Mikä olisi hyvä rotu?

Hmmm...... Minä suosittelen Bichon friseä turkki kyllä vaatii aikas paljon harjausta
Bichon frise on kiltti, Pieni n. 30cm ja seurallinen koira
oppiii tosi nopeasti 5kertaa kun teet vaikka peräkkäin samaa juttua ja aina kun tekee oikein niin annat herkun niin kyllä oppii ainenkin 10 omaa bichoniani oppi noin nopeasti.......
Bichonit vaativat myös jonkun verran liikuntaa vaikka onkin pieni.
ovat myös todella lapsirakkaita ja nauttivat kun saavat huomiota niitten kanssa on myös kivaa harrastaa tokoa ja agilityä..

ilmoittelehan mihinkä rotuun päädyt oisi kiva kuulla =)

hyviä vaihtoehtoja..kiinanpalatsikoira taitaa olla ainoa noista joka ei ole ehkä ihan helppokoulutteinen jos tokoa aattelee eli aatteletko?..mutta se tuskin sen kummempaa koulutusta tarttee jos tulee ihan vain seuraksi ilman tokoilua..en usko että on kovinkan vaativa rotu. Bichonia joku ehdotti mutta sen turkki on tosi työläs ja muitakin hyviä vaihtoehtoja on jos turkinhoito ei kiinnosta. Muuten hyvä vaihtoehto kanssa :) Eli tarkenna hiukan enemmän toiveitasi..vaihtoehtoja on todella paljon.

Hei,

Minun ensimmäinen koirani oli shelttinarttu ja voin suositella sitä lämpimästä muillekin. Sheltti on tottelevainen, seurallinen ja helppohoitoinen rotu, josta saa elinikäisen ystävän. Sopii myös kerrostaloon ja kaupunkimaisemaan.

Minun shelttini oppi tottelemaan kuin lennosta ja vapaanapito ei tuottanut ongelmia. Sheltti osallistuu myös mielellään perheen aktiteetteihin eli sheltti tulee olemaan mielellään kaikessa mukana:). Sheltissä esiintyy jonkin verran epäluuloisuutta vieraita kohtaan eli se on oman perheen koira, mutta senkin saa pois jos totuttaa sen vieraisiin jo pienenä. Haukkumista kannattaa myös kitkeä pois jo pienenä, sillä välillä sheltit tuppaavat haukkumaan aika paljon.

Sheltti on aktiivinen rotu ja sen kanssa on helppo harrastaa kaikenlaista. Itse kävin agilityssä, josta tulikin meidän neidin lempiharrastus. Jos omistaja ei tykkää liikkua niin ehkä silloin kiinanpalatsikoira on oiva ratkaisu.

tipsu.lhasa-apso. cavaljeeri.ne ainaski on helppoja kilttejä ja seurallisii

POMeRANIAN

Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on kiltti ja seurallinen pieni koira. Bostoni on hiljainen rotu, joten se sopii erinomaisesti kerrostalon asukkaaksi.

Kotimaassaan Yhdysvalloissa bostoninterrieriä kutsutaan usein leikkisästi "amerikkalaiseksi herrasmieheksi" johtuen bostonin ystävällisestä luonteesta ja värityksestä, joka tuo mieleen miesten tumman puvun valkoisine paitoineen.

Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Myös uiminen on niille hyvää liikuntaa. Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.

Ohut ja lyhyt turkki ei suojaa bostonia Suomen talvessa, joten koiralle puetaan kelin mukaan päälle mantteli, haalari tai villapaita, eikä kovilla pakkasilla lenkkeillä kovin pitkälle. Monelle bostonin omistajalle ompelemisesta ja neulomisesta on tullut koiran myötä uusi harrastus, sillä hyvin istuvia valmisvaatteita voi olla vaikea löytää.

Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, koiratanssia, pelastusetsintää ja näyttelyitä.

Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.

Suomeen ensimmäinen bostoni saapui vuonna 1955, mutta rotu oli pitkään melko harvinainen, ja on yleistynyt Suomessa vasta viime vuosina. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira.

Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Niillä tavataan allergioita, epilepsiaa ja silmäsairauksia. Rodulla on lyhyt kuono, mutta silti niillä esiintyy suhteellisen harvoin hengitysvaikeuksia. Bostoni saattaa elää lähes 20-vuotiaaksi.