Firenzeen maaliskuussa

Maaliskuussa Firenzessä sää voi olla melkein mitä vain, parhaimmillaan jo mukavan keväistä, mutta parhaimmillaan Firenze ei missään nimessä silloin ole!
Kesällä Firenze ja varsinkin sen ympäristö on upea paikka luontoineen, viinipeltoineen ja katukahviloineen, mutta toisaalta maaliskuussa saa rauhassa ja lähes ilman jonona nauttia lukuisista kuuluisista museoista, esim. Galleria del Accademia tai Uffizi, joihin kesällä pahimpaan loma-aikaan ei pääse lainkaan tai saa vähintään jonottaa useita tunteja.

Eli jos haluaa rauhassa nauttia Firenzen taiteesta ja muusta historiasta, maaliskuu on oikein hyvä ajankohta. Mutta jos haluaa olla pääasiassa ulkona ja nauttia katukahviloista ja luonnosta, voisi parempi paikka maaliskuussa olla esim. Sisilia?
Mikään shoppailupaikka Firenze ei muuten sitten ole. Toki sieltä löytyy maailman huippumerkit, Gucci yms paikalliset.

taide ja arkkitehtuuri niin sillon kannattaa lähteä, vaikka maaliskuussakin. Säät voi olla miten sattuu, siinä 10-18 asteen väliltä ja vaihdella hyvin äkkiä.

Muuten siellä ei juuri ole tungosta maaliskuussa. Itse sain kävellä melkein yksin katuja pitkin. Mihinkään ei ollut jonoja tähän aikaan vuodesta.

Firenze onkin sopiva kaupunki kävelyyn. Suurin osa kaduista on suljettu autoliikenteeltä.

Firenzen nähtävyydet ovat noin neliökilomertrin sisällä. Eikä tarvitse kiipeillä rappuja, jos nyt ei aio kiivetä tuomiokirkon Santa Marian Novellan kupoliin.

Nähtävyyksiä on kovastikkin, paljon komeita kirkkoja joissa on maailman huipputason taidetta, sekä valtava määrä museioita, toinen toistaan mielenkiintoisimpia. Kaupungintalo Palazzo Vecchio on nähtävyys sisältäpäinkin.

Kaikki kuuluisimmat muotitalot ovat edustettuina. Korkeatasoista muotoilua, koruja, kankaita, ym löytyy yllin kyllin.

Firenzeen jää helsposti koukkuun. Paikka ei ehkä kiinnosta selkäreppumatkaajia mutta
romanttiselle pariskunnalle se sopii mainiosti.

Hankkikaa ihmeessä opaskirja, siitä on paljon hyötyä ja lueskelkaa jo etukäteen.

Kannattaako lähteä? Mitä kannattaa tehdä? En tiedä. Mutta jos on vähänkään kiinnostunut taiteesta, historiasta ja elämästä, ei kai parempaa paikkaa olekaan. Maailman hienoin taidekaupunki, no, loistavin renessanssikaupunki ainakin. Viikossa ehtii hyvin saada pintapuolisen käsityksen Duomon, Museo dell'opera dell Duomon, Uffizin, Bargellon, San Marcon, Santa Maria Novellan, Santa Crocen, Santa Maria del Carminen jne aarteista, jotta seuraavalla kerralla saa niistä enemmän irti. Ponte Vecchio, kauppahalli, Piazzale Michelangelo, keskiaikaiset kadut, renessanssipalatsit... Kannattaako? Mikä tässä maailmassa loppujen lopuksi kannattaa?

siellä uskaltaa kulkea. Firenzessä ei käydä näyttäytymässä, vaan ollaan näkemässä!

