miksi sijaisvanhemmaksi?

niin jopa saat täydellisen vastauksen.
Mieti mikä on lapsi yhteiskunnassamme.
Mitkä oikeudet lapsella on.

Ensimmäisen kerran suunnittelimme vakavasti sijaisvanhemmiksi ryhtymistä kun ei toista biologista lasta alkanut heti kuulua - eli syy oli lähinnä halu saada lisää lapsia. Siinä kävi niin, että toinen biologinen lapsemme oli juuri syntynyt, kun meille soitettiin kaupugistä, jonne olimme halukkudestamme sijaisvanhemmuuteen ilmoittaneet ja asia raukesi sitten vuosiksi (meille syntyi vielä muutama biologinen lapsi lisää).

Seuraavan kerran sijaisvanhemmuusasia aktualisoitui kun tuli aika miettiä mitä minä alkaisin tehdä isona l. aloitanko kolmivuorotyön sairaanhoitajana nuorimman lähestyessä neljän vuoden ikää vai jatkanko kotiäitinä.
Harkitsin vakavasti kodin ulkopuolelle työhön menoa ja kävin suorittamassa erikoistumisopinnotkin, sekä tekemässä pari sijaisuutta, mikä vahvisti päätöstä jatkaa kotiäitinä. Koska siis olin joka tapauksessa jatkamassa kotiäidin uraa päätimme mieheni kanssa, että ilmoitamme halukkuudestamme sijaisvanhemmiksi lähikaupungin sosiaalitoimistoon - siitä sitten meni muutama kuukausi ensimmäisen sijoitetun saapumiseen.
Kun päätös sijaisvanhemmuudesta oli kerran tehty oli sitten tavallaan luonnollista, että otimme toisenkin lapsen meille, kun häntä tarjottiin. Kolmatta haimme itse, koska kahden erityislapsen hoito ei salli missään tapauksessa minulle kodin ulkopuolista työtä, mutta toisaalta he ovat jo päivisin koulussa, niin että voin keskittyä kokonaan tähän nuorimmaiseen sen ajan.
Siis ensisijaisesti sijaisvanhemmuus alkoi siitä, että minä viihdyn kotiäitinä ja toiseksi siksi, että laitos ei mielestäni ole lapselle pysyvänä asuinpaikkana paras (olen ollut työssä ja harjoittelemassa kolmessa lastensuojelulaitoksessa).