Omistettu ~Tulitikku-tytölle~.=)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Marski kiroili kovaan ääneen ja potkaisi lunta niin kovalla voimalla, että sitä lennähti kasvoillekin.
Miksei se Jenna voinut jäädä odottamaan? Aleksi oli häipynyt jonnekin, ilmeisesti sitä videoa viemään -Jannin kanssa he olivat kuluttaneet vielä yhden tunnin syöden huipputerveellisiä leipiä, huipputerveellisiä pikkuleipiä ja juoneet huipputerveellistä tuoremehua... mutta luuliko joku että se olisi ollut HAUSKAA?! Ei todellakaan!
Marskia piru vie kiinnostikin joku luonnonsuojelu.
Hän oli hevari ja jos ei joku tajunnut niin oli tajuamatta! Marski sylkäisi maahan ja virnisti.
Hah -luonnonsuojelua!
Silläaikaa Janni makoili sängyllään. Taustalla soi hilpeää musiikkia: "Hei,pelastakaa luonto... Hei,pelastakaa sen eläimet..." -mutta tälläkertaa Janni ei jaksanut innostua laulamaan mukana.
Hänellä oli tietynlaisia epäilyksiä Aleksista. Olikohan se kiinnostunut Jennasta? Vai kuvitteliko Janni vain? Ehkä hän oli vain liian väsynyt... Pieni vilkaisu vaaleanpunaiseen seinäkelloon ja tiedettiin että se kävi jo ilta kymmentä. Marski oli juuri lähtenyt heiltä -kieltämättä Jannilla oli ollut ihan mukavaa, ei ainakaan tarvinnut olla yksin kotona nyt kun isäkin oli työmatkalla. Marskista ei kuitenkaan osannut sanoa, oliko se pitänyt illasta.
Oli se ainakin pikkuleipiä kehunut, mutta saattoihan se ollakin vain esitystä! Muutenkin oli ollut niin kireällä päällä... varmaan siksi kun se Jenna oli lähtenyt mitään ilmoittamatta. Janni murahti tyytymättömänä, kahmaisi pöydältä olevasta kupista kourallisen pähkinöitä ja heitti kohti seinää. Se ämmä ei Aleksia häneltä veisi!
Muutama pähkinä jäi kouraan ja ne Janni pureksi inhoten.
Tuntui ettei mikään voinut piristää, tuskin sekään, että käväisisi tietokoneella. Hänellä oli usein tapana lueskella toisten kirjoittamia runoja netissä. Niistä hän sai aiheita erilaisiin novelleihin, joita hänellä oli kansiot pullollaan.
Aleksikin piti niistä...
Janni käynnisti tietokoneen, avasi netin ja surffaili runosivustolle. Sinne oli ilmaantunut lähes kymmenkunta uutta runoa tänään! Hän luki niistä muutaman, kunnes äkkiä pysähtyi erään runon kohdalle. Ruudussa luki:
Aleksi,anna anteeksi se suudelma.
Rakkaudella:Jenna
Janni tunsi miten kylmät väreet tipahtivat selkää pitkin ja loppuivat vasta kun olivat päässeet kietoutumaan jalkojenkin ympärille.
"Mutta eihän tuo ole mikään runo!" Janni huudahti raivoissaan. Hän ei todellakaan tiennyt, miten alkaa käsittelemään tilannetta. Epäilyt kävivät toteen! Kyllä -kolmiodraamoja tapahtui oikeasti! Tuo koko sana tuntui oudolta, vieraalta ja pelottavalta kun Janni maisteli sitä suussaan.
Ei se voinut olla totta... Mitä hän sanoisi Aleksille? Niin... tai ehkä hänen vain tarvitsisi kysyä - "miksi?"
Jenna säpsähti hereille. Hän katseli hämmästyneenä hetken ympärilleen ennenkuin tajusi, että äiti seisoi oviaukossa.
"Mitä asiaa? Sä herätit mut!"
