Ravintolassa kuultua

Olin tuossa päivänä eräänä ravintolassa käymässä, ensin syömässä ja sitten juomassa. Viereisessä pöydässä istuskeli outo miekkonen. Ei juonut mitään, istui vain ryhdikkäästi loosissaan hullunvirne naamallaan. Tarjoilija kysyi ohi mennessään, saisiko olla jotain juotavaa. "En osta vielä, kun teillä on niin kallista viinaa, ostan vasta syksyllä, koska silloin saan sitä teiltä puoleen hintaan". Tarjoilija esitti oman mielipiteensä skenaarion toteutumisen todennäköisyydestä mutta poistui sen jälkeen suosiolla paikalta. Kysyin sitten ihan mielenkiinnosta miekkoselta eikö ilta mene yhtään pilalle kuivin suin. Ei mene, nyt kannattaa odotella, oli miekkosen erikoinen vastaus. Jaaha no odottele rauhassa, sanoin miekkoselle ja otin pitkän kulauksen kylmää olutta. Miekkonen kyllä selvästi kuolasi juomaani ja katsoi haaveillen vieraisiin pöytiin. "Haluaisin kovasti minäkin juotavaa, mutta se on liian kallista", miekkonen parkaisi. "Juurihan tuoppi maksoi 17 markkaa", tuli jatko. Valistin kaveria euroon siirtymisestä ja aikojen muuttumisesta. Kaveri irvisti vastaukseksi. Sitten se alkoi koputella pöytää ja tokaisi halveksivasti: "lastulevyä". Onko, kysyin ja sanoin ettei pöydän koostumus minua haitannut, hyvä siinä oli juoda. "Tämä on yks neukkukuutio", kaveri vinkaisi. Katselin ympärilleni, mutta en nähnyt missään kuutioita enkä venäläisiä.

"Olet NIIN paljon minua köyhempi", mies raakkui. "Maksan vain vuokran, muu jää elämiseen", hän ilkamoi. "Syö sinä vaan maksalaatikkoa", pilkka jatkui. Vertailimme nopeasti kuukausittaisia asumismenojamme ja ne todettiin yhtä suuriksi. "Silti", mies vinkaisi, näyttäen jo itsekin epävarmalta väitteidensä järkevyydestä. "Olen vapaa kuin taivaan lintu", miekkonen argumentoi. Totesin sille, että se on vielä kymmenien vuosienkin päästä vapaa kuin taivaan lintu, mutta edelleen yhtä köyhä, kun taas minä olen siinä vaiheessa velattoman asunnon omistaja, jonka asumiskustannukset ovat kolmanneksen miekkosen vuokrakuluista.

Se otti ja suuttui, nousi pöydästä. "Käyn iskemässä naisen, jää siihen vaan homostelemaan", se möykkäsi. En vastannut mitään. Miekkonen asteli baaritiskille kauhtuneissa vaatteissaan ja alkoi puhutella upeaa naista. "Päivää ja lamantoivotuksia", oli miehen mykistävä alkurepliikki. "Miksi lama", nainen kysyi hämmentyneenä. "No siksi, että silloin ostan oman asunnon", miekkonen selvensi. "Nytkö omaa ei ole", nainen kysyi ivaa äänessään. "Ei ole omaa kuin nämä kledjut ja tuulen huuhtoma perse", miekkonen räkätti, "mutta laman jälkeen on". Nainen alkoi perääntyä tilanteesta hitaasti pois päin, kun miekkonen vielä ulvahti: "eikö olekin seksikästä, että asun vuokraluukussa, kera luteiden". Tosi seksikästä, nainen puuskahti ja lähti pois.