Koiraan "kyllästyminen"

Älä hanki koiraa jos epäilet vähääkään että saatat kyllästyä siihen!!!!
Mä voin ihan REHELLISESTI sanoa, että en ole katunut koiran hankintaa koskaan! Tuo otus on mulle niin hirmu rakas ja tärkee. Harkitsinkin koiraa monta vuotta ja sitten tuli sopiva väli, että oli aikaa koiralle ja sopiva koirakin löyty ihan samasta kaupungista niin se oli siinä:). Nyt harkinnassa onkin toinen koiruus...

Jotkut pitää tuota ulkoiluttamista "haittana", mä en sitä kyllä pysty ymmärtämään. Musta on mukava olla ulkona ja kun on joku joka raahaa mut sinne ulos! Ja säästäkin jos on valittamista niin hankkii oikeanlaiset vaatteet niin ihan sama sataako vai paistaako.

Pentu aika oli ihanaa:). Oma tilanne oli vielä se, että sain olla koko ajan kotona pennun kanssa. Vaikka silloin kerrostalossa vielä asuttiin niin sisäsiitiksi oppi 5 kuukauden iässä. Tietty muutamia vahinkoja sattu senkin jälkeen, mutta harvoin. Yksinolemiseenkin totuteltiin pikkuhiljaa lyhyviä aikoja...eikä ole ollut ongelmia tuon suhteen. Suurin tuho, mitä tuo on tehnyt, oli kun söi mun veljen Mp3-soittimen:D. Mutta kengät ja sohvat on saanu olla ihan rauhassa. Kiltti pien poika on:)

Sopiva ROTU juuri sinulle on AO.Tutki ja ota selvää mitä koiralta odotat ? eli mitkä rotuominaisuudet koiraa ajatellen sopivat juuri SINULLE !!Ominaisuuksissa /harrastuksissa on kovasti eroa.Pettymys ,väärä rotu määrätyille
ihmisille ei vain sovi.Koiran kokoa kannattaa ottaa myös huomioon .Roduissa olevia sairauksia
mitkä voi joutua kohtaamaan jo alusta alkaen ja
siitäkin pettymyksiä tulee kun kamppailut sairauksien myötä alkaa .
Tutki ,älä hutki !! Onnea rodun valinnalle !

jatkoksi tuonne Mayan aloitukseen. Eli sinulle ei lähtisi minulta koskaan pentua. Etukäteen täytyy olla satavarma omista kyvyistään. Pentuaika on maailman ihaninta aikaa. Kaiken pitäisi olla sinulle ja pennulle ihanaa ja jännittävää.
Jos tässä vaiheessa epäilet kyllästyväsi, ET OLE KYPSÄ OTTAMAAN VASTUUTA ELÄVÄSTÄ OLENNOSTA.
Totta kai eläimen pito hankaloittaa, sekä rajoittaa tai paremminkin muuttaa elämääsi aika tavalla. Aika ei ole enää sinun ns. omaasi vaan joudut ottamaan huomioon toisen ja jakamaan aikasi niin ettei se ole aina yksin ja sen hoito pakonomaista.

Ole nimittäin katunut koiran ottoa, joskus harmittaa kun täytyy lähteä lenkille oli sää mikä tahansa. Mutta lenkille mennään ja se on selvä. Pentuaika oli ensimmäisen kanssa niin ihanaa kun kaikki oli uutta, toisen kanssa sitten taas sen huomasi miten raskasta se on. Pissojen/kakkojen siivousta, johtojen piilottelua, itkua yöllä, purtuja huonekaluja ym. ym.
Jos sinua vähääkään mietityttää koiran otto niin älä ota. Vaikka koira on ihana niin se sitoo sinut elämään koiran ehdoilla. Menosi saat aina suunnitella/järjestää hoitajan.

Meidän koira on vasta 11kk eikä vielä ole kyllästytty. Onhan se joskus aika raskasta kun on juuri murrosikä menossa ja tuntuu että kaiken saa opettaa uudestaan. Sisäsiisteyden opettelu sujui hyvin, mutta vieläkään ei voi kenkiä jättää lattialle koska tuo syö ne heti kun poistutaan kotoa. Muuten on aivan ihanaa omistaa koira, sillä se piristää päivää ja on mitä ihani ystävä...Mieti tarkkaan otatko vai et...

väliaikaisesti. olen joskus kironnut väsyneenä että miksi ihmeessä otin koiran. mut se menee sit ohi. en ole luopumassa mistään hinnasta koirastani. rajoittaa elämää tosi paljon ja pentuaika oli raskasta. pitkät aamut sängyssä voipi unohtaa tyystin. meillä ei ole tuttuja jonne saisi koiran hoitoon eli voidaan käyttää vain maksullisia eläinkoteja. eli joskus tulee pieni katuma päälle mut ei "tosissaan". sisäsiistiksi oppi 6kk iässä. ja yksin ollut alusti asti päivät. jokunen huonekalu hajotettuna.....

hankalaa arvioida omia kykyjä, mitä olisi pitää huolta omasta koirasta, kun ei ole kokemusta koiran pidosta. Itsellä samat ajatukset pyörii päässä, ainoa kokemus on ollut, kun suunnilleen neljän uoden ajan teininä kuljetin naapurin koiraa ulos lähes joka päivä.