"Kello on jo yhdeksän aamulla! Mari-Annikalla on sulle jotain asiaa..." Äiti hymyili pehmeästi ja päästi Marskin sisään.
Se yritti hymyillä, mutta Jenna huomasi ettei kaikki ollut hyvin. Jenna viittoi äitiä poistumaan ja Marskia istuutumaan. Marski veti koulupöydän edessä nököttävän rullatuolin alleen.
"Mikä on hätänä -tuut tänne aamulla aikaisin ja näytät ihan kuin aaveen nähneeltä..." Jenna virnisti ja haukotteli.
"Nyt ei ole kyse mistään leikistä!" Marski sihahti ja hetken ajan hänen kasvonsa näyttivät kovin pelottavilta, uhkaavilta. Kaksi tummaa, suorastaan mustaa silmäparia välähtivät ja vetäytyivät viiruiksi.
"Janni ja Aleksi on eronnu!"
"Mitä?!" Jenna pomppasi sängystään ylös -hetkessä kaikki väsymys oli tipotiessään.
"Janni oli soittanut Aleksille ja kertonut ettei välitä siitä enää." Marski jatkoi,
"Sä olit laittanut näköjään jonkun runonkin nettiin..."
Jenna nielaisi ja käänsi katseensa pois.
"Ei se ollut mikään runo..."
Marski nousi seisomaan kädet lanteilla.
"Etkö sä tajua mitä sä oot tehnyt?! Sä olet pilannut mun parhaan ystävän elämän!"
Seuraavaksi Jenna kuuli, miten Marski paiskasi oven kiinni ja hiljalleen nopeat kävely-äänet loittonivat. Vai että "paras ystävä"? JANNIKO?!
Jenna ymmärsi, että Marski oli kääntynyt häntä vastaan.
Aleksi nopeutti askeliaan. Hän oli lähtenyt kävelylle -oli tuskaa olla kotona omassa huoneessaan, joka oli täynnä Jannista muistuttavia asioita! Ei Aleksikaan enää jaksanut välittää hänestä... ja hän oli vihainen. Vihainen kaikille! Ainoastaan Jenna oli jäänyt pienenä, positiivisenä väriläikkänä mieleen -ja se suudelma...
Aleksi pyrähti juoksuun. Oli sen verran kylmä että suusta tuleva ilma näkyi vaaleana höyrynä ilmassa. Pienempänä Aleksi oli kavereineen tehnyt paperista ns. "leikki-sätkiä" ja mennyt muka niitä polttelemaan pakkas-säällä ulos -säikytellyt vanhoja mummoja. Olihan se tietenkin ollut silloin jännää mutta ei enää tässä iässä... Ja kaikenlisäksi tupakka oli epäterveellistä ja saastutti luontoa!
Jo aika tuttu "Koivutie" jäi taakse ja edessäpäin näkyi kyltti: "Ruusupolku". Aika ovela nimi. Ei niinkään erikoinen, mutta kuulosti lempeältä. Niin... siellä varmaan asui lempeitä ja mukavia ihmisiä. Aleksi päätti ottaa asiasta selkoa ihan vain huvin vuoksi. Ripeät askeleet johdattivat pojan pian Ruusupolun päähän. Hän päätti pysähtyä hetkeksi. Mini-kokoinen juomapullo vesilasteineen sammutti janon. Se tekikin hyvää...
Samaan aikaan Jenna muiskautti nopean suukon äidin poskelle ja heitti takin niskaansa. Ei ollut taaskaan mitään tekemistä -ehkä kioskilla olisi elämää? Vaikka ketä nyt sielläkään norkoilisi...
Korkeintaan vanha Käenahon muori veikkausta viemässä!
Jenna pani merkille että Marski oli lähtiessään sekoittanut eteisen aina niin siistin kenkärivin.
Pitäisi asiakin korjata kun palaisi, ellei äiti ehtisi ensin.
