Kaikkihan on joskus yksinäisiä. Mutta jotkut on yksinäisiä koko elämänsä.. Haluaisin päästä tästä kateudesta mikä jäynää mieltäni kun mietin muita ihmisiä. Sillä yhdellä on poikaystävä ja kavereita, se toinen on aina menossa ja tutustuu niin helposti uusiin ihmisiin. Okei kyllähän minäkin tunnen ihmisiä ja tapaan niitä mutta kukaan ei pysy lähelläni. Minussa on joku vika. En saa rakastettua, en ketään. Olen monesti miettinyt jos vaikka kävelisin metsään ja jäisin sinne hankeen makaamaan. välittäisiköhän edes kukaan. Ainut mikä tällä hetkellä saa minut nousemaan sängystä on kissani. nuoruus on jossain kaukana ja aikuisikä vasta alkanut. tämänkö pitäisi olla sitä menemisen taikka sitoutumisen aikaa? minulla ei ole kumpaakaan. olen niin auttamattoman yksin.
luonnevikainen?
allapäin
152094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos nyt tänne asuntooni kuolisin, niin ei sitä kukaan huomaisi ennen kuin sitten kun ruumiini alkaisi mätänemään ja haisemaan porraskäytävään. Se on jotenkin niin vitun sairas ja ahdistava ajatus. Valtava määrä ihmisiä ympärillä, muttei ketään, ketä pätkääkään kiinnostaisi.
vanhempasi jne.EN OIKEIN USKO TOHON TOTAALISEEN YKSINÄISYYTEEN.
On mulla itse asiassa äiti ja veli, mutta en mä niiden kanssa ole mitenkään päivittäin tai edes viikottain tekemisissä eikä me asuta lähelläkään toisiamme. Monesti on mennyt kuukausikin, etten ole tarvinnut puhelintani mihinkään. Olen opiskelija, eikä mua sen takia kaivata mihinkään töihin tai työkkäriinkään.
Miten niin et usko totaaliseen yksinäisyyteen ja miksi se pitää vielä huutaa? Suomessa on todennäköisesti tuhansia totaalisen yksinäisiä ihmisiä.
Oletko miettinyt, onko sulla luonteessa vikaa? Kuljetko nokka pystyssä? Oletko inhottava muille? Sähän olet vielä nuori, älä nyt tuhlaa aikaasi angstaamiseen.
huomasitkos nimimerkkini? sitähän minäkin mietin. elikkä kaikilla meillä on jonkinlainen käsitys itsestämme. minulla on suht huono itsetunto mutta kuitenkin (silloin kun on sellainen tilanne) tulen ihmisten kanssa juttuun hyvin, olen enemmänkin auttavainen ja empaattinen kuin hyökkäävä tai vittumainen. olenkin monesti huomannut elämässä että liian kiltit ihmiset joutuvat kärsimään ja sellaiset päällepäsmärit saavat kaiken. niin ja perheeni asuu toisella puolella suomea, etelässä kun minä taas ihan pohjoisessa (olen muuttanut opiskelemaan)
Kirjoitit että tunnet ja tapaat ihmisiä. Eikös se sekin ole jo jotain? Onhan sulla tuttuja ja jonkinlaisia kavereita edes. Vai onko ne vaan jotain puolituttuja, ja sä kaipaat kunnon ystäviä? Kenties sitä omaa kultaa?
samaa, että jos jäisin keskelle tietä makaamaan huomaisiko kukaan?
tietä makaamaan, niin autonajaja painaisi kaasun pohjaan ja nauraisi paskaisesti.
on kissa. Minulla ei ole sitäkään kun en voi pitää eläimiä.
Olen 26-vuotias nainen, olen työni vuoksi joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle perheeni ja (ystävieni) luota. Ainoat ihmiskontaktit työn ohella tapahtuu n. kerran parissa kuukaudessa kun on varaa matkustaa. En ole sosiaalinen ihminen, mutta jossain se epäsosiaalisuuden rja minullakin menee. Jos kestän tällaista elämää vielä vuoden niin se on jo saavutus.
Just itse kirjoitin viestin kun itselläni menee aina asiat päin vi..ua. Yksin olen liikaa joutunut asioita miettimään ja kestämään. Olen päättäny ottaa itseltäni nyt hengen pois. Apua en ole saanut mistään vaikka olisin tarvinnut. Koita itse hoitaa pois yksinäisyytesi ja murheesi. kiitos kui? en enään tiedä!
vielä hengissä lukemaan tämän niin muistutanpa että kun toinen vaihtoehto on kuolema niin toisena on elämä. Tarkoitan sitä, että kun kuolemassa menettää kaiken, niin elämässä on tavallaan vasta kuoleman edessä kaikki keinot käytettävissä. Eli marssi hakemaan apua tai uhkaa vähintään tehdä itsari sairaalassa tms. apu on saatavilla. Nousin tollasista tunnelmista. Revi siitä.
Ne päätökset voi rauhassa pyörtää. Sinä itse.
tarvi olla, oot vaan haavottunu enkeli. me suojaudutaan kun ei haluta lisää haavoja, rakennetaan muureja, ei uskalleta tehdä aloitetta - ettei taas pettyis.
sä oot varmasti ihan mukava
No, sepäs oli romanttisesti sanottu. Kunhan ei kuitenkaan poteroiduta sinne muurien taakse. :)
Linnoituksiani ei sorra yksikään sortaja!!!