mikä neuvoksi kun

kuin tarkastaa veljesi paikkakunnan päihdehoitomahdollisuudet ja
yrittää jollakin keinolla "herätellä"
pariskuntaa tähän päivään ja tähän maailmaan.
Surullista ja ikävää seurata vierestä
elämän tuhlausta!

mene nyt ihmeessä katsomaan niitä lapsia, he tarvitsevat ihan tavallista juttelua ja huomiointia.Voit sopia vaikka jonkun ajan kerran viikossa/kuukaudessa jolloin heitä tapaat jos mahdollista.

Ota yhteyttä sijaisperheeseen tai sos.hoitajaan. Ilman muuta lastenkin kannalta on hyvä, että jotenkin suhteet biosukuun säilyvät. Ei ainakaan tule sellainen tunne lapsille, että koko suku on heidät hylännyt.

luulen että yritän päästä lapsia katsomaan.ehkä he ovat jo päässeet pahimman yli,kun ovat olleet sijaisperheessä jo viime kesästä.aluksi ajattelin että heille tulee paha mieli kun näkevät minut ja ikävä vanhempiaan.annoin aikaa tottua uuteen perheeseen, koska siellä varmaankin joutuvat viettämään lapsuutensa.

Et voi mitään, heidän tätytyy löytää kipinä selvitä ihan sieltä itsestään, vasta silloin muut voivat auttaa.
Mutta lapsia voit auttaa. Tapaaminen on varmasti vaikeaa sekä lapsille, että sinulle, mutta ne ihmiset, jotka ovat lapselle tärkeitä, ovat sitä aina, eikä kellään ole oikeutta sitä ottaa heiltä pois. Ja kun lapset oppivat, että tapaat ja he voivat luottaa siihen, että niin on, tapaamiset eivät keikuta lasten arkea, mutta antavat muistutuksen, ettei heitä kaikki ole hylänneet!
Se usko ja luottamus on lapsille tärkeää...

tapaamisen tekoon. Kuinka haluaisit omalle kohdallesi jos olisit yksi näistä kyseisistä lapsista?

Me olemme saaneet seurata meilläolevien sijaislasten tunteita ja sitä tunnekuohua hyvinkin läheltä ja intensiivisesti jo useamman vuoden ajan.
Tuohon kysymykseesi voin vain antaa sinulle neuvon että pidä hyvänen aika yhteys lapsiin. Ole se sama välittävä ihminen kuin mitä olit ennenkin.
Mutta älä suuremmin selittele miksi et ole käynyt aikaisemmin heitä tapaamassa. Ei lapset sitä sinulta odota. Laita kortteja heille kerro tutuista asioista terveisissäsi.
Älä selittele lapsille heidän vanhemmistaan suurempia asioita vaan kerro että heillä on myös toiset aikuiset jotka heistä "huolehtivat".

Pidä yhteyttä sijaisperheeseen se on hyvin tärkeää. Se yhteydenpito on myös sijaisvanhemmille hyvin tärkeä tunne ja antaa paljon sitä tukea mitä lapset sitten saavat kokea että he ovat tärkeitä teille ja oppivat että yhteydenpito biosukuun on toimivaa vaikka omat vanhemmat eivät sitä juuri nyt kykene toteuttamaankaan. En usko että sinun tarvitsee surusta itkeä vaikka veljesi lapset ovatkin sijaisperheessä. Nyt kun et ole yhteydenpidossa olet vahvoissa olettamuksissa mutta kun tutustut perheeseen ja yhteyden pito rupeaa toimimaan niin se on suuri rikkaus ja antaa mielenrauhan siltä osin ainakin. Toivon tietenkin että sijaisperhe sinua myös miellyttää.

Meillä pappa ja toisenlapsen täti ovat ne tärkeät henkilöt jotka pitävät yhteyden eheänä siihen menneeseen. Se on ollut ja on edelleenkin tunne pohjaltaan korvaamaton yhteydenpito.
Lähetellään valokuvia puolin ja toisin ajattele miten hauskaa se on näille lapsille katsella sijaisperheen kanssa yhdessä kuvia mitä ovat tehneet kun tapaavat sinua ja savat tulla kotiisi käymään jne...

Se on antanut sitä luottamusta lapsille sekä meille.

Mielestäni nyt on hyvä aika hakeutua tapaamaan lapsia he ovat nyt saaneet rauhan kotiutu ja kiintyä uuteen kotiinsa ja heidän perheeseen.
On hyvä ja usein välttämätö se että ensin alkuun ei ole tapaamisia ei edes biovanhempien kanssa.
Näin ei tarvitse aina olla tai tehdä, sekin on yksilöllistä.
(Tästä kohta joku eri mieltä. Se ei minua liikuta tiedän enempi kuin he olettavat. Ajattelen lasta, enkä ketään muita ja heidän tunteitaan.)

Näin meillä oli toisenlapsen kohdalla. Alku ja totuttautuminen, tutustuminen, elämänrytmin opetteleminen oli hyvin rauhallinen ilman vaikutteita hänen äidiltään.

Tämän vaadimme hoitosuunnitelmaan koska kokemuksesta tiesimme miten repivää se saattaa olla lapsille juuri alkuvaiheessa. Lapsen elämä rupesi sujumaan jo kahden päivän kuluttua kuin olisi ollut perheessämme pidemmänkin ajan. Lapsi silloin 8 vuotias. Se mitä lapsi eniten pelkäsi oli että joutuu takaisin bioäitinsä luo.

Bioäidillä samat ongelmat kuin sinun veljesi perheellä. Ymmärrän tunteesi, hae voimia ja tapaa veljesi lapsia. Ota yhteys lasten sosiaalissa vastaavaan henkilöön ja kerro mietteitäsi hänelle.