Olen ostanut joskus laatikollisen kirjoja kirppikseltä. Panin niitä hyllyyn ja samalla vähän inventoin entisiä.
Ohho, mitä kaikkea! Roskaromaaneja, mutta myös ihan kunnollisiakin kirjoja. Ja sitten Valittujen Palojen lyhennelmiä.
Tietosanakirjoja on vanhin 1920-luvulta, Otavan pieni tietosanakirja.
Ja sitten pieniä virsikirjan kokoisia: Maon punainen kirja, Jeesus Syyrakin kirja, IKL:n laulukirja!
Nuoren äidin kirja 30-luvulta, Pirkan Niksikirja jostain 50-luvulta, sanakirjoja vuosisadan vaihteesta ja Uusi testamentti 1840-luvulta.
Mitään näistä en tarvitse, pyyhinpä vain pölyjä. Ostelen vielä lisääkin kirjoja. Joulupukki tuo joka vuosi monta.
Millainen on sinun kirja-aarteesi?
Ohho, mitä kaikkea! Roskaromaaneja, mutta myös ihan kunnollisiakin kirjoja. Ja sitten Valittujen Palojen lyhennelmiä.
Tietosanakirjoja on vanhin 1920-luvulta, Otavan pieni tietosanakirja.
Ja sitten pieniä virsikirjan kokoisia: Maon punainen kirja, Jeesus Syyrakin kirja, IKL:n laulukirja!
Nuoren äidin kirja 30-luvulta, Pirkan Niksikirja jostain 50-luvulta, sanakirjoja vuosisadan vaihteesta ja Uusi testamentti 1840-luvulta.
Mitään näistä en tarvitse, pyyhinpä vain pölyjä. Ostelen vielä lisääkin kirjoja. Joulupukki tuo joka vuosi monta.
Millainen on sinun kirja-aarteesi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei pääse kertymään paljoa.Myöhemmin olen ostanut alesta,
Koraali virsikijoja 1ja 2.Vänrikki Stoolin Tarinat.Helkavirret.Ennestään oli Maamme kirja.Neljän Tuulen Tie, jonka opettaja antoi lahjaksi.
Lastenhoito opas emäntäkoluajoilta kudontaopas,Keittiötieto,jne. Raamattuja monia perinnöksi kuvaraamattu.Vanhoja Virsikirjoja mummun nuoruudesta.
Minulle riittä kirjaston kirjat sieltä saa kaikkia mitä tilaa jos ei löydy.Kaikki uudet silloin kun ne ilmestyy.
Monesti muuttaessa kirjat työllistävät.
On tullut aika alkaa vähitellen luopua vähempimerkityksisistä kirjoistaan. Muuten on vaara niiden jäädä jälkeenjäävien riesaksi kuten muunkin ylimääräisen. Kirjat ovat painavaa tavaraa muutossa. Kaappitilaa voisi käyttää toisin.
Kirjastosysteemin kannattaja olen ja asun kirjaston lähellä. Voi panna tilaukseen ihan minkä kirjan tahansa. Lukemiseen on löydyttävä aika heti kirjan vapauduttua.
Omista kirjoista luopumisessa on se luopumisen tuska. Mikä on se kirja, jonka noin vaan heitän yli laidan...? Aapistakaan en raaski poistaa.
en raskisi luopua.Lapset pitäisivät arvossa niitä.Mitä kaikkea mielikuvitus saikaan aikaan katsellessa lapsena kirjojen kuvia.
Niin vähän näki muuten värikuvia.
Muistan vielä kun juoksin pellon laitaa kotiin uusi aapinen kädessä.
Tilauksen kirjan joutuu heti lukemaan.Jos ei ole innostava luen harppomalla.Uusin lainaukset joskun puoli vuotta samat kirjat jos pidän kirjasta. En raski viedä pois.
Jotkut erämaaisien kirjat tai Henry Nouven kirja.
lukeminen osui minulle jo lapsena,ihana kun sain matkalleni Färikki Stolin tarinat ,muta se on vanhanaikaista lukemista , kirjani on kyäytetty suomen kuoluissa 5 sisartani ennen minua , liian isänmaallinen.