Ulkona tuoksui raikkaalta, pakkanen koetteli hampaillaan Jennan nenänpäätä. Hän lähti astelemaan rauhallisin askelin pitkin Ruusupolkua, jonka varrella asui. Joku näköjään kyykki kyltin vieressä... -yrittiköhän se kaataa sitä?! Ei -nojaili vain. Tyttö hymähti ja lähti astelemaan hahmoa kohti. Lumi narahteli kenkien alla ja hahmo käännähti ympäri.
Ei voinut olla totta! Jenna läppäsi oikealla kädellään epäuskoisena otsaansa.
Mitä IHMETTÄ ALEKSI teki TÄÄLLÄ?!
"Älä vain sano että sä asut täällä!" Aleksi virnisti ja yritti tavoitella mahdollisimman rentoa ääntä, vaikka se kieltämättä juoksun jälkeen vähän heikko olikin.
"Asun." Jenna tokaisi huvittuneena,
"Kuinka niin?"
"No, mä vaan satuin ajattelemaan että Ruusupolku kuulostaa niin mukavalta... Päättelin, että täällä varmaan asuu sitten kivoja ihmisiäkin..."
Aleksi punastui vähän mutta pakkanen vei värin heti mennessään.
"Me sitten Jannin kanssa erottiin..."
"Mä tiedän. Oon tosi pahoillani."
"Mistä muka kuulit?" Aleksi jäi katsomaan Jennaa suu vähän raollaan.
"Kuka kertoi?"
"Marski..." Jenna kohautti harteitaan,
"Tuli raportoimaan mulle tilannetta jo aamulla yhdeksältä ja sanoi, että kaikki on mun vikaani
-niin se onkin."
Tuli hiljaista. Sitä kesti kauan ennenkuin Aleksi taas rikkoi sen.
"Et sä ole pilannut mitään."
Jenna säpsähti ja Aleksi huomasi miten hänen silmänsä suurenivat hämmästyksestä.
"Et voi sanoa noin! Mähän... mähän suutelin sua!"
Poika ei sanonut mitään, mutta Jenna erotti sanat hänen kasvoiltaan: "Mitä sitten jos suutelitkin?"
Hän hymyili, eikä Jennaa enää paleltanut.
"Tavataanko huomenna?" Aleksi sai vihdoin sanottua. Se hänen olisi pitänyt sanoa jo aikaisemmin... Olisi pitänyt tunnustaa.
"Mä välitän susta Jenna todella paljon ja haluaisin vielä nähdä sut."
"Aleksi..." Jenna meni lähes sanattomaksi,
"En tiedä mitä sanoisin..."
"Vastaa vaikka että tulet kuudeksi puistoon."
Tyttö nyökkäsi ja kummatkin hymyilivät.
Aleksi sujautti kätensä Jennan käteen ja tuli lähemmäksi:
"Vai mitäs jos mentäisiinkin vaikka nyt heti?"
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤...ja mitäs siitä seuraakaan? Jatko-osa on tulossa -lupaan sen.=)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Marski kiroili kovaan ääneen ja potkaisi lunta niin kovalla voimalla, että sitä lennähti kasvoillekin.
Miksei se Jenna voinut jäädä odottamaan? Aleksi oli häipynyt jonnekin, ilmeisesti sitä videoa viemään -Jannin kanssa he olivat kuluttaneet vielä yhden tunnin syöden huipputerveellisiä leipiä, huipputerveellisiä pikkuleipiä ja juoneet huipputerveellistä tuoremehua... mutta luuliko joku että se olisi ollut HAUSKAA?! Ei todellakaan!
Marskia piru vie kiinnostikin joku luonnonsuojelu.
Hän oli hevari ja jos ei joku tajunnut niin oli tajuamatta! Marski sylkäisi maahan ja virnisti.
Hah -luonnonsuojelua!
Silläaikaa Janni makoili sängyllään. Taustalla soi hilpeää musiikkia: "Hei,pelastakaa luonto... Hei,pelastakaa sen eläimet..." -mutta tälläkertaa Janni ei jaksanut innostua laulamaan mukana.
