Mulla kävi tänään ihme juttu.
Menin ihan normaalisti kauppaan ja kun pääsin leipähyllyn kohdalle rupes tulee sellainen tuskanen olo,ahdisti.enkä oikein osannut kohdistaa katsettani.Päässä tuntui hiukan pyörivän ja olo oli sellainen että teki vain mieli heittää kauppalappu lattialle ja juosta ulos.Ihan käsittämätön fiilis:(.
Olenko tulossa hulluks?Nyt siitä on jo pari tuntia ja edelleen tuntuu oudolta,hengitys on jotenkin pinnallista ja on sellanen tärinä fiilis.
On mulle joskus aiemmin käynyt jotain tän tapasta jossain ikean ale ryysä myynnissä kun väkeä on ihan liikaa ja verensokeri liian alhaalla muttei mitään tällästä.
No joka tapauksessa siellä kaupassa mä koitin vaan rauhoitella itseäni.Ja kävelin rauhassa näkkäri hyllyn viereen ja toin paketin käteeni ja puristin sitä ja koitin hengittää ja rauhoittua.Tuntui hullulta teki siis mieli juosta ulos mutta miten olisin miehelle joka lasten kanssa odotti ulkona etten voinutkaan ostaa mitään.
Joten koitin siis ottaa relaa.
Jotenkin mä sitten sain itseni koottua ja sanoin itselleni päässäni;on täällä muitakin ostostelijoita eikä ne sekoa en sekoa minäkään.
Ja kävelin leipähyllylle ja otin leivän ja margariinia ja maitoa ja kaikki tuntui sujuvan tosi nopeella tempolla.Sitten pääsin kassalle ja siinä vaiheessa kädet oikeesti tärisi ja toivoin että lompakossa olisi riittävästi käteistä koska kuitin allekirjoittamisesta ei tulisi mitään.
Voi luoja miten se tuntui vaikeelta ja en osaa kuvailla.Tilanne jota olen aikuiselämässä tuhat kertaa aiemminkin hoitanut,maksanut siis ostokseni.
Nooh,sain homman hoidettua ja henkeni uhalla kiirehdin kaupasta ulos ulkoilmaan.
Ja autoon miehen luo.Olo oli outo.Tajusin kyllä missä olen ja kuka olen mutten sitä fiilistä ja sitä sydämmen tykytystä.
Onko tää nyt lopullinen vaiva ,sekoanko,voiko tämä olla jokin alitajuinen stressi reaktio jota en itse tiedosta?
On tässä kyllä ollut pikkasen hektistä.
Olen kotiäiti ja työpaikka ois hakusessa mutta duunia ei tunnut olevan.Ollaan aina tiukilla rahan kanssa.Mikään ehkäisy ri sovi ja kai mulla on raskauspelkoakin kun olen vielä liian nuori saamaan sterilisaatiota.Mun pikkuveli juuri torstaina paljastui huumeiden käyttäjäksi ,se on vasta 17 vuotias ja kuulemma käyttänyt jo 2 vuotta.
Mun äitee on sen takia ihna sairaala kunnossa sillä on paha sydänvika ja paljon muuta .
Voisiko olla jotenkin noista tää olo?
Miten tän saa kuntoon?
Meenkö johonkin terveysasemalle ja pyydän pameja?
Voiko tätä hoitaa itse?
Auttakaa mua=(
sekoanko?
11
1819
Vastaukset
- tinttura-70
Hei! et ole mun mielestäni sekoamassa, mutta noi sun oireet on tuttuja mullekkin ja mulla on todettu paniikkihäiriö noin vuosi sitten.sun elämässä on tapahtunut kielteisiä asioita kerralla paljon. kannattaa käydä lääkärin juttusilla.mulla itselle tapahtui kans paljon pikkuveli kuoli, isä kuoli nämä tapahtui kyllä aikaisemmin mutta se kuulemma vaikutti asiaan. pari vuotta sitten saimme kolmannen lapsemme ja vauva valvotti minua vuoden päivät, korvatulehdus kierre, oliko se serotoniini taso joka laski niin ales et kaikki nää asiat laukas mulle paniikkihäiriön.ei muuta tsemppiä sulle.
- aiheen aloittaja
on vielä pieni vauva ,eihän valvota mutta sen sijaan vanhempi esikoinen yö hyppeluillään valvottaa ja päivät pitäisi niitä lapsia jaksaa hoitaa.
Joo ehkä meen lääkärille.