Firenze on ehdottomasti kokemisen arvoinen, joten tervemenoa vaan. Ja ympärillä on paljon muitankin mielenkiintoisia kohteita, joten pelkästään Firenzeen ei tarvitse "tyytyä". Tunnin parin automatkan päässä löytyy mm.:
-San Gimignano, keskiajan Manhattan torneineen
-Pisa, no tän kaikki tietää
-Siena, Toscanan keskuksia, mahtava Duomo ym.
-Volterra, keskiaikainen kukkulakaupunki, joka on täynnä kivenveistäjiä ja erityisesti alabasteritöitä sekä etruskitaidetta saa todella edullisesti (ostin viinipullonkorkkeja, shakkilaudan ym.)

Ja piipahtaapa Firenzestä myös kääpiövaltio San Marinossa, jos intoa riittää.

Firenze on upea kaupunki! Suosittelen ainakin taiteesta kiinnostuneelle Uffizia. Ostimme (jonottamatta) sinne liput seuraavalle päivälle, lipussa oli kellonaika, milloin lipulla pääsee jonottamatta sisään. Duomo kupoleineen oli myös elämys, samoin Palazzo Pitti taideteoksineen ja upeine saleineen. Ostosmahdollisuuksiakin on mukavasti, esim. San Lorenzon markkinoilla hyvä hinta/laatusuhde. Hieman pääkatujen ulkopuolelta löytyy hyviä kohtuuhintaisia ravintoloita. Buon viaggio!

Matkassa Firenzeen ei ole kysymys siitä, kannattaako mennä vai ei – kysymys on siitä, kiinnostaako maailman upeimpiin kuuluva kaupunki vai ei. Kysymys ei ole siitä, onko maaliskuussa liian kylmä, vaan siitä, haluaako kokea historiallisen kaupungin tunnelman vai ei. Kysymys ei ole siitä, onko joku toinen kohde tuohon ajankohtaan parempi vai ei, Firenze ei ole mikään ”kohde”, jota mitataan shoppailumahdollisuuksien tai yöelämän perusteella.

Firenze on renessanssin synnyinkaupunki, yksi maailman merkittävimmistä taidekaupungeista.
Pelkästään historiallisia kirkkoja on parikymmentä, useimmissa renessanssin suurimpien taiteilijoiden teoksia. Firenzen ylpeyksiä ovat monet merkittävät museot, palatsit, luostarit ja arkkitehtoniset mestarityöt. Taideaarteiden määrässä Firenze päihittää minkä tahansa kaupungin. Mielenkiintoista on, että 1500-luvun puolivälissä, jolloin kirkot ja palatsit teoksineen jo valtaosin olivat paikoillaan, kaupungissa oli noin 60 000 asukasta – suuri kaupunki, mutta taiteen määrään verrattuna asukasluku oli vähäinen.

Kaikki merkittävimmät nähtävyydet ovat puolentoista kilometrin säteellä Duomolta.
Turisteja Firenzessä vierailee vuosittain yli seitsemän miljoonaa, heistä yli miljoona tutustuu suosituimpaan yksittäiseen nähtävyyteen, Uffizin galleriaan, jossa on esillä noin 1800 taidehistorian merkkiteosta. Turistien runsaus ei ole ongelmaton: Firenzen kaupunki on hukkua turisteihin, autoihin, jätteisiin ja saasteisiin.

Firenzen Duomon, Santa Maria del Fioren alueeseen tutustuminen kannattaa aloittaa Battisterosta, kastekirkosta, joka on seissyt paikallaan jo lähes tuhat vuotta.

Kastekirkko on tunnettu kolmesta Andrea Pisanon ja Lorenzo Ghibertin suunnittelemasta pronssisesta pariovesta. Pohjoisovet sai 23-vuotias Lorenzo Ghiberti suunnitellakseen voitettuaan kilpailussa Filippo Brunelleschin. Pohjoisovien saaman menestyksen ansiosta Ghiberti oli luonnollinen valinta kolmansien ovien tekijäksi. Michelangelo sanoi myöhemmin, että työ kelpaisi kuvaamaan paratiisin portteja, siksi ovia nykyisinkin kutsutaan Paratiisin porteiksi.