Hänellä oli tietynlaisia epäilyksiä Aleksista. Olikohan se kiinnostunut Jennasta? Vai kuvitteliko Janni vain? Ehkä hän oli vain liian väsynyt... Pieni vilkaisu vaaleanpunaiseen seinäkelloon ja tiedettiin että se kävi jo ilta kymmentä. Marski oli juuri lähtenyt heiltä -kieltämättä Jannilla oli ollut ihan mukavaa, ei ainakaan tarvinnut olla yksin kotona nyt kun isäkin oli työmatkalla. Marskista ei kuitenkaan osannut sanoa, oliko se pitänyt illasta.
Oli se ainakin pikkuleipiä kehunut, mutta saattoihan se ollakin vain esitystä! Muutenkin oli ollut niin kireällä päällä... varmaan siksi kun se Jenna oli lähtenyt mitään ilmoittamatta. Janni murahti tyytymättömänä, kahmaisi pöydältä olevasta kupista kourallisen pähkinöitä ja heitti kohti seinää. Se ämmä ei Aleksia häneltä veisi!
Muutama pähkinä jäi kouraan ja ne Janni pureksi inhoten.
Tuntui ettei mikään voinut piristää, tuskin sekään, että käväisisi tietokoneella. Hänellä oli usein tapana lueskella toisten kirjoittamia runoja netissä. Niistä hän sai aiheita erilaisiin novelleihin, joita hänellä oli kansiot pullollaan.
Aleksikin piti niistä...
Janni käynnisti tietokoneen, avasi netin ja surffaili runosivustolle. Sinne oli ilmaantunut lähes kymmenkunta uutta runoa tänään! Hän luki niistä muutaman, kunnes äkkiä pysähtyi erään runon kohdalle. Ruudussa luki:
Aleksi,anna anteeksi se suudelma.
Rakkaudella:Jenna
Janni tunsi miten kylmät väreet tipahtivat selkää pitkin ja loppuivat vasta kun olivat päässeet kietoutumaan jalkojenkin ympärille.
"Mutta eihän tuo ole mikään runo!" Janni huudahti raivoissaan. Hän ei todellakaan tiennyt, miten alkaa käsittelemään tilannetta. Epäilyt kävivät toteen! Kyllä -kolmiodraamoja tapahtui oikeasti! Tuo koko sana tuntui oudolta, vieraalta ja pelottavalta kun Janni maisteli sitä suussaan.
Ei se voinut olla totta... Mitä hän sanoisi Aleksille? Niin... tai ehkä hänen vain tarvitsisi kysyä - "miksi?"
Jenna säpsähti hereille. Hän katseli hämmästyneenä hetken ympärilleen ennenkuin tajusi, että äiti seisoi oviaukossa.
"Mitä asiaa? Sä herätit mut!"
"Kello on jo yhdeksän aamulla! Mari-Annikalla on sulle jotain asiaa..." Äiti hymyili pehmeästi ja päästi Marskin sisään.
Se yritti hymyillä, mutta Jenna huomasi ettei kaikki ollut hyvin. Jenna viittoi äitiä poistumaan ja Marskia istuutumaan. Marski veti koulupöydän edessä nököttävän rullatuolin alleen.
"Mikä on hätänä -tuut tänne aamulla aikaisin ja näytät ihan kuin aaveen nähneeltä..." Jenna virnisti ja haukotteli.
"Nyt ei ole kyse mistään leikistä!" Marski sihahti ja hetken ajan hänen kasvonsa näyttivät kovin pelottavilta, uhkaavilta. Kaksi tummaa, suorastaan mustaa silmäparia välähtivät ja vetäytyivät viiruiksi.
"Janni ja Aleksi on eronnu!"
"Mitä?!" Jenna pomppasi sängystään ylös -hetkessä kaikki väsymys oli tipotiessään.
