Aina kun ihastun, niin yritän kaikkeni että mun ihastus ihastuis myös muhun. Mielestäni oon aika vetävä tyttö että olen aika helposti saanut jonkunmoista vastakaikua, mutta ongelmana on se että kun mä huomaan että se toinenkin on ihastunut muhun ja yrittää lähestyä mua niin alkaa ahdistamaan toinen ja jotenkin alkaa perääntymään ja toivomaan ettei se lähestyiskään, vaikka sisimmässäni tietenkin toivoisin että se tekis just sitä mitä se tekee. Ihastus muuttuu vaan ahdistukses ja peloksi, ja kumma kyllä heti kun huomaa että toista ei kiinnosta, niin on sit niin ihastunut että. Miksi haluan vain saada sellaista mitä minun on vaikeaa/mahdotonta saada ja sitten kun olis hyvä mahdollisuus saada sellainen itselleen, niin tyrii kaiken joka kerta, mikä mua vaivaa????
Mikä vikana???
aina sama juttu...
81265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pelkäät olla onnellinen? et uskalla päästää toista sisimpääsi?
you have a low shame based personality. Your inner leader is disabled and your other inner sub-selves (like shamed child, sceptic, and pessimist etc) give you wrong thoughts and images i.e. your own inner voices that control your actions and choices. More likely you have a low/semi-low self-esteem, well, don't worry - you can improve self-esteem by telling everyday yourself: I respect myself when I fulfil me responsibilities to others and myself thoroughly and honestly, to the best of my capabilities.
ootko kenties ollu kauan yksin? mulla ollut vähän vastaava tilanne, mutta johtunu tod.näk ujoudestani ja siitä, että olin ollut niin kauan yksin.tänäpäivänä,jos/kun tapaan ihanan kiinnostavan miehen,niin en anna ahdistuksen tulla,mutta ujous on edelleen olemassa.siitä,kun pääsis vielä eroon.
tutulta. Ja luulen että pohjimmiltaan kysymys on just pelosta. Mäkin huomaan jatkuvasti vain haavailevani ja kaipaavani, mutta sitten kun oikeasti olis joku, jonka kans vois jotain kehittääkin, niin ne pelot ja alemmuudentunteet iskee päälle ja sitten tuhoan kaiken ristiriitaisella käytökselläni. Ja olen myös viehättävä ja monin tavoin ihminen jolla ei periatteessa pitäs olla ongelmia löytää seuraa. Pelko vain estää.
Kuulostaa niin omalta elämältäni. Olisi todella mukava tietää, mikä siinä on, kun ei voi toimia silloin kuin toinen on kiinnostunut. Silloin tosiaan alkaa perääntyminen ja ei vain yksinkertaisesti tee asian eteen mitään. Sitten ihastus ei jaksa enää odottaa tai löytää jokun muun, niin sitten tietysti olen taas niin ihastunut ja haluan vain hänet.
Lopulta voi vain todeta itselleen, että taas onnistuin tyrimään kaiken ja samalla uskottelen itselleni, että ensi kerralla toimin, kun on tilaisuus. Vielä tähän päivään mennessä en ole sitä tehnyt, ehkä sitten ensi kerralla..
miksi kaikki on niin vaikeeta ihmisten välillä.Onko se,noh, se kohtalo,joka puuttuu peliin.
tässä..*Mielestäni oon aika vetävä tyttö * noi on makuasioita tyttönen.. ja vaikutat itsekkäältä..mutta hei elämä opettaa sinuakin vielä.. oppia ikä kaikki..
Mun ex jätti mut just sen takia et se ahdistu jotenkin.. haluisin sen takas mut se ei pysty siihen. Ei pitäs heittää sen takia pois vaan ottaa taukoo ja jutella asiasta. Mut ei kai sille mitään voi.