Paha olla, masentaa...
Mä en ole vuosiin tuntenut näin, enkä uskonut, että näin äkkiä voin alkaa tuntea näin. En pysty tekemään mitään ja en keskity mihinkään. Mietin vaan, että susta en kai kuule enää ikinä mitään, törmään vain sattumalta, silloin hymyillään.
Silti ajatukset pyörivät vaan sinussa. Miten tämän saisi loppumaan?
Taisin nolata itseni eilen... Anteeksi ahdisteluni.
T
Mä en ole vuosiin tuntenut näin, enkä uskonut, että näin äkkiä voin alkaa tuntea näin. En pysty tekemään mitään ja en keskity mihinkään. Mietin vaan, että susta en kai kuule enää ikinä mitään, törmään vain sattumalta, silloin hymyillään.
Silti ajatukset pyörivät vaan sinussa. Miten tämän saisi loppumaan?
Taisin nolata itseni eilen... Anteeksi ahdisteluni.
T
Vastaukset 12
Vanhimmat
melkein kun mun kirjoittamaa...ahdistaa,masentaa vieläkin vaikka jo jonkin aikaa takana...sattuu syvälle sydämeen...monet yrittää lohduttaa,että kyllä se siitä ajan kanssa menee,mutta kuinka kauan pitää odottaa? elämä ihan sekaisin...mitään ei meinaa saada aikaseks,mikään ei kiinnosta...
samassa veneessä ollaan...
eikä sillä väliä olekaan,koska noi tuskan tuntemukset taitaa olla ihan samat kaikilla.
Tiedän kuitenkin miltä susta tuntuu,luulisin tietäväni.
Vaihe 1
Ensin sitä ihastuu täysillä ja ei näe mitään muuta kuin hänet.Hän on koko ajan mielessä ja joka hetki ajattelee miten täydellinen hän onkaan.
Vaihe 2
Sitä toivoo kaikenlaista ja yrittää tutustua.Siitä tulee jotain tai sitten ei.Riippuu miten osapuolet yrittää.
Sitä alkaa uskoa.että jotain tästä tulee.Tunne tuntuu molemminpuoliselta,ihanaa.
Vaihe 2
Tapahtuu jotain kummallista.Aletaankin löytää viRheitä toisesta.Toinen osoittautuukin aivan erilaiseksi mitä luuli.Ei katsele enää häntä ruusuisin ajatuksin.Huomaa hänen olevan ihan kuin kaikkien muidenkin,ihminen virheineen kaikkineen.
Vaihe 3
Ihastus häviää ja mielen täyttää tyhjyys.Ensin on masennus ja sitten tulee se tyhjyys.Tässäkö se sitten oli.Ei voi olla sanoo mieli.On se sanoo järki.
Vaihe 4
Elämä jatkuu ja yrittää olla enää ikinä ihastumatta.
Halusin sulle kertoa nämä minun tuntemukseni.
Toivon tietysti,että sinun asiasi selviävät.
Jos sinusta tuntuu vielä,että haluat vain hänet,sano se hänelle.Sillä se on ainoa tapa ilmaista itseänsä.Ei missään tapauksessa tämän netin kautta,sillä et täältä ehkä häntä löydä.Tai joku muu vastailee sulle hänen nimissään.Täällä kun tuntuu noita hulluja olevan enemmänkin.
Tsemppiä sinulle T
samaan tahtiin. Toisilla tunteet kehittyy hitaammin kuin toisilla, esim. itselläni siksi, että olen hyvin varovainen ja tarvin aikaa tutustua. Sitten jos toinen on jo siirtynyt toiseen vaiheeseen ennen minua, niin hän alkaa turhautua ja luulee etten välitä. (vaikka varovaisuuteni nimenomaan kertoo siitä, että oikeasti tykkään toisesta niin paljon että pelottaa).
Ja sitten mietin vielä tuota kolmosvaihetta. Että miksi toista ei voisi alkaa hyväksymään inhimillisenä? Miksi se että alkuhuuma haalenee tarkoittaa automaattisesti sitä että ihastus häviää? Eikö se silloin olekin ollut ihastumista vain omiin ihastumisen tunteisiin? eikä niitä tunteita kauaa kukaan voi ylläpitää. Miksi ei voisi tutustua toiseen inhimillisenä ihmisenä? Kaikissa meissä kumminkin on puutteemme, eikä täydellisyyttä kai kukaan pitemmän päälle haluakaan. Virheet juuri tekevät meistä ihmisiä eikä mitään saippuakuplia.
vähän huonosti.Tottakai ihmisten täytyy hyväksyä ne mahdolliset inhimilliset virheetkin,jos oikeesti välittää.Tarkoitin lähinnä sitä,että ihminen suuttuessaan tuo sanoin sellaisen puolen itsessään esille,jota ei halua nähdä kenessäkään.Ja joskus ne sanat voi tuhota kaiken,eikä pysty enää nollaamaan itseänsä, vaikka haluaisi.Nää on sellasia asioita et jokainen meistä kokee ne erilailla ja tässä näin lyhyesti sanottuna voi olla vaikeaa itseänsä ilmaista.
