Outoja oireita (osa 2)

sähkäri

Kirjoittelin tästä asiasta jo jonkin aikaa sitten, mutta jatkan nyt kun asia on mennyt "eteenpäin"...

Mulle tulee ns. sähköiskuja (ei kivuliaita) päähän pitkin päivää. Ne tulee yleensä sarjoissa, esim. silmiä liikuttaessa 3-4 iskua sekunnissa. Samalla kaikki äänet voimistuvat todella koviksi. Nykäys leviää päästä kaikkiin raajoihin.

Tätä on jatkunut vuosia, mutta aiemmin kohtaukset on loppunut lyhyeen. Nyt tätä on jatkunut reilut 3 kuukautta yhtäjaksoisesti, aamusta iltaan joka päivä.
Olen vapaaehtoisesti jättänyt autolla ajamiset pois, koska en hallitse raajoja "kohtausten" aikana. Lisämausteeksi on ilmentynyt myös se, että etenkin hermostuessa silmät lamaantuu ja alkaa nykimään yläluomia kohtia.

Olen käynyt omalääkärillä jo monta kertaa, mutta hän ei keksi mitä tehdä. Ei kirjoita neurologille lähetettä, mutta kertoo jutelleensa sellaisen kanssa. Epilepsia ei kuulemma voi olla kyseessä, koska "epileptikot kramppaa ja menee tajuttomaksi". Nyt sain lähetteen magneettikuvaukseen, mutta jonoa on kuulemma vähintään 2-3 kuukautta.

Tää on tosi paskamaista, mutta kun ei ole varaa yksityislekureihin, niin täytyy vaan luottaa tuohon omalääkäriin ja odottaa sitä kuvaukseen pääsyä. Jos kuvista ei mitään löydy, niin asia jäänee sitten vain "arkistoihin".

Olen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin erittäin väsynyt ja nukunkin suurimman osan vuorokaudesta. Nukahtaisin ihan mennen tullen, mutta välillä täytyy olla väkisin hereillä.

Onhan tää vähän turhaa rutista täällä netissä, mutta ainahan on se toivo, että jollain olisi vastaavia oireita tms, jotka ainakin helpottaisi tiedonnälkää.

34

3394

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Inka

      Missä maan kolkassa noin pitkät jonotusajat on? Sinä varmaan sait tai löydät jostakin puhelinnumeron, josta voit kysyä milloin sinun vuorosi arvioidaan tulevan. Joskus auttaa kun puhuu sen osaston ihmisten kanssa, jossa toimenpide tehdään. Kerrot kuinka kauan oireita on ollut ja sanot, ettet jaksa enää odottaa, kun pelkäät vaikka aivokasvainta.

      Kyllähän noi poissaolot ja äänten voimistumiset joltakin neurologiselta oireelta vaikuttavat. Lääkäri on puhunut puutaheinää, jos on sanonut, että epileptikot kramppaa ja menee tajuttomaksi, katso hakusanoilla poissaolokohtaus ja petit mal-kohtaus.

      Minulla on aivoverenkierron häiriöitä, joten tiedän miten omituisia oireita ne saattavat aiheuttaa. Aivosähkökäyrään voisi olla helpompi päästä, ja se antaisi ainakin viitteitä mahdollisesta epilepsiasta, tosin ainakaan ns partiaalisista kohtauksista (joita minulla on) se ei kerro totuutta.

      Taas kerran: pyydä apua potilasasiamieheltä, jos tuntuu ettei aisia etene. Ainakin voit vedota siihen, että lääkäri on antanut väärää tietoa epilepsiakohtauksista.

      Voimia taisteluun!

      • sähkäri

        Kiitos Inka, vastauksesta!
        Näin pitkät jonot on Tampereella. En saanut mitään infoa tulevasta toimenpiteen ajankohdasta. Aika piti varata sairaanhoitajan luona ja hän sanoi heidän ilmoittavansa sitten kirjeitse, kun varattu aika on selvillä. Hoitsu näki kyllä koneeltaan, mitä omalääkäri oli lähetteeseen kirjoittanut (=oireet jatkunut pitkään jne).

        Pännii, kun lääkäri ei suostunut kirjoittamaan lähetettä neurologille. Sillä hän olisi itsekin päässyt helpommalla, mutta kun hän haluaa nyt itse selvittää mistä on kyse. Heitti "diagnoosiksi", että mahdollisesti kasvain painaa jotain 8. hermoa tjsp, mutta se selviää sitten mri:ssä.

        Tää on niin rasittavaa, kun itellä ei enää voimia tahdo riittää muuta kuin nukkumiseen. (En tosin tiedä, liittyykö väsymys ja nämä oireet toisiinsa.)


      • Inka
        sähkäri kirjoitti:

        Kiitos Inka, vastauksesta!
        Näin pitkät jonot on Tampereella. En saanut mitään infoa tulevasta toimenpiteen ajankohdasta. Aika piti varata sairaanhoitajan luona ja hän sanoi heidän ilmoittavansa sitten kirjeitse, kun varattu aika on selvillä. Hoitsu näki kyllä koneeltaan, mitä omalääkäri oli lähetteeseen kirjoittanut (=oireet jatkunut pitkään jne).

        Pännii, kun lääkäri ei suostunut kirjoittamaan lähetettä neurologille. Sillä hän olisi itsekin päässyt helpommalla, mutta kun hän haluaa nyt itse selvittää mistä on kyse. Heitti "diagnoosiksi", että mahdollisesti kasvain painaa jotain 8. hermoa tjsp, mutta se selviää sitten mri:ssä.

        Tää on niin rasittavaa, kun itellä ei enää voimia tahdo riittää muuta kuin nukkumiseen. (En tosin tiedä, liittyykö väsymys ja nämä oireet toisiinsa.)

