Kempele ja Oulunsalo

Nyt kun tämä kuntauudistus on meneillään ja suunnitelmissa on vähentää Suomen kuntien lukumäärää nykyisestä 431:stä n.100-150:n, kenties vähempäänkin, mutta samalla korostetaan, että kuntaliitosten vapaaehtoisuus on ohjenuora, jota noudatetaan. No, jommasta kummasta periaatteesta, siis lukumäärästä tai vapaaehtoisuudesta, pitää tinkiä sillä jo nykyiset kokemukset ovat kertoneet karua kieltänsä siitä, että vapaaehtoisuuden pohjalta kovinkaan moni kunta ei ole valmis itseänsä lakkauttamaan. Pk-seudun kuntaliitos kariutui jälleen kerran, ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinen, ja Oulun seudulla Oulun satelliittikunnat Kempele ja Oulunsalo ilmoittivat, että ne eivät ole kiinnostuneita kuntaliitoksesta Oulun kanssa.

Suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että Suomessa on aivan liikaa kuntia mutta kun oman kunnan tilanne tulee eteen niin yllättäen ilmaantuukin joukko erityistekijöitä minkä takia omaa kuntaa ei voi naapuriin liittää. Ihan inhimillistä ajattelua mutta liekö kestävää.

Suomessa on mielestäni hyvä hallintorakenne, että turhanpäiväistä ja byrokraattista väliportaan hallintoa ei ole olemassa vaan peruskunnat hoitavat tehtäviä, jotka monessa muussa maassa ovat maakuntatason vastuulla mutta nykyisellä kuntarakenteella moista tuskin voidaan ylläpitää. On valittava että joko kuntia pitää yhdistää ja reippaasti tai sitten pitää perustaa jonkinlainen maakuntahallinto.