Hirttäytyminen

En valitettavasti osaa kertoa sinulle aikaa, mutta jonkinlaisia arvioita kyllä. Aika riippuu varmaankin jonkinverran köydestä ja tavasta miten sen tekee. Jos koko painolla jää roikkumaan köyden varaan ja köysi on liukas niin kuristus on voimakas ja loppu siten todennäköisesti nopeampi. Hirttäytyminen onnistuu kait vaikkapa polvillaankin. Olen keskustellut kerran patologin kanssa asiasta. Olin siinä käsityksessä, että niska murtuu ja aiheuttaa kuoleman. Näin ei kuitenkaan ole vaan aivovaltimot painuvat kasaan ja näinollen sulkeutuvat. Ensin tulee tajuttomuus - ilmeisesti aika nopeasti. Vrt kuinka pitkään pystyt pidättämään hengitystä ennenkuin alkaa pyörryttää. Viiltely on taatusti sotkuisempaa ja kivuliaampaa.
Missään nimessä en kehoita sinua tekemään kumpaakaan. Tiedän omasta kokemuksesta, että nuo ajatukset valtaavat mielen ja niistä on vaikea päästä eroon. Se ratkaisu kertakaikkiaan tuntuu yhtä helpolta kuin mikä tahansa muukin. Minullakin on ollut toimenpiteen tekotapa tarkkaan harkittuna. Tein itselleni selväksi, että en sitä tee niin kauan kuin on toivoa hoidon muodossa. Minulla lapset ovat pitäneet voimakkaasti kiinni elämässä itse asiasta tietämättään eli rakkauteni lapsiini on rajoittanut. Toivottomimmillani olisin todennäköisesti pyrkinyt sairaalaan saadakseni tuhdin lääkityksen ja muuta ajateltavaa.
Toivon sinulle kosolti voimia kriisissäsi ja pyydän sinua vielä harkitsemaan asiaa tai mieluummin hylkäämään koko asian. Tartu puhelimeen, soita auttaviin puhelinnumeroihin kuten SOS-palvelu jne. Älä anna tämän taudin nujertaa sinua. Kunhan pääset pahimman yli ja kunnolla tervehtymään, nautit elämästä ihan uudella tavalla. Jos haluat, voimme puhua asiasta myös puhelimitse, en vain tiedä miten vaihtaa numeroita tällaisen palstan kautta.
Älä lannistu, nouse ja voita!

voi nimittäin käydä niin, ettei niskat niksahda, tai suonet tukkiudu, vaan jäät hitaasti tukehtumalla kuolemaan, varsinkin jos pudottaudut niin korkealta, ettei jalat yllä maahan!!

minä teen sen kuitenkin puukolla.

Kumpikin sattuu ja lujasti sattuukin. - Kerrohan sitten täällä, kumpaa loppujen lopuksi käytit.

koska nuoruus on monilla myös itselläni oli aika yksinäistä aikaa. Nyt taas olen huomannut, ettei aika oikeastaan riitä, jotta voisi pitää ihmisiin yhteyksiä, eikä voimat. Tämä on tavallista, kun tulee pari vuotta lisää, jollei asu aivan maailman ääressä, jossa ei tapaa muita kuin metsän peikkoja, jos niitäkään. Mitä oikeastaan tarkoitat yksinäisyydellä? Mahdollisuuksia osallistua erilaisiin järjestöihin, harrastuksiin jne on lukemattomia?

Siis jos haluat märehtiä tilannettas niin tehdään se

kirjoita mulle, [email protected]

Oon tosi vanha 42 vuotta,ikää ja kokemusta on ,kirjoita siksi mitä haluat ei ole estoja,kirjoita sydämes kyllyydestä
toki haluan auttaa,utta yhteys olsi hieno ja siis tiedän,että olet tosissas,mutta kirjoita

Mitä hyötyä siitä muka on? Seuraavassa elämässä sama tilanne edessä. Pakoon ei pääse. Jos tässä elämässä pääsisit siitä ajatuksesta eroon niin ei tarvitsisi sen kanssa seuraavassa elämässä enää kamppailla. Ja muuteskin voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoista vielä, kun löytäisit vaan elämän tarkoituksesi.

Me kaikki olemme tulleet saavuttaaksemme jotain tässä elämässä. Ota vaikka yhteyttä Astral TVn selvännäkijöihin niin he voivat löytää sinulle mahdollisesti jotain kiinnostavaa tekemistä. Auta muita ihmisiä niin heidän kiitollisuutensa ja välittämisensä sinua kohtaan tuo paremman olon sinulle. Mene homeopaatille. Homeopaattisest lääkkeet voivat vähentää ahdistusta, masennusta, yms. Etsi jotain henkisyydestä, jos unohtaa sen puolen elämästään, niin ongelmia tulee. Ihminen ei ole vain psyykkinen, fyysinen ja taloudellinen olento vaan myös henkinen.

Tarpeeksi pitkä naru ja "matka" pudota niin niskat poikki. En todellakaan kannusta mut paljon ajatellu...

onks se hyvä tapa et ottaa reilusti unilääkettä ja pistää pään junaraiteelle?

Huomena yritän tosissani jos onnistuisin.

Onkos aloittaja vielä elossa 20 vuoden kuluttua kirjoituksestaan?