        Sut kuvataan siis ilmeisesti Pirkanmaan Alueellisessa kuvantamiskeskuksessa.

        Toimistosihteeri Minna Anttila voisi tietää jotakin jonotustilanteestsi, sinuna kokeilisin soittaa hänelle ja kysyä esim millä perustein ihmiset laitetaan jonoon, vaikuttaako esim tuo kasvainepäily. Netistä löytyi puhelinnumero: (03) 311 69273.

        Minulla ainakin aivoverenkierron häiriöihin on koko ikäni liittynyt väsymys, stressi ja masennus tietysti pahentavat.


      • sähkäri
        Inka kirjoitti:

        Sut kuvataan siis ilmeisesti Pirkanmaan Alueellisessa kuvantamiskeskuksessa.

        Toimistosihteeri Minna Anttila voisi tietää jotakin jonotustilanteestsi, sinuna kokeilisin soittaa hänelle ja kysyä esim millä perustein ihmiset laitetaan jonoon, vaikuttaako esim tuo kasvainepäily. Netistä löytyi puhelinnumero: (03) 311 69273.

        Minulla ainakin aivoverenkierron häiriöihin on koko ikäni liittynyt väsymys, stressi ja masennus tietysti pahentavat.

        Mun kuvaus tehdään Hatanpään sairaalaan kuvantamisyksikössä (sitten joskus).
        Hatanpäällä on varmaan ihan omat "hoitotakuut", eritoten noissa ajanvarauksissa. Ensimmäistä omalääkärivastaanottoakin jouduin odottamaan melkein 3 viikkoa, joten siihen nähden mri:hin 2-3 kk:n jonottaminen lienee kohtuullinen aika...


      • sähkäri
        sähkäri kirjoitti:

        Mun kuvaus tehdään Hatanpään sairaalaan kuvantamisyksikössä (sitten joskus).
        Hatanpäällä on varmaan ihan omat "hoitotakuut", eritoten noissa ajanvarauksissa. Ensimmäistä omalääkärivastaanottoakin jouduin odottamaan melkein 3 viikkoa, joten siihen nähden mri:hin 2-3 kk:n jonottaminen lienee kohtuullinen aika...

        Kyllä tuo arvioitu jonotusaika piti hyvin paikkansa: minulle ilmoitettiin, että kuvaus tehdään 27.4. eikä ennen sitä ole kuulemma mitään mahdollisuuksia päästä.


      • Inka
        sähkäri kirjoitti:

        Kyllä tuo arvioitu jonotusaika piti hyvin paikkansa: minulle ilmoitettiin, että kuvaus tehdään 27.4. eikä ennen sitä ole kuulemma mitään mahdollisuuksia päästä.

        Tylsää kun joudut odottamaan niin pitkään. Mutta ei sille sitten mitään voi.
        Ilmoittele kun saat tulokset.
        Kärsivällisyyttä!


    • Yökyöpeli

      Kuulostaa ikävältä olla sähköiskujen kohteena. Epilepsiassa on käsittääkseni myös sellainen "pieni kohtaus" josta taju ei mene kokonaan kankaalle - en asiasta sen enempää tiedä, joten käypä kyselemässä vaikka suomi24:n epilepsia keskustelijoilta mielipiteitä. Ilman muuta kannattaa mennä suoraan erikoislääkärin juttusille (kelasta saa osan takaisin, joten ei se niin kalliiksi tule) - etenkin jos tutkimuset muuten saat teetettyä kunnallisella tai vastaavalla.

      Ihmiskeho on olennaisesti sähköllä toimiva, joten esim. akupuntio (jota on myös laserversiona) voisi tuossa jutussassi auttaa, vaikka se diagnoosi kannattaa ilman muuta hakea ensin. Joltain palstalla luin, että Tampereella on todella paljon "piuhoitettu" (antenneja, signaalinvahvistimia yms.)asuintaloja, joten ongelmasi saattaa juontaa myös jatkuvasta sähkömangneettisesta altistuksesta. Kannattaa lukaista asiasta kertova kirja, esim. Erja Tamminen et al.: Sähköä ilmassa. Toivottavasti asia selviää ja tilanteesi paranee pian!

    • hoidettu

      Ja sitten kun sut on arkistoitu kun mitään eivät ole lääkärit löytäneet, niin ehkä silloin kiinnostut toisesta vaihtoehdosta...

      • Inka

        Onko joku kysynyt sinulta jotakin? Don´t insist yourself on people, who don´t want you, opetti englanninopettajani ennen kuin sinua oli olemassakaan.

        On mahdollista, että jotakin löytyy, ja sitä en sähkärille toivo.

        Mitä sinä sanoisit itse Toni, jos sinulla todettaisiin vaikkapa aivokasvain. Kävisitkö vielä silloin herjaamassa ja loukkaamassa muita?Eikö kukaan ole opettanut sinulle mitään tapoja? Tuollaiset ilkeilyt osoittavat täydellistä piittaamattomuutta muista ihmisistä. Jos sinulla ei ole parempaa sanottavaa, pidä suusi kiinni.


      • sähkäri

        Ja mikähän mahtaa olla se toinen vaihtoehto?
        Luulenpa, etten jaksa kiinnostua mistään, mitä lääketiede ei pysty selittämään. Huonosti riittää kiinnostusta tämän hetkiseenkään tilanteeseen.


      • Saksa
        sähkäri kirjoitti:

        Ja mikähän mahtaa olla se toinen vaihtoehto?
        Luulenpa, etten jaksa kiinnostua mistään, mitä lääketiede ei pysty selittämään. Huonosti riittää kiinnostusta tämän hetkiseenkään tilanteeseen.

        Sähkäri, usko minua kun sanon, et halua edes tietää.

