Maaliskuussa tulee meidän yhdessä olosta 2 vuotta ja olen nyt 16 vuotta ja lähtemässä ysiluokalta pois. Viime kesänä se tapahtui ensimmäisen kerran. Me meinasimme erota. Se oli ihan hiuskarvan varassa mutta yritettiin kumminkin uudestaan. No siinä meni kesä ja syksy ilman mitään eroamis mietteitä. Nyt talvella se sitten tuli, jolun jälkeen. Me ollaan siitä asti oltu ns. ON OFF suhteella. Minä en enää halua. Minua kyllästyttää ja ärsyttää kaikki pikku asiat, mutta toisaalta kun miettii mitä ihanaa ollaan koettu yhdessä ja miks meidän ero tuli vasta 2 vuoden päästä eikä 2 kuukauden. Poikakaverinin tahtoo myös erota mutta kumminkin olla yhdessä. Minä haluasian tutustua muihinkin poikiin koska minulla ei tosiaankaan ole poikia kaverina. Poikakaverini on saman ikänen kuin minä. Ollaan yritetty olla erossa mutta kun nähdään koulussa joka päivä niin siitä ei tule mitään. Minä odotan kesää koska silloin se olisi kaikkein helpompaa. Mutta kummiskin olen mustits jos poikakaverini onkin jonkun toisen tytön kanssa vaan yhtäkkiä. Eli mitä teen? Yritänkö vielä vai jätänkö meidän 2 vuoden olemiseen sikseen ja "nautin" elämästä vapaallaa... Tämä on todella vaikeaa.. Uskotte varmasti... ELi mitä mieltä te oottee, mitä tekisitte mun tilassa? Me ollaan 1000 ja 100 kertaa ritetty mutta taas palataan yhteen... Siis kommenttia tästä...
Jatkaakko vai unohtaakko??..
minä
4479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla oli jonkun aikaa sitten vähän samanlainen tilaan et alko oman poikakaverin jutut ärsyttää.
Jättäminen on aina vaikeeta ja varsinkin hiukan pidemmän suhteen jälkeen on jo niin tottunut siihen toiseen että se on vieläkin vaikeempaa päästää irti.
Kun sä mietit et "miks meidän ero tuli vasta 2 vuoden päästä eikä 2 kuukauden." nii se johtuu siitä että te tunnette toisenne nyt hyvin eri tavalla ku silloin ku olitte ollut vaa 2kk yhessä...
Se on vähän sama juttu ku jos on ollu vuosia jonkun kaverin kanssa tosi-tosi-tosi-läheinen nii sitten jossain vaiheessa tulee sellanen et tavallaan tuntee sen toisen liian hyvin, mut se menee ohi. (itsellä oli tällänen vaihe noin 2 vuotta sitten oman bestiksen kanssa, ärsytti ku ties mitä se toinen aikoo sanoa ennenkun se edes sano sen yms yms, mut se menee ohi)
Mun mielipide on se että sun kannattais jättää se.
Jos se kyllästyttää ja ärsyttää sua nii ei kannata antaa sen vaikuttaa päätökseen miten ihanaa ennen oli. Mieti nykyhetkeä, mitä sä nyt haluut ja miten teillä sujuu, onko se sen arvosta ja muuta. Mun oma henk.kohtanen mielipide on että sun pitäs jättää se mutta tietysti se on vaikea sanoa mikä on oikein ku ei oo kyse itsestä...
Niin... Oot kyllä ihan oikeessa. Pitää taas yrittää, mutta en tiiä tuleeko mitään. Palataan varmasti yhteen. Mutta jos se kesä vähän auttas tilannetta. Enäää 16 viikkoa koulua! Jesss!
..mut ton sun kirjotuksen perusteella mul tuli sellanen olo et ootte yhdessä vain tavan vuoksi. Kaks vuotta on kuitenkin sen verran pitkä aika et varmasti on aika vaikee yht äkkiä päästää toisesta irti, mut uskon et se ois tos teijän tilanteessa oikee ratkaisu...sä oot vielä niin nuori että ei kannata jäädä roikkumaan suhteeseen joka ei enää toimi...päästä irti ja nauti omasta elämästäs!
Ei tuossa ole yhtään mitään järkeä. 2 vuotta kielii vain siitä, että ootte niin tottuneita toisiinne ettette osaa enää irti päästää. 2 kuukauden jälkeen se oliski ollu vielä suht helppoo 2 vuoteen verrattuna. Tiedän kyllä, mitä kauemman on yhdessä, sitä vaikeampi päästää irti.
Ota järki käteen. Tuo ei ole rakkautta, se on tapojen orjuutta. Sinä oot kyllästynyt, haluat erota ja tutustua muhin poikiin. Poikakaveris on kyllästyny, haluaa erota ja ilmeisesti haluaa hänkin tutustua uusiin tyttöihin. Olet 16! Jos teistä siltä tuntuu, voittehan aina palata myöhemmin yhteen, enkä tarkoita tällä että olette viikon erossa ja taas yhdessä. Mutta jos teistä nyt tuntuu siltä että ootta kyllästyneitä, niin älkää enää jatkako, koska siihen ei auta se että ollaan väkisin yhdessä. Siihen auttaa vain erillään oleminen.
Helppoa se ei tule olemaan, se tiedetään, mutta uskon kuitenkin, että parempi niin.