Olen lähempänä kolmeakymmentä, eikä takana ole yhtäkään vakavaa seurustelusuhteita.
Nyt on tilanne päällä. Onko järkeä tapailla/hengailla kahdeksatta kuukautta? Nähdään yhestä kolmeen kertaan viikossa. Ei kuitenkaan olla päivittäin puhelinyhteyksissä.
Mikään kiire ei minulla ole, mutta tuntuu että kaikki ympärillä tapaa ihmisiä ja alkaa seurustelemaan parin kuukauden sisällä ensi tapaamisesta. Ja sitten ollaan ku paita ja peppu.
Taidan olla rakastunut tähän mieheen. Tykkäämme toisistamme ja yhdessä on tosi kivaa. Asioista on puhuttu. Ja kuvioissa ei ole kummankaan puolelta muita naismies-juttuja. Välillä kuitenkin iskee turhautuminen, kun toisesta ei kuulu mitään viikkoon, ku aattelen et hän saa välillä ottaa yhteyttä. (Tai sitten molemmat odottaa toiselta yhteydenottoa. Eli molemmat saamattomiako...)
Onko niin että toiset suhteet kypsyvät hitaammin ja toisissa taas rakastutaan ensi silmäyksellä ja ollaan yhdessä loppu elämä? Vai onko tässä meidän jutussa mitään järkeä. Onko se tuhoon tuomittu?
Kyselen vähän mielipiteitä, koska olen niin tunteitteni vietävissä, että en osaa tätä asiaa enää järkevästi ajatella. Tai sitten en halua.
Nyt on tilanne päällä. Onko järkeä tapailla/hengailla kahdeksatta kuukautta? Nähdään yhestä kolmeen kertaan viikossa. Ei kuitenkaan olla päivittäin puhelinyhteyksissä.
Mikään kiire ei minulla ole, mutta tuntuu että kaikki ympärillä tapaa ihmisiä ja alkaa seurustelemaan parin kuukauden sisällä ensi tapaamisesta. Ja sitten ollaan ku paita ja peppu.
Taidan olla rakastunut tähän mieheen. Tykkäämme toisistamme ja yhdessä on tosi kivaa. Asioista on puhuttu. Ja kuvioissa ei ole kummankaan puolelta muita naismies-juttuja. Välillä kuitenkin iskee turhautuminen, kun toisesta ei kuulu mitään viikkoon, ku aattelen et hän saa välillä ottaa yhteyttä. (Tai sitten molemmat odottaa toiselta yhteydenottoa. Eli molemmat saamattomiako...)
Onko niin että toiset suhteet kypsyvät hitaammin ja toisissa taas rakastutaan ensi silmäyksellä ja ollaan yhdessä loppu elämä? Vai onko tässä meidän jutussa mitään järkeä. Onko se tuhoon tuomittu?
Kyselen vähän mielipiteitä, koska olen niin tunteitteni vietävissä, että en osaa tätä asiaa enää järkevästi ajatella. Tai sitten en halua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jos toi aikataulu/vauhti sopii teille molemmille,niin eläkää sen mukaan.olette puhuneet asiasta ja se on molemmille ok?
ei rakkausteen ole mitään lukujärjestystä.toiset omien sanojensa mukaan rakastuvat ensisilmäyksellä, mutta onko se oikeasti rakastumista,taitaa olla paremminkin ihastumista.rakkaus tulee tutustumisen myötä.
mulle itselle on monet kerrat käynyt niin,että kun etenen vauhdilla tutustumisessa,niin vastapuoli pitää mua liian innokkaana.kun taas itse olen pitänyt hitaampaa tahtia,niin en ole kuulemma tarpeeksi kiinnostunut.
asian ydin on ollut se, ettei olla keskusteltu asiasta.puhumalla selviää kumman paljon asioita,mutta jos ei hallitse sitä,niin metsään mennään.
ZEMPPIÄ TEILLE !!!