        Minulla oli aneurysmia aivoissa ja on vielä yksi avonainen kaulavaltimossa. Se nyt täytyisi olla kenelle tahansa selvää ettei siinä paljon muu auta kuin yrittää tukkia ne, jotta eivät pääse vuotamaan. Sitäkään ei "hoidetun" mukaan olisi pitänyt tehdä, lääketiede kun ei tiedä mistään mitään. Jos haluat päänsärkyä, raivostua toisen vastuuttomuudesta ja suoraan sanoen p..puhumisesta, lue kyseisen henkilön muita viestejä.


      • hoidettu
        Inka kirjoitti:

        Onko joku kysynyt sinulta jotakin? Don´t insist yourself on people, who don´t want you, opetti englanninopettajani ennen kuin sinua oli olemassakaan.

        On mahdollista, että jotakin löytyy, ja sitä en sähkärille toivo.

        Mitä sinä sanoisit itse Toni, jos sinulla todettaisiin vaikkapa aivokasvain. Kävisitkö vielä silloin herjaamassa ja loukkaamassa muita?Eikö kukaan ole opettanut sinulle mitään tapoja? Tuollaiset ilkeilyt osoittavat täydellistä piittaamattomuutta muista ihmisistä. Jos sinulla ei ole parempaa sanottavaa, pidä suusi kiinni.

        Missäs tässä on aivokasvaimesta puhuttu?

        Jos mulla sellainen löytyy, niin sä varmaan naurat ilkeänä ihmisenä rasvaiset nauru suoraan naamalle. Eihän se toki kivaa mun mielestä olis, mutta se on vaan näköjään sun tapasi toimia...

        Jos joku kysyy yleisesti vinkkejä, niin miksi en saisi vastata ja antaa niitä?

        Enkä ilkeillyt vaan esitin, että vaihtoehto on olemassa, kun on valmis sitä kokeilemaan... Itse ilkeilet väittäessäsi mun ilkeilevän!


      • hoidettu
        sähkäri kirjoitti:

        Ja mikähän mahtaa olla se toinen vaihtoehto?
        Luulenpa, etten jaksa kiinnostua mistään, mitä lääketiede ei pysty selittämään. Huonosti riittää kiinnostusta tämän hetkiseenkään tilanteeseen.

        http://www.pacificchiro.com/pacific_chiropractic_and_research/what_controls_page.htm
        http://www.upcspine.com/tech6.htm
        http://www.erinelster.com/conditions.html
        PubMed:
        http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=12890126&dopt=Abstract

        http://www.pacificchiro.com/pacific_chiropractic_and_research/publications_page.htm
        http://www.pacificchiro.com/pacific_chiropractic_and_research/treatment.htm

        " started coming to the Newcastle Chiropractic Centre in 1974 and have been receiving regular check-ups ever since. I originally came to see Mrs Nola Smith regarding some mid-back pain resulting from an underlying scoliosis or curvature of the spine. I also suffered from headaches and occasional episodes of low back pain, which I soon found that chiropractic care could also relieve.

        In 1988 I had a stroke following an operation on a brain aneurysm. I initially suffered a total paralysis down the left side of my body, unable to move my left arm or leg. Presently I still cannot move my left arm, however I can walk with a limp. Since using a walking stick, I favour my left leg and place more weight on my right leg, which tends to throw the rest of my body out. I find that chiropractic care helps to ‘straighten’ me out and relieve the aches and pains that result from my disablement.

        Following my stroke I have a lot of contractures in the muscles of my left arm, which make my fingers curl up. Nola has worked on these muscles and provided a lot of relief. Two years ago I suffered a fall, which fractured my left shoulder and has caused a lot of upper back and neck pain as well as headaches. Once again I have found chiropractic care has helped tremendously in alleviating my pain and improving the quality of my life."


      • Inka
        Saksa kirjoitti:

        Sähkäri, usko minua kun sanon, et halua edes tietää.

        Minulla oli aneurysmia aivoissa ja on vielä yksi avonainen kaulavaltimossa. Se nyt täytyisi olla kenelle tahansa selvää ettei siinä paljon muu auta kuin yrittää tukkia ne, jotta eivät pääse vuotamaan. Sitäkään ei "hoidetun" mukaan olisi pitänyt tehdä, lääketiede kun ei tiedä mistään mitään. Jos haluat päänsärkyä, raivostua toisen vastuuttomuudesta ja suoraan sanoen p..puhumisesta, lue kyseisen henkilön muita viestejä.

        Hyvä meille kun on joku johon purkaa paineet, jospa ne aneurysmat ei sit poksahtelis. Mitenkäs sun verenpaine nyt? Huomasitko, että Susukin herännyt tähän meteliin.

        Nappe (Sähkärille tiedoksi Nappe on mun pian kuusivuotias tyttärenpoika) haluaa koko ajan pelata mun kanssa jalkapalloa. Piirrän palloon Hoidetun takaraivon, niin varmasti voitan!


      • Inka
        hoidettu kirjoitti:

        Missäs tässä on aivokasvaimesta puhuttu?

        Jos mulla sellainen löytyy, niin sä varmaan naurat ilkeänä ihmisenä rasvaiset nauru suoraan naamalle. Eihän se toki kivaa mun mielestä olis, mutta se on vaan näköjään sun tapasi toimia...

        Jos joku kysyy yleisesti vinkkejä, niin miksi en saisi vastata ja antaa niitä?

        Enkä ilkeillyt vaan esitin, että vaihtoehto on olemassa, kun on valmis sitä kokeilemaan... Itse ilkeilet väittäessäsi mun ilkeilevän!

        Minä kirjoitin Sähkärille, että oireet sopisivat neurologisiin sairauksiin sen mukaan mitä minulla on omaa kokemusta ja mitä olen sairaaloissa ja täällä keskusteluissa kuullut.