Mitään vuokrakoiriakaan ei taida löytyä, joiden kanssa voisi kokeilla...

Kannattaa vielä harkita koiran hankintaa jos et ole A-I-V-A-N VARMA pystytkö sitoutumaan koiran hoitoon useiksi vuosiksi joka päivä. On hienoa että mietit näitä asioita etukäteen ja jos/kun päädyt hankkimaan koiran toivon että sinulla hyvä käsitys mitä on tulossa ja mitä se sinulta vaatii mutta myös mitä siitä itse saat.

Itse harkitsimme ja odotimme lähes 2 vuotta ennenkuin hankimme pennun kotiimme. Wipumme on nyt reilu 7kk ikäinen enkä katunut ole päivääkään. Toki hermoja koettelee pentuajan jatkuva pissojen ja kakkojen siivoaminen mutta tämä vaihe meillä meni ohi aika pikaisesti 5kk iässä ja nyt on monta kuukautta mennyt sisäsiistinä. Vahinkoja sattuu toki vieläkin, mutta ne ovat aika harvinaisia. Koira on meillä erittäin rakas perheenjäsen josta ei luopuisi mistään hinnasta. Kaikki "haitat" kyllä ovat sen vaivan arvoisia.

Ulkoiluttaminen ja ruoan antaminen on vain pieni osa koiran hoitoa. Ennenkaikkea koira tarvitsee ihmisen seuraa ja rakkautta ja näitä et voi koirallesi antaa muuten kuin touhuamalla ja viettämällä aikaa sen kanssa. Joten mieti myös pystytkö luopumaan omista menoistasi?? Varsinkin jos koira joutuu olemaan päivät yksin sinun ollessasi työssä, et voi illalla lähteä omille menoillesi ja jättää koiraa taas yksin pitkäksi aikaa.

Siitäb sisäsiisteydestä vain... Jos nyt otat sen koiran, niin tee niin kuin minä. Koska koirahan on tapaeläin ja tekee tarpeensa usein samaan paikkaan, opetimme koiran tekemään tarpeensa aina tietylle alueelle pihalla. Kun koira tuli taloon (9vk ikäisenä), alkoi siisteyskasvatus. Vuodenaika oli loppukesä ja meillä on takaovi suoraan pihalle. Käytimme pentua 2 tunnin välein pihalla (yöllä n.4 vuoden välein) joten vahinkoja ei sisälle päässyt tapahtumaan (jos neiti nukkui, emme tietenkään herättäneet pelkän pissallakäynnin takia). Jo 3kk ikäisenä pystyimme menemään kylään ilman pelkoa siitä, että pentu lirauttaa. No koirat ovat yksilöitä, mutta meillä kävi näin hyvä säkä. Ai joo ja siis kannattaa loman aikana ottaa jotta pääsee aina käyttämään pihalla kun on tarvis.

että pientä kyllästymistä on joskus ollut, esim. pahimpien syyssateiden aikaan kun sinne lenkille on ollut pakko lähteä ja sitten lenkin jälkeen vielä pestävä ja kuivattava ja harjattava vaikka olisi vielä muitakin asioita tehtävä.
Vaan pois en antaisi eli katunut en koiran hankkimista ole.

Koiran ottoa harkitsevan on syytä todella ymmärtää kuinka paljon se oma elämä muuttuu, kuinka sidoksissa on siihen koiraan. Koira ei ole mitään sellaista mikä vain otetaan käyttöön silloin kun itselle sopii. Yksin asuvan menemisiä ja tulemisia koira rajoittaa melkoisesti. Jos omat iltariennot ovat tärkeitä niin kiitos ei koiran puolesta.

Koira on pentuna(kin) niin ihana otus, että ne ylimääräiset siivoamiset kyllä sieti. Meillä meni 7-8 kk täysin sisäsiistiksi oppimiseen, oppimista hidasti se kun jäi jo kahden viikon jälkeen päiväksi yksin. Vaan yksinään osasikin olla alusta lähtien tosi hyvin, ei metelöinyt ja pahanteot olivat hyvin vähäisiä.

Pennun otto olisi hyvä ajoittaa niin, että pystyy aloittamaan lomansa (jos töissä on tai opiskelee) kun pentu tulee kotiin. Ja heti alusta lähtien kannattaa totuttaa pentua yksin jäämiseen, aluksi vain lyhyeksi ajaksi ja sitten pidentää aikaa.
Ja yksi tärkeä asia. Pennut kun usein pureskelevat kaikenlaista niin sähköjohdot piiloon.

Ja jos päätät sen koiran ottaa niin mieti sitä rotua tarkkaan ja harkiten, ettei käy kuten minulle, että otat vääränlaisen koiran. No, itse kyllä tiesin millaisen koiran haluaisin mutta silloin meitä oli vielä kaksi asiasta päättämässä ja perheessähän on naisen sana laki, joten jäin häviölle;) Elikkä itse olen vähän "kädetön" tuollaisen vaikeasti hoidettavan turkin kanssa. Mutta pakko se on yrittää.

