Ajatukset saisivat olla hieman enemmän tahdonalaisia, kiitos.
Meillä on kaikki hyvin. Olen onnellinen. Olen sitoutunut, ja kultaseni on sitoutunut minuun. En arvosta yltiöpäisesti avioliittoa, ja voin kuvitella eläväni avoliitossa hamaan hautaan asti, jos siihen on hyvä syy*. Mitään arjessamme ei tarvitse muuttaa, luotan tulevaisuuteemme ja uskon, että kaikki sujuu aikanaan omalla painollaan, mutta juuri nyt on hyvä olla näin.
Miksi silti päässä pyörähtää ajatus kihlauksesta aina "potentiaalisen kosintapäivän" alla? En tietoisesti halua tai kaipaa kihlausta, enkä haluaisi haluta tai kaivata sitä tiedostamattakaan, koska siitä ei synny kuin painostava tilanne jos toisen mielestä on liian aikaista, täysin tarpeetonta tms. Huvittavinta on se, että minulle päivällä ei ole mitään merkitystä jos ajattelen järjellä, ja silti nämä ajatukset tunkeutuvat päähän joulun, ystävänpäivän ja seurustelun vuosipäivän alla.
Miksi? Mitä voi tehdä? Aivopesu? Hypnoosi?
*) Hyvä syy on esimerkiksi se, että toinen ei halua naimisiin jostain periaatteellisesta syystä.
Meillä on kaikki hyvin. Olen onnellinen. Olen sitoutunut, ja kultaseni on sitoutunut minuun. En arvosta yltiöpäisesti avioliittoa, ja voin kuvitella eläväni avoliitossa hamaan hautaan asti, jos siihen on hyvä syy*. Mitään arjessamme ei tarvitse muuttaa, luotan tulevaisuuteemme ja uskon, että kaikki sujuu aikanaan omalla painollaan, mutta juuri nyt on hyvä olla näin.
Miksi silti päässä pyörähtää ajatus kihlauksesta aina "potentiaalisen kosintapäivän" alla? En tietoisesti halua tai kaipaa kihlausta, enkä haluaisi haluta tai kaivata sitä tiedostamattakaan, koska siitä ei synny kuin painostava tilanne jos toisen mielestä on liian aikaista, täysin tarpeetonta tms. Huvittavinta on se, että minulle päivällä ei ole mitään merkitystä jos ajattelen järjellä, ja silti nämä ajatukset tunkeutuvat päähän joulun, ystävänpäivän ja seurustelun vuosipäivän alla.
Miksi? Mitä voi tehdä? Aivopesu? Hypnoosi?
*) Hyvä syy on esimerkiksi se, että toinen ei halua naimisiin jostain periaatteellisesta syystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joku aivopesu olisi kyllä hyvä!
Joskus aikoinaan en oikeastaan ajatellut yhtään avioliittoa. Sitten se alkoi pyörimään mielessäni. Tässä jo mennyt jo ainakin parit Joulut, Ystävänpäivät yms. "sopivat" tilaisuudet. Päätän olla ajattelematta sitä ja toisaalta en edes usko miehen enää kosivan. Mutta silti aina jostain pieni toivon kipinä ja ajatus änkeää päähäni. Mies ojentaa rasian ja aukaisen sen jännittyneenä... mieskin näyttää jännittyneeltä...korvakorut. Miksi taas kuvittelin jotain! Päätin jo unohtaa koko asian ja tyytyä avoliittoon, jos mies ei halua mennä koskaan naimisiin (olin ymmärtänyt niin miehen puheista). Kunnes hän sanoi, että kyllä hän joskus haluaa mennä naimisiin. Olisi parempi, että hän ilmoittaisi ettei halua ja hänellä olisi jokin periaatteellinen syy. Mutta kun hän haluaa, joskus ja ei yhtään tiedä koska se joskus on. Ja miksi joskus, mutta ei nyt.
Niin Ystävänpäivä on taas huomenna. Ja taas väkisin ajatus tulee mieleen vaikka en tosissani usko, että mies kosii.
kihloihin ja naimisiin! Vaikka olen kerran naimisissa ollut (20 v) ja eron aikaan vannonut, ettei enää koskaan. Nyt on kuitenkin rinnalla mies, jota rakastan ja jonka kanssa on helppo olla, kaikin puolin. Miehelläkin takana avioero, joka ei ollut helppo.
Jostain kumman syystä tässä on viime aikoina tullut kihlasormukset mieleen :/ Ehkä olen niin vanhanaikainen, ettei tällainen "susiparina" oleminen sitten kuitenkaan tunnu oikealta.
Minullekaan päivällä ei olisi väliä...olkoon vaikka tavallinen maanantai ;)...mutta tuskin tuota päivää tulee.