        Sähkäri kertoi lääkärin epäilleen alustavasti kasvainta ilmeisesti selkäytimen (siis keskushermoston) alueella. Tämä kasvain painaisi jotakin hermoa.

        Voidaanko manipulaatiohoidolla todella poistaa kasvaimia? Jos voidaan, niin voidaanko poistaa sekä hyvänlaatuiset että pahanlaatuiset kasvaimet sekä mahdolliset etäpesäkkeet?


      • hoidettu
        Inka kirjoitti:

        Minä kirjoitin Sähkärille, että oireet sopisivat neurologisiin sairauksiin sen mukaan mitä minulla on omaa kokemusta ja mitä olen sairaaloissa ja täällä keskusteluissa kuullut.

        Sähkäri kertoi lääkärin epäilleen alustavasti kasvainta ilmeisesti selkäytimen (siis keskushermoston) alueella. Tämä kasvain painaisi jotakin hermoa.

        Voidaanko manipulaatiohoidolla todella poistaa kasvaimia? Jos voidaan, niin voidaanko poistaa sekä hyvänlaatuiset että pahanlaatuiset kasvaimet sekä mahdolliset etäpesäkkeet?

        Minä vastasin sähkärin kirjoitukseen, jossa ei sanallakaan puhuta kasvaimesta. Kerrotaan vain ikäviä oireita... ja siitä, että lääkäri ei tiedä mitä tehdä eikä osaa lähetettä kenellekään laittaa.

        Jos sinä saat antaa diagnoosin, joka mielestäsi oireisiin sopii, niin miksi kiellät se minulta??


      • Inka
        hoidettu kirjoitti:

        Minä vastasin sähkärin kirjoitukseen, jossa ei sanallakaan puhuta kasvaimesta. Kerrotaan vain ikäviä oireita... ja siitä, että lääkäri ei tiedä mitä tehdä eikä osaa lähetettä kenellekään laittaa.

        Jos sinä saat antaa diagnoosin, joka mielestäsi oireisiin sopii, niin miksi kiellät se minulta??

        Minä en antanut mitään diagnoosia. Sanoin että omien kokemusten, kuulemani ja lukemani perusteella vaikuttavat neurologisilta oireilta. Ja siihen kastiin kuuluu paljon sairauksia.


      • hoidettu
        Inka kirjoitti:

        Minä en antanut mitään diagnoosia. Sanoin että omien kokemusten, kuulemani ja lukemani perusteella vaikuttavat neurologisilta oireilta. Ja siihen kastiin kuuluu paljon sairauksia.

        Minä vain mainitsin toisesta vaihtoehdosta. En edes tehnyt mitään diagnoosia tai sanonut mitään mistään... Ja silti se on muka väärin, mutta sinä saat ehdotella kokemustesi perusteella muille kuitenkin omia ehdotuksiasi?

        Miksi en minä saa?


      • Susu
        Inka kirjoitti:

        Hyvä meille kun on joku johon purkaa paineet, jospa ne aneurysmat ei sit poksahtelis. Mitenkäs sun verenpaine nyt? Huomasitko, että Susukin herännyt tähän meteliin.

        Nappe (Sähkärille tiedoksi Nappe on mun pian kuusivuotias tyttärenpoika) haluaa koko ajan pelata mun kanssa jalkapalloa. Piirrän palloon Hoidetun takaraivon, niin varmasti voitan!

        huomasin tämän keskustelun vasta nyt! Ja hyvää kuluvaa vuotta Inka ja Saksa ja varsinkin Anneli, joka tuolla jo kirjoitteli!! Kiva kuulla teistä kaikista.

        En jaksa tätä hoidettua ollenkaan. Mulla alkaa tosiaan verenpaineet nousta noin kuvaannollisesti lukiessani näistä parantumisista ja parannetuista. Vetäsen taas vähän henkeä ja palaan rauhoittuneena asiaan.


      • Inka
        Susu kirjoitti:

        huomasin tämän keskustelun vasta nyt! Ja hyvää kuluvaa vuotta Inka ja Saksa ja varsinkin Anneli, joka tuolla jo kirjoitteli!! Kiva kuulla teistä kaikista.

        En jaksa tätä hoidettua ollenkaan. Mulla alkaa tosiaan verenpaineet nousta noin kuvaannollisesti lukiessani näistä parantumisista ja parannetuista. Vetäsen taas vähän henkeä ja palaan rauhoittuneena asiaan.

        sinulle myös. Sinullahan oli/on se koirapoika/tyttö. Muistinko oikein? Vai joko on menneet ihmiset sekaisin? Hänellä oli jotakin ongelmia, miten hän voi?

        Sain ystävänpäiväkortin yhdeltä koiralta (emäänältä myös) koten koirat täytyy muistaa!


      • Susu
        Inka kirjoitti:

        sinulle myös. Sinullahan oli/on se koirapoika/tyttö. Muistinko oikein? Vai joko on menneet ihmiset sekaisin? Hänellä oli jotakin ongelmia, miten hän voi?

        Sain ystävänpäiväkortin yhdeltä koiralta (emäänältä myös) koten koirat täytyy muistaa!

        Oot sä kyllä aika ihana kun muistat vielä mun koira-asiaa. Juu, meillä on sellanen vaille 11 kuukautta vanha koirapoika. Koirapojalla vaikeudet sen kun jatkuvat, tänään viimeksi käytiin poistattamassa tikit vasemmasta tassusta. Tassu on leikattu nyt 2 kertaa ja taas ollaan toiveikkaita, että se paranisi ihan kokonaan. Leikkausten välissä sitten korvatulehdus ja ruoka-aineallergia. Oon ollut aika huolissani koko ajan. Mutta koirapoika on kiva ja liikuntaa yritetään taas asteittain lisätä ja se tekee hyvää koirapojalle niinkuin emännällekin.

