Ehdin ajaa sillä sitten liki 4,5 vuotta ja 180 tkm, ei öljylisäyksiä, pari pakoputkea ja jarrupalaa sekä yksi akku ja iskarisarja.
Sitten polttoaineen hinta alkoi nousta ja oli pakko ajatella nakuttajaa, ja Caarina vaihtui sitten -79 VW Passat Dieseliin, joka on sitten oma juttunsa se.
Kyllä nyky-Toyotien ajo-omainaisuudet pitkällä vastaan sitä 72 Carinaa. Ei tarvii erikseen retroa tehdä. Tojolla on perinteet kunniassa ja hyvin nuo näkyvät kaupaksi menevän jokaisessa auton kokoluokassa.
Vieläkin tulee imelä wunderhaju ja korotettu perä mieleen. (siis se auton)
Ja ne keltaset huomiovalot.
YÖK!!!!