pershäiriö

täällä on nyt jonkin verran ollut puhetta näistä persoonallisuushäiriöistä. minulle on ainakin kaksi lääkäriä sanonut että JOKAISELLA ihmisellä on jokin persoonallisuushäiriö jonka hän vie mukanaan hautaan saakka. toisilla se vain diagnostisoidaan rajatila-, tunne-elämän-, epävakaa-, epäkypsä- tai muuksi pershäiriöksi. tietysti näissä diagnostisoiduissa tilanne voi olla niin paha että se häiritsee arkielämää. toiset pershäiriöt voidaan yrittää "oikaista" intensiivisellä terapialla, toisia ei voida enää korjata. pershäiriö voi käsittääkseni olla geneettinen tai ympäristön muokkaama. itselle on useat lääkärit sanoneet ettei minulla ole mitään mielenterveydellistä vikaa, se on selvä. ja isälläni tai äidilläni ei ole pershäiriötä diagnostisoitu. pershäiriöisiä toimii ihan "kunnon" ammateissa, on mm. lääkäreitä jne.

nyt heitänkin ilmoille ihan vain teoriassa, huom. en todellakaan ala syyllistää ketään, kuinka moni sijaisvanhempi voi olla pershäiriöinen tai sosiaalivirkamies?

ja viitaten viestiketjuun "bioäiti kysyy" ja lainaten kirjoitusta:


otsikko: ei kukaan
kirjoittanut: sijaisäiti
* voi antaa lapsellen tai toiselle ihmiselle mitään mitä ei ole itse kasvaessaan saanut, niin se vain on. Julmaa mutta totta. Jos rakennuksen perusta on tehty vinoon niin mitä siitä rakennuksen toiminnasta... Katkaiskaa hyvät ihmiset nämä ongelmien kulku sukupolvelta toiselle!*

samassa viestiketjussa kirjoitin kuinka äitini on "hyljätty" kasvattilapsi, oma äitini hylkäsi minut vuosiksi 1-3 ja nyt poikani on sijaisperheessä, ja kerroin isäni olevan alkoholisti.
tähän viitaten minulla oli kyllä tarkoitus katkaista tämä kaikki tähän sukupolveen. lapseni isä on alkoholisti ("tytär valitsee puolisokseen isänsä kaltaisen miehen"), mutta tein eron lapseni isään. tajusin tämän järjettömyyden ajoissa (tosin lapsi oli jo maailmassa...) eli alkoholismin tuomaa lasista lapsuutta poikani ei tule elämään. vain aika näyttää onko tuo alkoholismi niin geneettistä kuin väitetään vai ympäristön muokkaamaa. (lue: tuleeko pojastani alkoholisti geneettisistä syistä.)

samoin hylätyksi tuleminen piti katkaista tähän sukupolveen. se on myöhäistä nyt. rakkaudetta elänyt ihminen ei pysty rakkautta myöskään itse toiselle antamaan. mutta tästä ei ole minun kohdalla kyse. olen saanut rakkautta (vaikka äitini jätti minut) ja pystyn sitä myös pojalleni antamaan. jos itse on kiintymyssuhdehäiriöinen, myös se seuraa yleensä mukana omille lapsille. tätä ei ole tutkittu, en tiedä onko tälläisestä kyse meidän suvussa.

ja kaikkein tärkein: en ojenna muita kasvattamaan lapsia peittääkseni sillä omaa kadotettua vanhemmuutta. en yritäkään olla täydellinen äiti, mutta kohtuullisen vanhemmuuden pojalleni olisin pystynyt tarjoamaan.