Miten kerron miehelle?tuntuu ihan hullulta sekin etten meinaa uskaltaa avata asiasta nyt suutani vaikka muuten kaikki asiat kerrotaan eikä mitään salailla.
Mitä tähän sitten määrätään lääkkeeeksi?
Miten lääkäri suhtautuu kun tälläistä kerron?
Pitääkö niitä lääkkeitä syödä loppuelämä? - tinttura-70
aiheen aloittaja kirjoitti:
on vielä pieni vauva ,eihän valvota mutta sen sijaan vanhempi esikoinen yö hyppeluillään valvottaa ja päivät pitäisi niitä lapsia jaksaa hoitaa.
Joo ehkä meen lääkärille.
Miten kerron miehelle?tuntuu ihan hullulta sekin etten meinaa uskaltaa avata asiasta nyt suutani vaikka muuten kaikki asiat kerrotaan eikä mitään salailla.
Mitä tähän sitten määrätään lääkkeeeksi?
Miten lääkäri suhtautuu kun tälläistä kerron?
Pitääkö niitä lääkkeitä syödä loppuelämä?Hei. minä kerroin oireista miehelleni, itselläni on vähän erillainen tilanne kun mulla tuli kuusi tuntia kestävä kohtaus, silloin jouduin mennä yöllä sairaalaan ja se saatiin rauhoittumaan diapamillan siellä sanottiin että selvä paniikkihäiriö kohtaus.mutta aina myös olemme kertoneet toisille kaikki. ymmärrän sen että vähän pelottaa mitä toinen ajattelee mutta minun mielestäni kannattaa,päätös toki on sinun oma.lääkkeitä ei tarvi syödä lopun ikää,tai sitte tarvii,sitä ei aina tiedä.älä murehdi tuommoisia asioita enne kuin olet selvittänyt mistä edes on kyse.
- vastasit
tinttura-70 kirjoitti:
Hei. minä kerroin oireista miehelleni, itselläni on vähän erillainen tilanne kun mulla tuli kuusi tuntia kestävä kohtaus, silloin jouduin mennä yöllä sairaalaan ja se saatiin rauhoittumaan diapamillan siellä sanottiin että selvä paniikkihäiriö kohtaus.mutta aina myös olemme kertoneet toisille kaikki. ymmärrän sen että vähän pelottaa mitä toinen ajattelee mutta minun mielestäni kannattaa,päätös toki on sinun oma.lääkkeitä ei tarvi syödä lopun ikää,tai sitte tarvii,sitä ei aina tiedä.älä murehdi tuommoisia asioita enne kuin olet selvittänyt mistä edes on kyse.
Joo no sainhan mä kerrottua miehelle.
Se lohdutteli ja juteltiin asioista.Tässä on tosiaan ollut kaikenlaista hässäkkää.Sillä itselläänkin on ollut vastaavia oireita kun hänen äitinsä kuoli syöpään joku vuosi sitten.Hänkin vain jatkoi elämäänsä sen kummepia miettimättä tai sitten koitti vaan muun perheen takia pysyä vahvana.Ei siinä mennyt kun vajaa 9 kk kun alkoi hänelläkin ihme oireita tulemaan.Sitä se stressi ja paineet ja surukin aiheuttaa jos niitä ei kunnolla käsittele.
Meidän perheessä minä olen aina se väsynein kun on noita yö pomppimisia, 4 v esikoisella on krooninen sairaus ja sekin aiheuttaa huolta.Vajaa vuosi sitten löytyi mieheltä kasvain (ei tosin hengenvaarallinen mutta se löydös oli äänihuulissa ja sellainen ei ole kovinkaan hauska laulajalla).
Minua ressaa ehkäisyasiat ja kaamea sektiopelko ja raskauspelko ja myös sekin että rahat ei riitä ja töitäkin pitäisi saada.Pelkään ettei kukaan halua palkata entistä kotiäitiä.Asiaa ei myöskään parantanut se että veljeni paljastui nythuumeiden käyttäjäksi eikä sekään että tuon episodin jälkeen äiti alkoi saamaan pahoja sydänoireita(hänellä on sepelvaltimo taudin ja sydärin seurauksena puoli sydäntä halvaantunut) joten huolia on monia.
Mies onneksi lohdutteli tämän olevan ohimenevää (toivottavasti) ja ihan asiallisesti ehdotti voisiko tämä vain olla joku muu pelko kohtaus kun en ole aikoihin käynyt yksin kaupassa.