Itse Duomon mammuttimaiset mittasuhteet on vaikea käsittää. Tuomiokirkko on kristikunnan neljänneksi suurin kirkko. Kupoli kurkottaa sadan metrin korkeuteen, sen halkaisija on 45 metriä. Kiipeämällä 463 jyrkkää askelmaa kupolin huipulle, lanterniiniin, ymmärtää Filippo Brunelleschin suunnitelman nerokkuuden. Valtava kupoli on rakennettu ilman tukirakenteita, se tukee itse itseään nerokkaan kaksoisrakenteen avulla. Kupolin päälle kiipeäjä näkee tämän noustessaan, portaat kulkevat näiden kahden kupoliseinän välissä.

Giotto oli tuomiokirkon kellotornin johtava arkkitehti. Tornin nykyinen ulkoasu perustuukin tärkeimpien rakenteidensa osalta Giotton suunnitelmaan, vaikka hänen kuollessaan vain kellotornin alin kerros oli valmistunut.

1400-luvulta asti tuomiokirkon aukion itäreunalla sijainnut tuomiokirkon hoitokunnan museo avattiin yleisölle vuonna 1891. Varsinkin Luca della Robbian ja Donatellon laulajalehterit, jotka poistettiin kirkosta 1688, haluttiin palauttaa yleisön nähtäville.

Nykyään museota voidaan pitää yhtenä maailman merkittävimmistä veistoskokoelmista. Lisäksi siellä on runsaasti tuomiokirkon rakentamiseen liittyviä asiakirjoja ja muuta aineistoa.

Uffizin taidemuseoon voi varata lipun etukäteen tai jonottaa turistikauden vilkkaudesta riippuen useitakin tunteja. Monen mielessä palaa halu nähdä Michelangelon Pyhän perhe sekä Botticellin kauniit allegoriat Kevät ja Venuksen syntymä.

Bargellon taidemuseon nykyinen nimi vakiintui 1500-luvulla, kun rakennukseen siirtyi kaupungin ylin poliisipäällikkö, jota kansa kutsui Bargelloksi, pyövelin apulaiseksi. Nähtävinä ovat mm. Michelangelo Buonarrotin nuoruuden työ Juopunut Bacchus ja Giambolognan Merkurius.

San Marcon luostari on tunnettu ennen kaikkea Fra Angelicon töistä.
Orsanmichelen ulkoseinän neljääntoista nissiin kaupungin killat sijoittivat suojeluspyhimystään esittävän veistoksen. Nyt ulkoseiniä koristavat jäljennökset, mm. Verrocchion Epäilevä Tuomas, Giambolognan Pyhä Luukas, Donatellon Pyhä Pietari, Donatellon Pyhä Yrjö, Lorenzo Chibertin Pyhä Matteus.

Santa Maria Novellan tärkeimpiä taideteoksia ovat Masaccion Trinitá, Ghirlandaion ja Filippino Lippin freskot sekä Filippo Brunbelleschin krusifiksi.

Santa Trinitàssa ovat maineikkaat Ghirlandaion freskot sekä erittäin kaunis alttaritaulu ”Paimenten kumarrus”.

Ognissantiin voi mennä tapamaan kahta kirkonmiestä; Ghirlandaion Pyhää Hieronymusta ja Botticellin Pyhää Augustinusta. Vuodesta 1970 freskot ovat olleet toisiaan vastapäätä kirkkolaivan molemmin puolin. Botticelli on haudattu tähän kirkkoon. Luostarin ruokasalissa on Ghirlandaion ”Viimeinen ehtoollinen”.

Fransiskaanien kirkko Santa Croce rakennettiin 1300-luvulla Firenzen työläiskaupunginosaan.
Kirkon näyttäviä taideteoksia ovat Donatellon Marian ilmestys sekä hänen tekemäkseen mainittu puukrusifiksi, jota Brunelleschi halveksien oli nimittänyt ”Talonpojaksi” verraten sitä omaansa Santa Maria Novellan ristiinnaulittuun.
Bardien kappelissa alttarin oikealla puolella on muutamia Giotton hienoimpia freskoja.