Kyllä jokainen haluaa enemmän kuin saippuakuplan.Olet aivan oikeassa.
ihan oikeita, mutta eivät toteudu kaikkien kohdalla..
Aluksi sitä näkee vain hyviä puolia, sitten ei usko siihen itsekään, sitten näkee lisää...
Virheiden näkeminen joissain ihmisissä aiheuttaa reaktioita kuten välttelyä ja inhoa, toisissa ihmisissä virheet vetävät yhä lähemmäs...
Lopulta muodostaa sen mielipiteensä mikä on saattanut olla se aavistus.. ei enää jaksa etsiä virheitä vaan uskoo että toinen on hyvä.
ymmärtäväni mitä tarkoitat. Minulla on itselläni juuri tilanne, jossa mietin jatkuvasti erästä ihmistä ja osa minusta haluaisi ehdottaa tapaamista, että sais selvyyttä asioihin, mutta osa minusta estää. Koska tämä ihminen loukkasi minua syvästi. Siitä on jo kuukausia, mutta välillä ne kipeät tunteet hyökkäävät pintaan.
En tiedä mitä hän minua kohtaan tuntee tai mitä minusta ajattelee. On mahdollista että hänellä on samankaltaisia tunteita minua kohtaan. Vaikka hän kielsikin, että olisin loukannut häntä niin hänen käytöksensä kyllä kuvasti silloin muuta. Kumpikin kai olemme sellaisia, että meidän on vaikea puhua loukatuksi tulemisen tunteista ja vetäydymme vain kuoreemme.
Millä tavalla hän sinua loukkasi? Itselläni tilanne jossa epäilen toisen loukkaantuneen jostain sanomisistani tai tekemisistäni... kun keksisin vain mistä, voisin pyytää anteeksi.
Enpä oikeastaan haluaisi mennä yksityiskohtiin täällä. Teoillaan.. puheillaan.. vaikka ne ehkä olivatkin (ainakin osittain) reagoimista minun tekemisiini. Ja kyllä tämä ihminen tietää loukanneensa minua, vaikken tiedäkään tarkalleen mitä hän siitä ajattelee. Tai että ovatko hänen omat loukkaantumisen tunteensa niin voimakkaita ettei hän näe niiden takaa... En tiedä.
Tämä ihminen kyllä on pyytänyt anteeksi, mutta ei se niitä haavoja poista mitä hän minulle aiheutti. Joissain tilanteissa anteeksipyytely vain pahentaa asiaa, jos se tuntuu kuulijasta vain sanahelinältä tai nöyristelyltä (ilman mitään todellista muutosta tai ratkaisua). Miksi muuten et itse kysy tältä (ehkä) loukkaamaltasi ihmiseltä miten asia on?
kaikkiin loukkaantumisen tunteisiin. Ne saaattavat satuttaa paljon mutta jos niitä jauhaa mielessään ne vain kasvavat. Eivätkä ne sattuisi jos ei itse välittäisi.
Ei toinen välttämättä tiedä edes loukanneensa. Olen joutunut kerran pari tälläiseen tilanteeseen etten todellakaan tiennyt/tiedä edes tänä päivänä mikä aiheutti loukkaantumisen.
Sinun tapauksessasi loukkaantuineita molemmin puolin, kuten minullakin. Mutta sodankin jälkeen jossain vaiheessa tulee rauha ja ajan myötä haavoittuneet paranevat:)
Minä tiedän loukanneeni. En vain tiedä tajusiko toinen loukanneensa myös minua..
Ja parisuhde..siinä vasta onkin miekkailua. Kun tietää jo kaikki heikkoudet ja osaa tuikata siihen kipeimpään kohtaan. Mutta siinä ei voi marssia ovesta ulos ja sanoa byebye jos meinaa yrittää yhdessä. hui.*pakenee palstalta*
siinähän kyselet kun toinen mököttää... :(
Olet ihana juuri tuollaisena.
Sinulla taitaa vain mielialat heitellä laidasta toiseen, aivan kuten minullakin...
Suuri voima on auringolla,
se vie maasta lumen.
Suurempi voima on rakkaudella,
se vie silmistä unen.
Niin se nyt vaan on.