        Nyt mennään toiveikkaana kohti kevättä ja uusia kujeita!


      • Inka
        Susu kirjoitti:

        Oot sä kyllä aika ihana kun muistat vielä mun koira-asiaa. Juu, meillä on sellanen vaille 11 kuukautta vanha koirapoika. Koirapojalla vaikeudet sen kun jatkuvat, tänään viimeksi käytiin poistattamassa tikit vasemmasta tassusta. Tassu on leikattu nyt 2 kertaa ja taas ollaan toiveikkaita, että se paranisi ihan kokonaan. Leikkausten välissä sitten korvatulehdus ja ruoka-aineallergia. Oon ollut aika huolissani koko ajan. Mutta koirapoika on kiva ja liikuntaa yritetään taas asteittain lisätä ja se tekee hyvää koirapojalle niinkuin emännällekin.

        Nyt mennään toiveikkaana kohti kevättä ja uusia kujeita!

        Vie Holmalle, kyllä se parantaa :)
        Tiedän kyllä mitä koiraihminen vastaa!


      • Susu
        Inka kirjoitti:

        Vie Holmalle, kyllä se parantaa :)
        Tiedän kyllä mitä koiraihminen vastaa!

        Hyvä Inka :)!


      • Saksa
        Susu kirjoitti:

        Hyvä Inka :)!

        Heippa Susu!

        Sinullekin hyvää alkanutta uutta vuotta!

        Minulta ja Juusoltakin paranemisia koiraparalle! Toivottavasti kevään tulo helpottaa vaivoja.

        Toivottavasti itse jakselet olosuhteisiin nähden hyvin.


    • sähkäri

      Kiva kun olette jaksaneet kirjoitella vastauksia!

      Tarkennan vähän noita oireita:
      Aiemmin nuo sähköiskut tuli esim. päätä kääntäessä, mutta nyt ei tarvitse tehdä mitään liikettä. Useimmiten kuitenkin silmien liike aiheuttaa nuo iskut.
      Ja jos oikein kovasti hermostun jostain, silmät vetää yläluomia kohden ja samaan aikaan "paukkuu" päässä nuo sähkärit.
      Pienikin määrä alkoholia pahentaa asiaa. Jo 1-2 alkoholiannosta saa aikaiseksi aika "elämöinnin" päähän.

      Tuosta omalääkäristäni: siinä on sellainen ihminen, joka haluaa tehdä kaiken itse ja sen vuoksi neurologille lähettäminen olisi suuri loukkaus hänen ammattiylpeydelleen.
      Mulla on loistava sairauskuluvakuutus ilman omavastuita ja voisinkin hoidattaa kaikki yksityisellä, mutta ongelma on vaan siinä, että vakuutusyhtiö ei suostu tekemään maksusitoumuksia ja korvauskäsittely kestää yleensä 1-2 kuukautta. En saa mistään revittyä rahoja edes tilapäisesti, joten nyt täytyy vain tyytyä tähän julkissektorin puoskariin.

      Kaularanka röntgenkuvattiin, mutta sieltä ei paljastunut mitään.
      Masennuslääkkeitä söin 7 vuotta. Aluksi masennukseen mutta pari vuotta myöhemmin annosta nostettiin näiden sähkäreiden takia (lääkäri totesi, että kyseessä on paniikkihäiriön aiheuttamat petit malit/poissaolokohtaukset). Kumpaankaan vaivaan nuo eivät tehonneet.
      Nyt kun nuo oireet meni tähän pisteeseen, lopetin vähitellen myös nuo masennuslääkkeet. Mitään eroa en ole huomannut mielialassa taikka näissä sähkäreissä.

      En tiedä, että mikä liittyy mihinkin, mutta kaikin puolin kurjaa on. Kurjaa on myös se, että tän oireilun aikana kaverit ovat kaikonneet. Olen kuulemma narsisti, joka ei välitä muiden kuulumisista mitään. Mutta kuinka voisin olla kiinnostunut oikein mistään, kun on ollut täysi työ keskittyä siihen, etten kävelisi seiniä päin kotona...

      • Inka

        Kaikki meistä konkareista, jotka täällä kirjoittaa, tietää tuon tunteen. Kun mitään ei näy päällepäin, ei voi olla sairas.

        Minulla tuli toimenpiteen komplikaationa toispuolihalvaus. Jouduin opettelemaan kävelynkin uudelleen. Niin kauan (valitettavan vähän aika, vitsi, vitsi), kun jouduin käyttämään kyynärsauvaa, sain kyllä apua ja myötätuntoa. Mutta ei mennyt pitkää aikaa kun jo eräs entinen työtoveri sanoi tavatessamme kaupungilla: "Kyllä sinun kelpaa kun saat kauniina päivänä vapaasti olla ulkona." Hämmennyin niin, etten osannut sanoa mitään, mutta se oli todella loukkaavaa. Myöhemmin sanoin hänelle, että olisin mieluummin terveenä töissä kuin työkyvyttömyyseläkkeellä.

        Tuota ilmiötä, että keskittyminen yhteen asiaan voi viedä voimat tyystin, on varmaan vaikea käsittää. Minullekin tuttavat alkavat huomautella, että olenko ajatellut, että väsymys aiheutuu iästä. Ja minulla on sentään näyttää kuva surkeista aivoistani.

        Onneksi meitä on täällä monia "narsisteja", jotka ymmärrämme toistemme puheita.

        P.S. Oletko kysynyt pankkilainaa, nythän on korot alhaalla?


      • sähkäri
        Inka kirjoitti:

        Kaikki meistä konkareista, jotka täällä kirjoittaa, tietää tuon tunteen. Kun mitään ei näy päällepäin, ei voi olla sairas.