"Janni oli soittanut Aleksille ja kertonut ettei välitä siitä enää." Marski jatkoi,
"Sä olit laittanut näköjään jonkun runonkin nettiin..."
Jenna nielaisi ja käänsi katseensa pois.
"Ei se ollut mikään runo..."
Marski nousi seisomaan kädet lanteilla.
"Etkö sä tajua mitä sä oot tehnyt?! Sä olet pilannut mun parhaan ystävän elämän!"
Seuraavaksi Jenna kuuli, miten Marski paiskasi oven kiinni ja hiljalleen nopeat kävely-äänet loittonivat. Vai että "paras ystävä"? JANNIKO?!
Jenna ymmärsi, että Marski oli kääntynyt häntä vastaan.
Aleksi nopeutti askeliaan. Hän oli lähtenyt kävelylle -oli tuskaa olla kotona omassa huoneessaan, joka oli täynnä Jannista muistuttavia asioita! Ei Aleksikaan enää jaksanut välittää hänestä... ja hän oli vihainen. Vihainen kaikille! Ainoastaan Jenna oli jäänyt pienenä, positiivisenä väriläikkänä mieleen -ja se suudelma...
Aleksi pyrähti juoksuun. Oli sen verran kylmä että suusta tuleva ilma näkyi vaaleana höyrynä ilmassa. Pienempänä Aleksi oli kavereineen tehnyt paperista ns. "leikki-sätkiä" ja mennyt muka niitä polttelemaan pakkas-säällä ulos -säikytellyt vanhoja mummoja. Olihan se tietenkin ollut silloin jännää mutta ei enää tässä iässä... Ja kaikenlisäksi tupakka oli epäterveellistä ja saastutti luontoa!
Jo aika tuttu "Koivutie" jäi taakse ja edessäpäin näkyi kyltti: "Ruusupolku". Aika ovela nimi. Ei niinkään erikoinen, mutta kuulosti lempeältä. Niin... siellä varmaan asui lempeitä ja mukavia ihmisiä. Aleksi päätti ottaa asiasta selkoa ihan vain huvin vuoksi. Ripeät askeleet johdattivat pojan pian Ruusupolun päähän. Hän päätti pysähtyä hetkeksi. Mini-kokoinen juomapullo vesilasteineen sammutti janon. Se tekikin hyvää...
Samaan aikaan Jenna muiskautti nopean suukon äidin poskelle ja heitti takin niskaansa. Ei ollut taaskaan mitään tekemistä -ehkä kioskilla olisi elämää? Vaikka ketä nyt sielläkään norkoilisi...
Korkeintaan vanha Käenahon muori veikkausta viemässä!
Jenna pani merkille että Marski oli lähtiessään sekoittanut eteisen aina niin siistin kenkärivin.
Pitäisi asiakin korjata kun palaisi, ellei äiti ehtisi ensin.
Ulkona tuoksui raikkaalta, pakkanen koetteli hampaillaan Jennan nenänpäätä. Hän lähti astelemaan rauhallisin askelin pitkin Ruusupolkua, jonka varrella asui. Joku näköjään kyykki kyltin vieressä... -yrittiköhän se kaataa sitä?! Ei -nojaili vain. Tyttö hymähti ja lähti astelemaan hahmoa kohti. Lumi narahteli kenkien alla ja hahmo käännähti ympäri.
Ei voinut olla totta! Jenna läppäsi oikealla kädellään epäuskoisena otsaansa.
Mitä IHMETTÄ ALEKSI teki TÄÄLLÄ?!
"Älä vain sano että sä asut täällä!" Aleksi virnisti ja yritti tavoitella mahdollisimman rentoa ääntä, vaikka se kieltämättä juoksun jälkeen vähän heikko olikin.
"Asun." Jenna tokaisi huvittuneena,
"Kuinka niin?"
"No, mä vaan satuin ajattelemaan että Ruusupolku kuulostaa niin mukavalta... Päättelin, että täällä varmaan asuu sitten kivoja ihmisiäkin..."