Niin miten olisinkaan voinut käydä yksin ,ainahan mulla on joko lapset tai lapset ja mies mukana.Koska ainahan sitä ostaa joko perheelle ruokaa tai lapsille vaatteita.
Noh tässä nyt vain vähän taustaa.
Surettaa niin kauheasti se pikkuvelikin.
Ja minä koitan päivästä toiseen pitää ohjia käsissäni ja kitkuttaa.
No nyt alkaa olo helpottamaan(luulen ainakin niin).
Miten sinulla on tuo lääkitys pelannut ,tunnetko eläväsi normaalia elämää ilman noita kohtauksia? - tinttura-70
vastasit kirjoitti:
Joo no sainhan mä kerrottua miehelle.
Se lohdutteli ja juteltiin asioista.Tässä on tosiaan ollut kaikenlaista hässäkkää.Sillä itselläänkin on ollut vastaavia oireita kun hänen äitinsä kuoli syöpään joku vuosi sitten.Hänkin vain jatkoi elämäänsä sen kummepia miettimättä tai sitten koitti vaan muun perheen takia pysyä vahvana.Ei siinä mennyt kun vajaa 9 kk kun alkoi hänelläkin ihme oireita tulemaan.Sitä se stressi ja paineet ja surukin aiheuttaa jos niitä ei kunnolla käsittele.
Meidän perheessä minä olen aina se väsynein kun on noita yö pomppimisia, 4 v esikoisella on krooninen sairaus ja sekin aiheuttaa huolta.Vajaa vuosi sitten löytyi mieheltä kasvain (ei tosin hengenvaarallinen mutta se löydös oli äänihuulissa ja sellainen ei ole kovinkaan hauska laulajalla).
Minua ressaa ehkäisyasiat ja kaamea sektiopelko ja raskauspelko ja myös sekin että rahat ei riitä ja töitäkin pitäisi saada.Pelkään ettei kukaan halua palkata entistä kotiäitiä.Asiaa ei myöskään parantanut se että veljeni paljastui nythuumeiden käyttäjäksi eikä sekään että tuon episodin jälkeen äiti alkoi saamaan pahoja sydänoireita(hänellä on sepelvaltimo taudin ja sydärin seurauksena puoli sydäntä halvaantunut) joten huolia on monia.
Mies onneksi lohdutteli tämän olevan ohimenevää (toivottavasti) ja ihan asiallisesti ehdotti voisiko tämä vain olla joku muu pelko kohtaus kun en ole aikoihin käynyt yksin kaupassa.
Niin miten olisinkaan voinut käydä yksin ,ainahan mulla on joko lapset tai lapset ja mies mukana.Koska ainahan sitä ostaa joko perheelle ruokaa tai lapsille vaatteita.
Noh tässä nyt vain vähän taustaa.
Surettaa niin kauheasti se pikkuvelikin.
Ja minä koitan päivästä toiseen pitää ohjia käsissäni ja kitkuttaa.
No nyt alkaa olo helpottamaan(luulen ainakin niin).
Miten sinulla on tuo lääkitys pelannut ,tunnetko eläväsi normaalia elämää ilman noita kohtauksia?hyvä ku kerroit miehellesi. parempi on jos pystyt ilman lääkkeitä pääsemään eroon näistä oireista.meinaan mulla on kaiken näköisiä pieniä sivuoireita lääkkeistä. sul on muuten vähän samanlainen tausta kuin mulla.olen työllistettynä tällä hetkellä mutta kesän jälkeen on sitten taas keksittävä jotain.mene ensin jonkun kanssa paikkaan missä näitä tilanteita tulee ja sen jälkeen yksin.jos rupee taas tunne että äkkiä pois niin ajattele muita asioita tai hyräile jotain kappaletta mielessäsi ja jatka ostoksiasi,kyllä se siitä.jos se pahenee niin sit vast mene lääkäriin.sitä tarkoitin ekassa viestissä. se myös että siellä kaupassa voi olla paljon samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joilla on sama tunne.tsemppiä ja jaksamisia sulle ja koko perheelle.
- kokenut
aiheen aloittaja kirjoitti:
on vielä pieni vauva ,eihän valvota mutta sen sijaan vanhempi esikoinen yö hyppeluillään valvottaa ja päivät pitäisi niitä lapsia jaksaa hoitaa.
Joo ehkä meen lääkärille.
Miten kerron miehelle?tuntuu ihan hullulta sekin etten meinaa uskaltaa avata asiasta nyt suutani vaikka muuten kaikki asiat kerrotaan eikä mitään salailla.