        Minulla tuli toimenpiteen komplikaationa toispuolihalvaus. Jouduin opettelemaan kävelynkin uudelleen. Niin kauan (valitettavan vähän aika, vitsi, vitsi), kun jouduin käyttämään kyynärsauvaa, sain kyllä apua ja myötätuntoa. Mutta ei mennyt pitkää aikaa kun jo eräs entinen työtoveri sanoi tavatessamme kaupungilla: "Kyllä sinun kelpaa kun saat kauniina päivänä vapaasti olla ulkona." Hämmennyin niin, etten osannut sanoa mitään, mutta se oli todella loukkaavaa. Myöhemmin sanoin hänelle, että olisin mieluummin terveenä töissä kuin työkyvyttömyyseläkkeellä.

        Tuota ilmiötä, että keskittyminen yhteen asiaan voi viedä voimat tyystin, on varmaan vaikea käsittää. Minullekin tuttavat alkavat huomautella, että olenko ajatellut, että väsymys aiheutuu iästä. Ja minulla on sentään näyttää kuva surkeista aivoistani.

        Onneksi meitä on täällä monia "narsisteja", jotka ymmärrämme toistemme puheita.

        P.S. Oletko kysynyt pankkilainaa, nythän on korot alhaalla?

        Olen aina puhunut avoimesti masennuslääkkeistäni ja sekös on saanut ihmiset tekemään omia johtopäätöksiään. Vaikka valittaisin kipeää varvasta, on sekin ihmisten mielestä vain yksi osa "mielenterveyshäiriötäni". Toisin sanoen, kukaan ei ota juttujani vakavissaan. Tämänkin asian tiimoilta olen jo saanut kuulla, että parasta hoitoa päähäni olisi psykiatrinen avohoito...

        Toisaalta pelkään sitä tilannetta, että mri:ssä EI löydykään mitään. Koko homma kääntyisi minua vastaan ja saisin kuulla varmasti pitkän aikaa olevani luulosairas jne. En tietenkään oikeasti toivo, että jotain löytyisi, mutta jonkun konkreettisen selityksen oireilleni kuitenkin haluaisin.

        Tuosta raha-asiasta: olen vielä opiskelija (vaikka olenkin jo 31 v.) ja muutenkin aika ahdingossa taloudellisesti, joten minkään luottojen saaminen ei onnistu.
        Tällaisessa tilanteessa huomaa, että eipä siitä sairauskuluvakuutuksesta ole paljoa hyötyä, jos ei itse pysty ensin "sijoittamaan" rahoja hoitoon. Ei auta muu kuin odottaa kaupungin tarjoamaa hoitoa.


      • Inka
        sähkäri kirjoitti:

        Olen aina puhunut avoimesti masennuslääkkeistäni ja sekös on saanut ihmiset tekemään omia johtopäätöksiään. Vaikka valittaisin kipeää varvasta, on sekin ihmisten mielestä vain yksi osa "mielenterveyshäiriötäni". Toisin sanoen, kukaan ei ota juttujani vakavissaan. Tämänkin asian tiimoilta olen jo saanut kuulla, että parasta hoitoa päähäni olisi psykiatrinen avohoito...

        Toisaalta pelkään sitä tilannetta, että mri:ssä EI löydykään mitään. Koko homma kääntyisi minua vastaan ja saisin kuulla varmasti pitkän aikaa olevani luulosairas jne. En tietenkään oikeasti toivo, että jotain löytyisi, mutta jonkun konkreettisen selityksen oireilleni kuitenkin haluaisin.

        Tuosta raha-asiasta: olen vielä opiskelija (vaikka olenkin jo 31 v.) ja muutenkin aika ahdingossa taloudellisesti, joten minkään luottojen saaminen ei onnistu.
        Tällaisessa tilanteessa huomaa, että eipä siitä sairauskuluvakuutuksesta ole paljoa hyötyä, jos ei itse pysty ensin "sijoittamaan" rahoja hoitoon. Ei auta muu kuin odottaa kaupungin tarjoamaa hoitoa.

        Mulla oli sikäli parempi tuuri Tampereella, että sairauteni antoi kunnon näytöksen, jonka vuoksi minut vietiin ambulanssilla suoraan TYKSiin. Tai Tampereen keskussairaala se silloin vielä oli. Kuvittele, vuonna 1969. Sehän on historiaa, paljon ennen sun syntymää.

        Toi on kyllä aika inhottava tilanne, valita kahdesta pahasta se pienempi. Minä olen kanssa käyttänyt depressiolääkkeitä vaihtelevasti. Eräs psykiatri sitten selitti minulle, että jos aivojen kemia jostakin syystä toimii huonosti, täytyy lääkkeillä korjata. Synapsi (hermosolujen välinen liitos) tarvitsee välittäjäaineita, mm serotoniinia, jotta tieto neuronista toiseen kulkisi, ja elimistö toimisi normaalisi. Muuten seuraa kaikkinaisten toimintojen lamaantuminen ja masennus. Nyt olen tottunut ajatukseen, että syön Efexoria elämäni loppuun asti.

        Olen ollut jopa ns yleissairaalapsykiatrian osastolla, siellä oli nimenomaan ihmisiä, joilla oli fyysisten sairauksien ohella, masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ja siellä oli hauskaa!

        Sun täytyy opiskella tuo aivojen kemiallinen toiminta hyvin niin on ainakin hieno diagnoosi.

        En oikein tiedä mitä sinulle toivoisin: ei mitään löydöstä aivoissa, jolloin sinun täytyy kokeilla hyvää itsehoitoa, mahdollisesti lisäravinteita, tai sitten jokin pieni vaaraton löydös, joka voidaan hoitaa. Valitse itse. Ainakin toivon, ettei löydy mitään vakavaa ja hankalasti hoidettavaa.