Aleksi punastui vähän mutta pakkanen vei värin heti mennessään.
"Me sitten Jannin kanssa erottiin..."
"Mä tiedän. Oon tosi pahoillani."
"Mistä muka kuulit?" Aleksi jäi katsomaan Jennaa suu vähän raollaan.
"Kuka kertoi?"
"Marski..." Jenna kohautti harteitaan,
"Tuli raportoimaan mulle tilannetta jo aamulla yhdeksältä ja sanoi, että kaikki on mun vikaani
-niin se onkin."
Tuli hiljaista. Sitä kesti kauan ennenkuin Aleksi taas rikkoi sen.
"Et sä ole pilannut mitään."
Jenna säpsähti ja Aleksi huomasi miten hänen silmänsä suurenivat hämmästyksestä.
"Et voi sanoa noin! Mähän... mähän suutelin sua!"
Poika ei sanonut mitään, mutta Jenna erotti sanat hänen kasvoiltaan: "Mitä sitten jos suutelitkin?"
Hän hymyili, eikä Jennaa enää paleltanut.
"Tavataanko huomenna?" Aleksi sai vihdoin sanottua. Se hänen olisi pitänyt sanoa jo aikaisemmin... Olisi pitänyt tunnustaa.
"Mä välitän susta Jenna todella paljon ja haluaisin vielä nähdä sut."
"Aleksi..." Jenna meni lähes sanattomaksi,
"En tiedä mitä sanoisin..."
"Vastaa vaikka että tulet kuudeksi puistoon."
Tyttö nyökkäsi ja kummatkin hymyilivät.
Aleksi sujautti kätensä Jennan käteen ja tuli lähemmäksi:
"Vai mitäs jos mentäisiinkin vaikka nyt heti?"
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤...ja mitäs siitä seuraakaan? Jatko-osa on tulossa -lupaan sen.=)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Vastaukset 6
Vanhimmat
ooiii.....mulle omistettu..!!! =)
nyt toi oli parempi, ku aikasemmin...!!
jatkoa tulee tiuhaan tahtiin..,vai!!??? =) =) =)
Joo... se oli sulle omistettu koska sä nyt niitä "aina" jaksat lukea ja kun... Niin.=) Mun ainokainen fani. Luulen... ;) Kiitos! Ja mä laittelen tänne aina jatkoa sille kun on hyvä sauma... musta on huippuu saada palautetta! Ja kuten huomasit... Jenna ja Aleksikin pääty yhteen..ehkä. Tai ainakin kävelemään käsi-kädessä!=)
musta on hauska kehua toista jos on syytä ja nyt on syytä...joten tottakai kehun ja annan palautetta..!! =)
jep, jenna ja aleksi päätyi jo yhteen...senhän näkee selvästi..ne on ku luodut toisilleen... ;)
mutta mites marski ja janni..???
saa kuolla mun puolesta...!! =)
siis hyvä et ne on siinä, mutta ne ei saa olla KOVIN ilkeitä jennalle...eihän..??!! =)
ootan innolla seuraavaa jatkoo...ja vaikka kukaan muu ei antaiskaan palautetta ni mä annan, eix je...?? =)
noo..kyllä mä uskon et sä löydät vielä muitaki faneja, mutta jos ne ei vaa viitti tai jaksa antaa palautetta....!!!??? :)
No, voin paljastaa sen verran että... *kuiskaa*
Jenna ja Aleksi päätyy yhteen... tai on jo.;)
Ja Janni häipyy jossain vaiheessa kuvioista. Marskista mä en vielä tiedä. No mut joo... Jaksatko sä enää/jaksaako kukaan muu enää seurata tätä (tosi MONIMUTKAISTA) stooria? Toivotaan... =)
Nelonenkin on jo työn alla! Ilmestyy tänne viim.30pvä...
=D
kyllä mä ainakin jaksan joten kirjota vaan toi oli tosi hyvä....
Kiva=)