Tuulian juttu!

Se oli kesä muutaman vuoden takaa,
kun näin hänet viimeksi.
Silloin hän oli uimassa rannassa.
Näin miten hän nautti suunnattomasti mummona olostaan,
vielä kun niin nuorikin oli,
päälle viiskymmentä vasta.
Lapsenlapset uivat ja olivat iloisia mummon seurassa.
Mummoa varjosti reumasairaus,joka oli juuri todettu.
Siitä hän jutteli minulle.
Savukkeita hän joskus poltteli aikansa kuluksi,
ei aina niin vakituiseenkaan.
Ero oli tullut hänenkin osakseen vanhempana
ja nyt pienet lapset täyttivät elämän,
joita hän sai hoitaa.
En nähnyt häntä taas pitkään aikaan.
Seuraavan kerran,
kun pari vuotta sitten kuulin hänestä,
hänellä oli keuhkosyöpä todettu.
Leikkaukseen hä pyrki vielä vuosi sitten,mutta
hänet käännytettiin pois sairaalasta.
Syöpä oli levinnyt joka paikkaan,
ei kannattanut tehdä mitään enää.
Viime toukokuussa oli Tuulian hiljaiset hautajaiset,
lähimmät vaan olivat paikalla.

Välillä ajattelen, että miksi joku elämänhaluinen ihminen,
poistetaan ja nujerretaan rankoilla sairauksilla.

Ei saa elää vaikka niin palavasti haluaisi.
Haluaisi tehdä työtä ja nauttia lapsista ja lapsenlapsista.
Lähdettävä on vaan kesken työpäivän.
Kaikki on varmaan päätetty
jo aikojen alussa ja kirjoihin päivämäärät merkattu,
tulot ja menot.
Sitä vaan ei oikein aina jaksa ymmärtää.