        Ilmoittele miten voit!


      • sähkäri
        Inka kirjoitti:

        Mulla oli sikäli parempi tuuri Tampereella, että sairauteni antoi kunnon näytöksen, jonka vuoksi minut vietiin ambulanssilla suoraan TYKSiin. Tai Tampereen keskussairaala se silloin vielä oli. Kuvittele, vuonna 1969. Sehän on historiaa, paljon ennen sun syntymää.

        Toi on kyllä aika inhottava tilanne, valita kahdesta pahasta se pienempi. Minä olen kanssa käyttänyt depressiolääkkeitä vaihtelevasti. Eräs psykiatri sitten selitti minulle, että jos aivojen kemia jostakin syystä toimii huonosti, täytyy lääkkeillä korjata. Synapsi (hermosolujen välinen liitos) tarvitsee välittäjäaineita, mm serotoniinia, jotta tieto neuronista toiseen kulkisi, ja elimistö toimisi normaalisi. Muuten seuraa kaikkinaisten toimintojen lamaantuminen ja masennus. Nyt olen tottunut ajatukseen, että syön Efexoria elämäni loppuun asti.

        Olen ollut jopa ns yleissairaalapsykiatrian osastolla, siellä oli nimenomaan ihmisiä, joilla oli fyysisten sairauksien ohella, masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ja siellä oli hauskaa!

        Sun täytyy opiskella tuo aivojen kemiallinen toiminta hyvin niin on ainakin hieno diagnoosi.

        En oikein tiedä mitä sinulle toivoisin: ei mitään löydöstä aivoissa, jolloin sinun täytyy kokeilla hyvää itsehoitoa, mahdollisesti lisäravinteita, tai sitten jokin pieni vaaraton löydös, joka voidaan hoitaa. Valitse itse. Ainakin toivon, ettei löydy mitään vakavaa ja hankalasti hoidettavaa.

        Ilmoittele miten voit!

        Olen aika pitkälle perehtynyt aivojen kemialliseen toimintaan opiskelemalla itsekseni (ihan mielenkiinnosta) sekä suorittanut neuro- ja "yleisen" psykologian kursseja sivuaineena.

        Nuo masennuslääkkeet olen käynyt lähes kaikki läpi ja suhteellisen kovilla annoksilla. Efexoria söin 225 mg/vrk, mutta lopetin sen kun tulin tosi huonovointiseksi siitä. Viimeisin oli Zoloft (sertraliini) 150 mg/vrk. Lääkkeet vaihdettiin moneen kertaan juuri sen vuoksi, että mikään ei tehonnut. Pahat masennuskaudet tuli säännöllisesti (välissä ei ollut kuitenkaan maanisia kausia). Lisäksi söin erilaisia neurolepteja (antipsykootteja), joiden piti tehostaa ssri/snri-lääkkeiden tehoa. "Parhaimmillaan" söin 7:ää eri lääkettä päivässä...

        Jospa se onkin niin, että tällaisella "narsistilla" on vain kusta päässä ja sen vuoksi perinteiset masislääkkeet ei tehoa. ;)

        Inhottavinta on juuri se, ettei ihmiset ymmärrä kun sanon olevani äärimmäisen väsynyt tai etten voi/uskalla lähteä ajamaan autolla. Kaikki menee useimmiten laiskuuden piikkiin! Kyllä yksi lääkärisukulainen kerran kysyi kertoessani väsymyksestä ym. oireista, että "alamäki alkoi taas?" Sanoin, etten koe olevani masentunut! Siihen sain vastaukseksi: "onkin jo aika vaikea masennus, jos ei enää tunnista olevansa sairas". Että hoh hoijaa, mitä tuohonkaan enää kommentoida?! Mun diagnoosit on vissiin kirjoitettu jo ennen mun syntymää.


      • Make

        Mulla oli 2 viikkoa noita kohtauksia,Citaloperamikuurin lopetuksen jälkeen...ja monilla muillakin noi on liittynyt SSRI-lääkkeisiin.


      • Inka
        sähkäri kirjoitti:

        Olen aika pitkälle perehtynyt aivojen kemialliseen toimintaan opiskelemalla itsekseni (ihan mielenkiinnosta) sekä suorittanut neuro- ja "yleisen" psykologian kursseja sivuaineena.

        Nuo masennuslääkkeet olen käynyt lähes kaikki läpi ja suhteellisen kovilla annoksilla. Efexoria söin 225 mg/vrk, mutta lopetin sen kun tulin tosi huonovointiseksi siitä. Viimeisin oli Zoloft (sertraliini) 150 mg/vrk. Lääkkeet vaihdettiin moneen kertaan juuri sen vuoksi, että mikään ei tehonnut. Pahat masennuskaudet tuli säännöllisesti (välissä ei ollut kuitenkaan maanisia kausia). Lisäksi söin erilaisia neurolepteja (antipsykootteja), joiden piti tehostaa ssri/snri-lääkkeiden tehoa. "Parhaimmillaan" söin 7:ää eri lääkettä päivässä...

        Jospa se onkin niin, että tällaisella "narsistilla" on vain kusta päässä ja sen vuoksi perinteiset masislääkkeet ei tehoa. ;)

        Inhottavinta on juuri se, ettei ihmiset ymmärrä kun sanon olevani äärimmäisen väsynyt tai etten voi/uskalla lähteä ajamaan autolla. Kaikki menee useimmiten laiskuuden piikkiin! Kyllä yksi lääkärisukulainen kerran kysyi kertoessani väsymyksestä ym. oireista, että "alamäki alkoi taas?" Sanoin, etten koe olevani masentunut! Siihen sain vastaukseksi: "onkin jo aika vaikea masennus, jos ei enää tunnista olevansa sairas". Että hoh hoijaa, mitä tuohonkaan enää kommentoida?! Mun diagnoosit on vissiin kirjoitettu jo ennen mun syntymää.