Mitä tähän sitten määrätään lääkkeeeksi?
Miten lääkäri suhtautuu kun tälläistä kerron?
Pitääkö niitä lääkkeitä syödä loppuelämä?et ole sekoamassa, olen itsekin kokenut paniikin tuntemuksia ruokakaupassa ja ihmispaljous yleensä pahentaa asiaa. Juuri nuo negatiiviset asiat elämässä ovat varmasti laukaisseet stressi ja jännitystilan elimistöön. Puhuminen auttaa ja muista rentouttava liikunta ja anna aikaa itsellesi. Ennen jännitin kauppareissuja, nykyään menee jo ihan mukavasti. Tajusin ettei ole mitään syytä panikoida, positiivisista kokemuksista saa voimaa ja seuraava kerta oli aina parempi.
- Pördi
Onnittelen sinua siitä, että teit ostokset loppuun asti etkä paennut. Jos olisit paennut paikalta, olisi kauppaan meneminen ollut paljon vaikeampaa.
Luulen, että stressi teki sinulle tepposet kuten myös minulle aikoinani, en vain tajunnut stressin määrää. Olen saanut kohtauksia vain stressin yhteydessä eli harvakseltaan, joten älä pelkää, että muutuit kertalaakista "hulluksi".
Sinuna kertoisin ihan ekana miehellesi kohtauksesta, muuten salailu alkaa stressata vain lisää. Opettele rentoutumaan ja kirjastosta löytyy paljon hyviä ohjeita stressin hallintaan. Esim. kannattaa opetella oikeanlainen hengitys, jolla saat itsesi rauhoittumaan mikäli sattuu vielä vastaava tilanne tulemaan päälle. Venyttele myös hartioita, koska henkisetkin jännitykset tapaavat kasaantua sinne (tiukat hartiat ja jumittunut niska muuten pyörryttää ja tekee helposti epätodellisen olon).
Ja tärkeintä on, että nyt kohtaat tuon tilanteen pikimmiten uudestaan. Mene sinne samaan kauppaan vähän ex tempore niin et ehdi miettiä tuota paskamaista kertaa sen tarkemmin. Sinne vain selkä suorana!
Jos tuntuu, että alkaa kassalla kädet täristä niin ala vaikka heti pakkaamaan ostoksia kassiin. Saat muuta tekemistä ja tilanne laukeaa jo puoliksi siihen muuhun ajatteluun.
Tiedän tunteen täysin, hymyä huuleen vain, kyllä se siitä! - vaan selviät !
Sinä et sekoa, sinusta vain tuntuu siltä. Sehän se juuri paniikkihäiriössä onkin että PELKÄÄ sekoavansa! Jos kohtauksesi ovat toistuvia ja alkavat häiritä elämääsi, niin kannattaa käydä lääkärissä. Saat joko lääkityksen tai määräyksen terapiaan (tai kummatkin) että pääset sairaudesta - mikäli siis se luokitellaan sairaudeksi (onko niin vakava-asteinen vai jotain ohimenevää). Niiden avulla ainakin saat helpotettua oireitasi ja opit elämään paniikkihäiriön kanssa. Oli kuitenkin hyvä että selvisit kauppareissusta! Se kertoo ettet antanut pelon hallita itseäsi, ja tilannetta. Luulen että se että sinulla on PALJON stressiä, laukaisee nuo kohtaukset. On elämäntilanne joka kuormittaa ei pelkästään fyysisesti vaan myöskin psyykkisesti. Mutta uskon että selviydyt kunhan vain haet apua - ajoissa olet jo liikkeellä sitä hakemassa ja se on hyvä. Älä päästä pelkoa menemään liian pitkälle vaan pysäytä se ajoissa, läheisten tuella. Muuten se kasvaa hallitsemattomaksi ja alkaa vaikeuttaa jokapäiväistä elämää kuten niitä kauppareissuja. Älä häpeä hakea apua ja puhua ongelmasta, kyllä sinut todesta otetaan jos itsekin itsesi todesta otat etkä vähättele TODELLISTA ongelmaasi. Tsemppiä. Olen selvinnyt, niin selviät sinäkin!
- aiheen aloittaja
siltä etten ole aivan oma itseni.Tässähän tuo viikonloppu meni.Saunottiin ,ulkoiltiin lasten kanssa mutta silti aina välillä ajatukset menivät tuohon kauppareissuun.
