Se oli aina Anja

"Hei mun pitäs tänää päästä jo kolmelta tänää, ku on mun kaverin synttärit." Tuttuun tapaansa pomoni ei vastaa heti, vaan dramaattisesti päätä nykien ja katsetta siirtäen maistelee vasta ilmoille päästettyjä sanoja. Hän nauttii pikku piinoistaan. Lopulta hän aukaisee kieltämättä kauniit huulensa ja vastaa hellällä äänellä: "Joo sopii ihan hyvin, ei täälä tänää mitää ihmeempiä olekkaan". Kiitän, kumarran leikkisesti ja palaan tietokoneen ääreen. En voi peittää hymyäni ajatellessani Anjaa. En ole nähnyt häntä moneen kuukauteen. Lähes puoli vuotta olen elänyt ilman hänen täyteläistä ääntään ja uskomattoman sinisiä silmiään.

Anjan ja minun suhteeni on kaukana yksiselitteisestä. Olemme olleet ystäviä 6 vuotta, joista lähes jokaisen sekunnin olen häntä rakastanut, ilman vastarakkautta. Pyysin häntä pari vuotta sitten viimein ulos, Anja ei ottanut minua tosissaan. Tyydyin ystävyyteen. En voi pysyä hänen luotaan poissa, vaikka läheisyys satuttaa minua suunnattomasti. Rakkaus on maailman itsekkäin tunne... Kuinka ihminen saattaa kehdata antaa sydämmensä jollekkin, vaikkei tätä vastaanottaja haluaisikaan. Olenko pelkuri kun en osaa vastustaa, kun en osaa olla rakastamatta.

Tänään on 14.Tammikuuta , Anjan syntymäpäivä. Olen ostanut tälle lahjaksi Coldplayn CD:n ja muutaman kansion, sillä tämä on sanonut jäävänsä koulussa paperivuorten alle. Minulla ei ole pienintäkään ajatustakaan paljastaa tunteitani Anjalle tänäänkään. En halua riskeerata hartaasti rakentamaamme ystävyyssuhdetta. Hän tarvitsee minua ystävänä, minä tarvitsen häntä ylipäänsä. "Ei minua haittaa vastarakkauden puute, ei pätkääkään" kirjoitan ylös työvihkoseni reunaan, tästähän voisi vaikka saada aikaan hyvän aiheen itsetutkiskeluun... Syvennyn ajatuksiini.

Muutaman tunnin lomakkeiden päivittämisen ja oikoluennan jälkeen havahdun kellon näyttäessä kolmea. Voi herran jumala minähän myöhästyn. En voi myöhästyä. En voi. Nousen tuolilta hieman liian räväkästi ja tuoli kaatuu altani. Häpeän noin millisekuntin aiheuttamaani hälyä kunnes tajuan jälleen kiireeni. Nappaan tuolin selkänojasta pikaisesti pystyyn ja huokaisen äänekkäästi, jotta jokainen toimistolla kuulisi harmitteluni. Heitän takin niskaani ja astelen tavallista päätäväisemmin ja nopeammin ulos rakennusesta. Vasta reilun kilometrin rivakan kävelyn jälkeen tajuan rankkasateen ympärilläni. Sateen varjo unohtui. Saatana. No onneksi olen jo melkein perillä. Astun pubiin ovista sisään, räväkkyydelläni selvästi häiriten baarikärpästen itsetutkiskeluja.. Aika pysähtyy. Anja istuu huoneen perällä kahvikupin ääressä. Hän hymyilee minulle tervehdykseksi. Tuo hymy.. Sen kauneus olisi riittävä mihinkä tahansa. Mitä vain Anja haluaisi. "Hei jätkä pääsisinkö lyömään?" Katsahdan äänen lähteeseen ja ihmettelen tapahtumaa. Sitten tajuan seisovani tämän, noin 40-vuotiaan pukumiehen, biljardipelin kannalta varsin strategisessa sijainnissa. "Joo." Saan vihdoin tokaistua ja lähden syvään hengittäen kohti Anjaa. Nämä metrit ovat aivan liian lyhyitä, mutta samalla niin pitkiä. En ole valmistautunut, mutten kykene vetäytymään. Tuo hymy...

"Moi" Anja huudahtaa ja nousee ylös tuoliltaan. Hän tulee luokseni ja halaa minua. Anja ei voinut olla huomaamatta säpsähdystäni kun tämän kädet kaartuvat selkäni taakse. "Moi"... Sanon takaisin ja pakotan itseni taputtamaan ainoan ja oikean Venuksen selkää kaverellisesti. Olen purskahtaa itkuun. "Mun pitää mennä vessaan". Sanon paremman tekosyyn puutteessa ja lähden suoraa kävelemään kohti WC:tä. Olen kuulevani Anjan sanovan vielä jotakin, mutta en voi kääntyä. Pysähdyn vasta kun ovi takanani paukahtaa, peittäen näkyvyyden Anjaan. Pesen naamani kylmällä vedellä... "En pysty tähän, en pysty".

Koottuani itseni palaan baarin puolelle. Huokaisen vielä kerran syvään ja kysyn: "haluatko toisen kupin kahvia?" "Ei kiitos, pitäis vähentää" vastaa Venukseni viitoten hampaisiinsa. "Hah. Ei noin kauniita hampaita voi kahvi pilata..." Tokaisen hymyillen.

tosi borig shittii ,mutt nyt kun tänne heitit tollasen novellin niin kai jonkunlainen arvostelu pitää vetästä.

Pliis älä kirjota enää PLIIS!!

olikohan tuo sieltä mistä luulen??

iski jälleen!