        Sähän voisit opettaa Hoidetulle (ja mulle myös) vähän kemiaa. Se kun ei esim fysiikkaa voinu lähtea opiskelemaan kun ei nähny opintojen alussa atomeja ja molekyylejä muuta kuin kuvissa :)

        Mikä sun pääaine sitten on? Mulla oli kanssa kaikkia omituisia kursseja, väestötilastoa, kirjallisuuskritikkiä, en edes muista enää. Pääaine kuitenkin informatiikka.

        Eikö lääkärit ole ihmetelleet, kun mikään lääke ei tehoa. Sulla ei kuitenkaan ole kaksisuuntaista, se on kai aika toivoton saada kuriin.

        Lääkäri sukulaisena on varmaan toivoton tapaus, suutarin sukulaisillakaan ei ole kenkiä :)


      • sähkäri
        Inka kirjoitti:

        Sähän voisit opettaa Hoidetulle (ja mulle myös) vähän kemiaa. Se kun ei esim fysiikkaa voinu lähtea opiskelemaan kun ei nähny opintojen alussa atomeja ja molekyylejä muuta kuin kuvissa :)

        Mikä sun pääaine sitten on? Mulla oli kanssa kaikkia omituisia kursseja, väestötilastoa, kirjallisuuskritikkiä, en edes muista enää. Pääaine kuitenkin informatiikka.

        Eikö lääkärit ole ihmetelleet, kun mikään lääke ei tehoa. Sulla ei kuitenkaan ole kaksisuuntaista, se on kai aika toivoton saada kuriin.

        Lääkäri sukulaisena on varmaan toivoton tapaus, suutarin sukulaisillakaan ei ole kenkiä :)

        :)
        En mä oikein ole perillä kemiasta yleensä. Noiden "pääasioiden" kohdalla olen vaan ollut normaalia kiinnostuneempi. Sinänsä aivojen toiminta ei ole hankalaa opittavaa, mutta jostain syystä en millään muista niiden osia...

        Mun pääaineeni on yksi taloustieteen osa-alue (en viitsi netissä sen kummemmin eritellä, kun meitä sen aineen opiskelijoita on suhteellisen vähän). Homma ei tosin kiinnosta enää ja haluaisin vaihtaa psykologiaan, mutta kun se paikan saaminen on niin hankalaa. Varsinkin nyt kun psykan pääsykokeet on pelkästään tilastomatikkaa (ainakin Tampereella).

        Lääkärit ei ainakaan ääneen ole ihmetelleet lääkkeiden toimimattomuutta. Useimmiten annoksia on vain nostettu tai rinnalle lisätty muita, "tehostavia" lääkkeitä.
        Se on varmaa, että kaksisuuntaista ei ainakaan ole. Sen lääkäritkin olis varmaan huomannut jo alkuvaiheessa.
        Seurustelin joskus bipolaarin kanssa hetken aikaa, mutta maniat oli liikaa meikäläiselle...

        Lääkäri sukulaisena on todellakin toivoton tapaus! Korkeintaan antibioottikuurin voi johonkin pöpöön pyytää, mutta sen enempää ei kannata pyytää arvioita tai apua.


      • minä

        oli sähköiskumaisia tuikkauksia useamman vuoden ajan toisella puolella kasvoa ja päässä myös. Mri:ssä löydettiin sitten iso kasvain. Itse kävin yksityisellä kuvissa ja sain vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen kun pistin ne koville. Sanoin, että opiskelijana mulla ei ole mitenkään varaa maksaa kuvausta (pään laaja mri melkein 800 €). Suostuivat.


    • ..hui

      Toivottavasti saat avun sähkäreihisi. Minulle sanottiin joskus, että jonot magneetikuviin on pitkät, mutta pääoireet ja työikäiset kuvataan melko nopeasti.
      Minulle tulee myös niitä sähkäreitä. Tullut kutakuinkin vuoden ajan. Neurologi määritteli minun iskut sarjoittaiseksi päänsäryksi. Myöhemmin sitten kuvissa ilmeni oikealla suht pieni pullistuma aivovaltimossa. Voi olla että sekin antaa oman soundin näihin jysäreihin.
      Muutama lääke on kokeiltu (mm. epilääkkeitä) ja nyt odotan leikkausta. Aikakin on jo määrätty.
      Älä vielä lannistu. Kerää voimia ja mene vaatimaan se lähete omalääkäriltä neurologille. Tiedän, miten raskasta se on. Ja välillä tuntuu että vaan pyöritellään paikasta toiseen. Tai annetaan lääkepurkki käteen ja tervemenoa...
      Toivottavasti apu löytyy.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään

      Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää
      Maailman menoa
      138
      3829
    2. Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa

      Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri
      Maailman menoa
      336
      2964
    3. Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla

      Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt
      Tv-sarjat
      8
      1865
    4. Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."

      Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa
      Suomalaiset julkkikset
      5
      1598
    5. Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?

      Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja
      Tv-sarjat
      4
      1079
    6. Mun kaikkialta häviäminen

      Ei liity sinuun. Muista se. ❤️ Mua kiusataan enkä mä enää jaksa.
      Ikävä
      71
      934
    7. Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan

      Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar
      Kaste
      38
      864
    8. Onko teillä

      minkä tyyppisiä seksifantasioita kaivattunne kanssa?
      Ikävä
      44
      774
    9. Inhottaa ajatus siitä

      Miten monia olet pannut.
      Ikävä
      65
      741
    10. Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan

      Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat
      Kuhmo
      22
      708
    Aihe