Eihän se yksi koira nyt omaisuuksia syö mutta jos huono tuuri käy niin eläinlääkäriin voi mennä suuretkin rahat. Ja kaikki voi mennä ihan hyvin tai sitten ei, onhan niitä koiria, jotka ovat yksin jäädessään laittaneet suurinpiirtein koko kämpän remonttiin.

Minä otin ensimmäisen koirani kaveriltani. Aina olen koirarakas ollut ja naapurin koirat sai aina liikuntaa ku asuin vielä kotosalla. Tämä eka koiru ei sopeutunut meille, koska ei osannut olla yksin (ulvoi) ja kärsi eroahdistuksesta (ei ollut tottunut olemaan lainkaan yksin ja oli 5v. Naapurit alkoivat hikeentyä ja piti koira palauttaa:(. Nyt mulla on toinen koira, joka taas kärsii mahd. ruoka-aineallergiasta. 350e kk sisällä uponnu ell-maksuihin:(. Ja ruuat maksaa sen 100e kuussa. (Ex-koira oli tosi halpa pitää, koska pystyi syömään kuivamuonaa ja kaikenlaista lihaa). Perikatoon melkein olen joutunut, mutta silti ei kaduta ollenkaan. Harrastuksia ei mulla ole, koska haluan omistaa työn jälkeisen aikani koiralle. Opiskelijoille en koiraa suosittele, enkä myöskään muille pienituloisille. Matkalle koira lähtee kätevästi mukaan ja olen karsinut kyläpaikat, johon koiraani ei kaivata.. Se on minun perheenjäseneni ja jos joku ei sitä hyväksy, niin eipä itseäkään huvita sinne mennä. Eri asia on tietenkin allergiset yms. Eli elämänmuutos on tosiaankin edessä jos koisun otat.

mä en kadu olleenkaan mun koiran hankkimista vaikka ei sitä aina jaksakusettaa riittää että sen kusetetaan tunnin lenkillä en jaksa enää kahen tunnin pen tu aika on aika huimaa muty sillon pitää tapoja opettaa koiralle

Onhan koirasta "haittaa" paljonkin. Itse olen niin "omistautunut" koiralleni etten pidä sitä minään haittana mutta luulen että sinulla se saattaa olla toisin...

Töistä ja joka paikasta on tultava aina viivana kotiin koiraa ulkoiluttamaan. Iltamenot on vähentyneet koska en halua että koira joutuu olemaan iltaisinkin yksin. Päivisin se on jo n.5 tuntia yksikseen. Jos lähdet pienellekin "matkalle" koiralle pitää hommata hoito. Sinun pitää jaksaa ulkoiluttaa koiraasi monta (väh.3 krt, mieluummin 4-6) kertaa päivässä, satoi tai paistoi, ruokkia ja hoitaa sitä säännöllisesti. Koira voi elää 15 vuotta...

En suosittele, jos yhtään epäilyttää. Koiraa pitää haluta 100% ja sitoutua sen hoitamiseen. Toki muutakin elämää pitää olla, kunhan muistat että koira on täysin riippuvainen sinusta!!

Meidän koiramme edelliset omistajat kyllästyivät koiraansa, kun siitä paljastui kamalia piirteitä: se haisi koiralle, naarmutti parkettia pienillä kynsillään, haukkui, siitä irtosi karvaa ja sen kanssa piti käydä lenkillä kelillä kuin kelillä. Kammottava eläin siis. Paitsi minun mielestäni. Ihana koira.

Katunut en ole pennun ostoa kertaakaan. On toki tullut mietittyä, että rotuvalinta oli ehkä hiukka väärä, tolleri on aika energinen rotu.

Sen sijaan olen ehkä hieman kyllästynyt. En niinkään koiraan, vaan siihen, että tämä "pikku-Venla-kulta-mussukka" on vienyt aivan täysin tilan tuolta meidän kotokoiralta tuolla ulkona. Äiteekin sanoo ettei sen kanssa oo yhtä kiva käydä lenkillä ku Venlan ku Venla ei vedä. Ja blaa blaa. Tekisi mieli viedä Venla pois että huomaisivat tuon tuolla ulkonakin.

Hermothan tässä on toki meinannut mennä. Kolme huonetta alkaa olla siinä kunnossa että mieli tekisi toisinaan kiskoa koiralta hampaat pihalle ;). Kyllähän tuo sisäsiistiksi oppi hyvin, ja osaa yksin olla silloin kun ei kuulu meteliä pihalta. Mutta auta armias jos ulkoa kuuluu jotain niin seinässä on uusi reikä. Vähintään. Pentuaika on vielä menossa, neiti on 8 kk ikäinen, ja kyllähän tuon huomaa että murkkuikäkin alkaa lähestyä... Sitä lukuun ottamatta että seinät kärsii ja kissat ulkona myös, pentuaika on mennyt yllättävän hyvin.