heips.. onko mulla kohtalontovereita.. rv 17, kaikki pereh ym.asiat tod.hyvin ja lapsi odotettu ja harkittu. töissä pomo ei tykännyt vauva-uutisesta ja tuli p:tä niskaan. masennuin(?) ja nyt kaikki tuntuu niin vaikeelta vaikka tilanne töisä helpottanut. itken ilman kunnon syytä,ja nyt taas pari päivää saikulla mielen takia. neuvolalääkäri ehdotti psykologilla käyntiä. pidän itseäni tosi huonona ihmisenä jos joudun "nahkatuoliin" kertomaan asiotani. voisiko olla apua.. pää leviää,vaikka kaiketi pitäisi olla onnen kukkuloilla..
masennusta...
en tajua....
7781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mene ihmeessä psykologille. Et sinä siinä ainakaan mitään menetä. Kannattaa sitä keinoa kokeilla, puhuminen ammattiauttajan kanssa voi hyvinkin auttaa.
Monet käyvät jossain elämänsä vaiheessa juttelemassa mielenterveyshoitajan, psykologin tms. luona. Rohkeasti vain kokeilemaan. Eihän sellainen ihminen toki huono ole, joka vaikeuksiinsa apua hakee. Eikös se ole vain järkevää?
Kannattaa käydä puhumassa asioista. Se auttaa todella paljon. Nimittäin kokemusta on. Minulle tapahtui kauheita kesällä ja lääkärit ja ystävät kehottivat käymään. Aluksi epäröin mutta en olisi selvinnyt ilman "ammattiauttajaa" Nyt voin käsitellä asiaa paremmin.. Vaikka välillä kuvottaa. Toivon sinulle oikein hyvää odotusta ja jaksamista eteen päin. Kyllä se elämä hymyilee vielä =)
Kyllä meitä on muitakin. Mulla raskausviikkoja kasassa 21. Lapsia entuudestaan kaksi, rakastava mies ja parisuhde kunnossa. Mutta masentaa!!
Jos vaan on mahdollista, mene ihmeessä juttelemaan psykologin kanssa. Itse olen 10 vuotta sitten sairastanut syömishäiriön ja sen "jälkitautina" voinut todella huonosti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kävin silloin psykoterapeutilla puhumassa. En maannut nahkasohvalla eikä terapeuttikaan vastannut mielikuvaani "kallonkutistajasta". Taistelin kaikenlaisia ennakkoluuloja vastaan ennen kuin hain apua -lähinnä tietysti ennakkoluulot olivat ihan omiani.. Minulle terapiasta oli valtavasi apua! Sieltä sai hyvää pohjaa ymmärtää itseäni myöhemmässäkin elämässä -ongelmia kun voi tulla koska vaan..
Mutta kevät tulee ja ihana valo! Iloisempaa odotuksen jatkoa sinulle.. :)
tai epäonnistunut jos käy psykologilla..se oikeesti auttaa (kokemuksesta) jos on vaan rehellinen kun juttelee..
...kuitenkaan mielenterveystoimistoon, koska sieltä sanotaan heti kun sisälle astuu että pitää alkaa syödä lääkkeitä. Keskusteluapua ei juurikaan saa.
sain kyllä keskusteluapua mielenterveystoimistosta..tosin lääkärin lähetteellä!
eihän sitä ole pakko jatkaa jos se ei hyvältä tunnu. Itse kävin muutaman kerran raskauden puolivälin paikkeilla omalla tk-psykologillani, kun olo tuntui niin pahalta. Sekin jo usein helpottaa, että saa puhua asiat ääneen ja saa "luvan" olla masentunut.