Olen tässä miettinyt, että jos vaikka sattuisin eksymään keskelle ei mitään, eikä minulla olisi mitään syötävää matkassa, niin mitä suomen luonnossa syötäväksi kelpaavaa löytyy marjojen lisäksi..? Mitä siis kannattaisi puputtaa pakon edestä, mikä ei olisi myrkyllistä..? Esim, talvella ei marjoja ole saatavana, tuleeko nälkäkuolema?
Apua..
Nälkäkuolema
7777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta ainakaan viikossa ei hyväkuntoinen nälkään voi kuolla, ja jos ottaa määrätietoisesti suunnan, niin siinä viikossa varmaan tulee jokin tie jo vastaan. Eihän ole talvella pakko mennä suurimpiin erämaihin. Vammautuminen tai hirmupakkanen on eri asia, mutta auttaako silloin ruokakaan?
kuolema ja sekin vain kerran elämäshään.
Vastahan jäi se kelkhailuseurue hankhiin kun kelkhoista penshat lophui. Heliskupperilla haethiin pois. Pakko oli lähthiä...
Nimithäin sen koptheriporukan sinne erämaahan lentämhään ;)
Mihkäs pakko se on räkhäaikaahan sinne erämaahan on jolkutthaa? Saaphihan sitä pillua maalikylissäkhin?
sieniä, kalaa, männynneulasia voi pureskella, koivunlehti- ja kuusen "urpu"teetä (tosin en tiedä saako niistä energiaa vai onko vaan makujuttu).
Talvella on sitten toinen juttu =)
Ihminenhän elää kauankin syömättä mutta ei juomatta.
Suomen luonnosta ei talvisaikaan löydy paljoakaan ravinnoksi kelpaavaa , kalaa tietysti , mutta täytyy saada avanto , havupuiden neulaset , eikä niistäkään paljon apua ole . Siispä paras keino on pitää aina mukana jotain kevyttä ruokaa jos on vaarassa eksyä ja tietysti kertoa jollekkin matkareitti ja aikataulu että apu löytää perille .
...vastauksista=))
jäkälä on ravitsevaa, sekä luppo.
ihmisten ilmoille on tämmöinen.
Jos todella on eksynyt ja vuorokauden rämpinyt nälissään tietämättä mistään mitään.
Niin alkaa hokemaan parhaimpien ruokien nimiä, minkä kerkeää ja näkemään sumein silmin porokäristykset ja puolukkahyytelöt ja vasta kotona paistetut ruislimput ja uuniperunat, niin ei mee kahta tuntia kun huomaa kävelevänsä jonkun Äteritsiputeritsipuolilautatsi baariin.
Mutta ehdoton edellytys tämän taian toimivuudelle on se, että silloin parhaita paisteja muistellessa ei pidä hetkeäkään ajatella olevansa eksynyt. Jatkaa vain tohkeissaan johonkin suuntaan matkaa.
Joka kerta eksyttyäni oon osunu ruokapöytään ennen nälkäkuolemaa, ja en edes huomannu olleeni eksyksissä.