Ostan kirjoja, kalliita ja halpoja. Kirjastooni on kertynyt myös sellaisia puolitieteellisiä teoksia, joita en edes kykene lukemaan. Koska en käytä alkoholia enkä polta, olen antanut itselleni luvan tuhlata kirjoihin.
Lahjakirjat ovat asia erikseen. Vaimoni on alkanut huomautella siitä, että kirjoja alkaa olla joka paikassa. Nyttemmin, kun minua on lisäksi alkanut googlettamaan, hukun tiedon paljouteen. Mietinkin kuinka tästä eteenpäin?
Parisen vuotta sitten tein radikaalin päätöksen saattamalla kirjahyllyni perheen jäljiltä omakseni. Eipä tuo hyllystö nyt niin laaja ollut, mutta poistui siitä kuitenkin jonkin verran mm. edesmenneen mieheni kiinnostuksen kohteena olleet kirjat. Pieni osa niistä meni lapsille, osa divariin, mökille ja roskikseen. Entä harmittaako näin jälkikäteen? Ei. Koti on nyt omanlainen. Paitsi, mitä tulee nyt tuohon mainitsemaasi Otavan pieneen tietosanakirjaan, joka oli ihanan tuhruinen ja vanha. Muinaismuistoksi se olisi voinut jäädä.
muunmuassa Otavan Suuri Ensyklopedia. En käytä sitä enää ollenkaan. Osat ovat liian suuria ja hankalia käsitellä, ja ne vievät hyllystä lähes metrin tilaa. (Ja se oli liian kallis hankinta poiskaan heitettäväksi.)
Otavan Pieni Tietosanakirja oli hyvä, kun se oli käteen sopivan kokoinen.
Netin tietosivuilta, esimerkiksi Wikipediasta, löytää nopeammin ja helpommin asioita kuin tietosanakirjasta. Tosin Wikipedia on vielä puutteellinen, mutta se kasvaa ja korjaantuu koko ajan.
Onhan noita kirjoja kertynyt vuosien myötä. Nykyisin niitä on jo sijoitettu kolmeen huoneeseen. Pääasiassa rompsuja ja historiaa. Kirja-aarteikseni voin sanoa kahta historian teosta. Oma maa,painettu 1920, 6 osaa,nahka kansissa.Suomen historia 1560-luvulta, 1900 vuosisadan alkuun.
Suomen Kansan aikakirjat, 10 osa nahkakansissa,painettu 1930. Historiaa Suomen suvun alkukodista ja hajaantuminen.
Yksi erittäin ihana kirja on E.Barringtonin, Loistava Apollo, painettu 1926. Kirja on sidottu nahkaselkään ja sametti kansiin ja on runoilija Byronin elämänkerta. Nämä ovat kirjojeni aarteita.
Ne ovat olleet kotonani koko ikäni, varmasti isäni hankkimia.
Kirja hylly on täysi kaiken maailman tieto.ymm sarjoja. Harrastus kirja sarjoja myös . Mitähän lapset sanovat kun tätä huushollia purkavat. Aion asua tässä kirjoineni niin kauan kuin pystyn.
Kirjoista nykyään en enää käytän sana kirjoja ,muut kerääävät pölyjä.
Mutta kuka näitä huolisi jos lahjoittaisin pois..?
Jääkööt ongelmajätteeksi.
monen päivän rästit.Illalla olimme porukalla kävelyllä kun pikkunenkin halusi olla.
Siellä kiinnitimme huomion talojen ikkunoista näkyviin kirjoihin.
Seinän kokonaan peittäviä kirjahyllyjä ja täynnä kirjoja.
Miehen mielestä ne olivat vain naapurien leuhkimiseksi laitettu.
Minä en tuota usko.Minusta ihmiset lukevat ja pitävät kirjoista ja ostavat niitä koko ajan.
Miten kannattaisi kirjailijoitten tehdä kokoajan uusia kirjoja jos niitä ei ostettaisi.
Ja vanhoista ei raski luopua.
Minkälaisia kirjoja raskisit mummeli panna pois?