Koitan toppuutella itseäni etten ajattelisi asiaa liikaa.Koitan päässäni hiukan "lieventää" tapahtumaa ettei pelko seuraavasta kauppareissusta pääsisi yllättämään.
Mies oli kyllä tosi ihana.Hän ehdotti porukalla kauppaan menoa mutta niin että minä menisin ensin ja hän sitten tulisi perästä niin ,että olisin yksin mutten kuitenkaan olisi.
Tänään ajattelin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä ulos ja kauppaan ja kirjastoon.
Ja kauppaan ilman kauppalistaa ihan vaan hitaasti kävelemään ja tutkimaan myytäviä tuotteita ja katsomaan ihmisiä.
Jos vaikka tämä siedätyshoitoni sitten toisi minulle positiivisia kokemuksia.
Olen saanut teiltä paljon hyviä neuvoja,vinkkejä ja kannustusta kiitos teille kaikille.
Sain teiltä myös rohkeutta kohdata tämän enkä enää ajattele etten uskaltaisi soittaa lääkärille.Jos tämä tosiaan rupeaa haittamaan niin varmasti soitan.
Tämä sairaus tuo mulle sellaisen olon kuin olisi vankilassa jossa ei ole kaltereita.
Enkä halua sitä ,haluan pystyä liikkumaan ulkona kuten muutkin ja toimimaan kuten ennenkin.
Kiitos kaikille kirjoittajille.
- rauhoitu!
et ole sekoamassa. kuulostaa vahvasti paniikkihäiriöltä, eikä se ole sairaus, johon kuolee. mene käymään lääkärissä, jos olo tuntuu todella pahalta ja kohtauksia ilmenee lisää.
itselläni oli/on kai yhä jonkin sortin paniikkihäiriö, ei tosin ollenkaan paha, sillä en ole joutunut kääntymään lääkärin puoleen.
usko tai älä, vähitellen oppii hallitsemaan kohtauksia ja jopa nauramaan niille. kun huomaa, ettei niihin kuole eikä skitsahda niin jo helpottaa kummasti! mielestäni paras hoito on tutkailla itseään ja oppia tuntemaan kohtauksen ja sitä edeltävä sekä sen jälkeen tulevat tuntemukset.
jos alat nyt liikaa pelkäämään kohtausta, se tulee takuulla pikaisesti uudestaan. muista, että SINÄ hallitse elämääsi, ei paniikki. - Paniikkihäiriö-veteraani
Tapauksesi on hyvin tyypillinen,nimittäin paniikkihäiriö ja/tai paniikkihäiriön oireet puhkeavat juuri silloin kun elämässä on ns.murrostilanteita.Niiden ei tarvitse välttämättä olla pahoja,esim.positiiviset asiat,kuten häät,lapsen syntymä..,et cetera,voivat laukaista paniikkihäiriön.
Olen 33.v datanomiopiskelija,mies ja olen sairastanut paniikkihäiriötä jo käytännöllisesti katsottuna 14.vuotiaasta asti.Pahimmillani olin aika sekaisin murrosikäisenä.Paniikkihäiriö tuo ajan mukana ikävän seuralaisen,masennuksen,jota voisi jo luonnehtia todelliseksi mielenterveysongelmaksi.Elin ilman lääkkitystä 30 vuotiaaksi saakka,enkä voi suositella sitä samaa muille.Olen käyttänyt n.3 vuoden ajan citalopram nimistä lääkettä.Sillä ei ole huumaavaa vaikutusta.Paino on noussut vähän ja ensimmäinen viikko lääkityksellä oli vaikea,sillä paniikkihäiriön oireet tulivat vain voimakkaammin esiin.Nyt olen käytännöllisesti katsoen paniikiton.Elämä ja opiskelu sujuu rauhallisia latuja.Syön citalopramia vain 20mg päivässä ja onni onnettomuudessani on se,että ensimmäinen minulle määrätty lääke tehosi.Citalopram ei sovi kaikille,joillekkin tulee unettomuutta yms..,Annan "huonon" neuvon.Tarkkaile itseäsi ja/jos oireet alkavat olemaan säännöllisiä,mene lääkäriin.Paniikkihäiriö on yleisempää kuin uskotkaan ja lääkkeet tehoavat siihen hyvin.Paremmin kuin jaksat uskoakkaan.Minulle voi meilata osoitteeseen [email protected]
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383672Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal283232- 692878
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak912720- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no811699- 221518
- 281507
- 281478
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231474