Kirkon yhteyteen rakennettu Filippo Brunelleschin Pazzi-kappeli luetaan taiteilijan pääteoksiin. Sitä koristavat Luca della Robbian kahtatoista apostolia esittävät terrakottatondot.
Kirkossa toimii perinteikäs nahkatavaroiden myymälä.

Santa Croce on monien merkkihenkilöiden viimeinen leposija. Sieltä löytyvät Michelangelon, Galileon, Machiavellin, Chibertin ja Rossiinin haudat sekä Danten muistomerkki.

Santa Maria del Carminen upein anti ovat Cappella Brancaccissa sijaitsevat Masaccion ja Masolinon freskot.

Ylhäällä kukkulalla joen toisella puolen kaupunkia hallitsee San Miniato al Monten kirkko. Reipas kävely joen vartta ja kiipeäminen Piazzale Michelangelolle takaa puhtan ilman ja upeat näköalat. Matkaa voi jatkaa ylemmäs 1000-luvun alussa rakennetulle San Miniatolle, joka on koristelu valkoisella ja vihreällä marmorilla kuten Kastekappelikin.

Palazzo Medici-Riccardin Cappella dei Magi on tullut kuuluisaksi Benozzo Gozzolin noin vuonna 1460 maalaamista freskoista.

Muita ”kohteita”; Palazzo Pitti museoineen ja kaupungin vihreät keitaat, puutarhat. Ognissanti-kirkon VespuccienkappelissaGhirlandaion suojaviittamadonna. Santa Maria Novellan Chiostro Verdessä Paolo Ucellon vedenpaisumus-fresko. Casa Buonarrotissa on Michelangelon vanhin tunnettu veistos, Portailla istuva madonna – se on ”must” niille, jotka ovat nähneet Sikstiiniläiskappelin freskot, Pietarin kirkon Pieta`n, Accademiassa maailman kuuluisimman patsaan Davidin, ja Uffizissa hänen veistoksellisen maalauksensa Pyhästä perheestä.

Loggia dei Lanzin penkeillä voisi istua muutamankin illan kuunnellen nuorta viulistia tai suosittua kitaristia, katsella spiraalin tavoin kiertyvää Giambolognan Sabiinittaren ryöstöä, Cellinin Perseusta ja Palazzo Vecchion patsaiden rivistöä. Voi käydä myös palatsin sisätiloissa ja ihailla Firenzeä Loggia del Saturnosta käsin. Entä Medicien sukukappeli San Lorenzon takana tai Biblioteca Laurenzianan portaat, nekin Michelangelon suunnittelemat.

Entä Mercato Nuovon sympaattinen villisika, Il Porcellino, jonka kullanhohtoista kärsää jokainen matkailija käy silittämässä, jotta tänne taas jonain päivänä voisi palata?

Pitäisikö siinä välissä selvittää miksi Ponte Vecchiolla Benvenuto Cellinin pronssiin valaman Cosimo vanhemman rintakuvan ympäröimään aitaan on kiinnitetty lukkoja? Mitä tarkoitusta varten ne ovat siinä? Missä niiden avaimet ovat? Ovatko ne ihmisten kotona ympäri maailman, vai heitettynä Arnoon, ehkä kuitenkin vain toinen?

Kauppahallissa voi ruokailla tuhdisti pikkurahalla vaikka peri italialaista trippaa, toscanalaisia papuja, leikkeleitä, kanaa, tiramisua, cantutsiineja tai crostiineja. Lounasaikaan lähellä Santo Spiriton kirkkoa myös ravintola Casalingan ovi käy tiheään. Sisällä on huumaava puheensorina. Paikka on tupaten täynnä, mutta parin minuutin kuluttua mukaan mahtuu uusia ruokavieraita. Nonna ja mamma touhuavat patojensa ja pannujensa ääressä. Nuoremmat ja nopeammat kattavat ja korjaavat pöytiä ja tarjoilevat. Ruokaa on mistä valita.

Mutta kannattaako Firenzeen siis mennä maaliskuussa? En tiedä.