Katsoin synkkää kuoleman jokea.Sinne mä kuuluin.Muistoni kaipuu heräsi ,vaikka en olisi halunnut.Puukkojen tappoyönä juhlin rankasti.Harrastin nopeaa seksiä ,sain tyydytystä.
Vitut ja herjaavat perkeleet.Oliko se elämää?
Ajatukseni juoksu oli vaarallista.Juhlittiin ja ja juotiin.Oliko se elämää?Mun beibi oli vaan mun mun leikkikalu.Mää olin pyytänyt sen bileisiin ,vaikka se ei ollut halunnut.Sitt se tuli ja sitä mä kadun.
Vitut ja herjaavat perkeleet.Oliko se elämää?
Ajatukseni juoksu oli vaarallista.Juhlittiin ja ja juotiin.Oliko se elämää?Mun beibi oli vaan mun mun leikkikalu.Mää olin pyytänyt sen bileisiin ,vaikka se ei ollut halunnut.Sitt se tuli ja sitä mä kadun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuten on ilmikäynyt, minä pidän näistä lyhyistä rösöisistä hetkien/ajatustenkuvauksista, jotka kaikesta rosoisuudestaan huolimatta ovat vain alkusoittoa jollekin, oli se jokin sitten iloa, surua, vihaa tai vain pienen ihmisen arkea. Näissä on voimaa, elämää. Ja ah, kuinka minä siitä pidänkään!
"Vitut ja herjaavat perkeleet. Oliko se elämää?"
Tämän pienen tarinapurkauksen ehdottomin helmihetki.
Jatkosta päättää tarinan kirjoittaja. Meni se sitten syteen tai saveen.
Ihana. Minä tykkään. Lempikohtani oli "puukkojen tappoyönä", jostain syystä pidän tappo-sanasta. Lyhyitä lauseita, rumaa tekstiä. Lisää näitä!