Join vuorokauden yhteen mittaan ja sitä ennen monena iltana peräkkäin. Nyt tuntuu jokapuolella olevan mörköjä, ei sinällään ole mulle uutta on aikaisempaakin kokemusta. Mutta Möröt ja pelot tuntuu lisääntyvän joka kerran jälkeen. Tänään lopetin dokauksen vasta aamulla joskus 8 maissa.. Morkkis on hirveä, onneksi en ole missään julkisilla paikoilla riehunut, siitä hyvä. Mutta kaikki vanhat möhläilyt palaa mieleen ja tuntuu ikäänkuin ne olisi tapahtunut viimeksi ryypätessä.
Ei hemmettivieköön. Kuinkahan monesti olen itselleni luvannut olla selvinpäin. No siitä olen tyytyväinen, että en ole sortunut tänään krapula ryyppyihin. Mistähän nämä johtuu että pelkää krapulassa suurinpiirtein omaa varjoaankin ja paisuttelee mielessään kaikki asiat hirveisiin mittakaavoihin. Taidanpa tietääkkin; Liiallisesta alkoholin kulutuksesta se johtuu. Nyt on pakko alkaa ottamaan tosissaan itseään niskasta. Nää olotilat on hirveitä. Onneksi on lievästi rauhoittavia, että pysyy järjissään.
Se on kumma, kun oikeastaan ei tee viinaa mieli silloin kun on selvinpäin. Mutta se on kuin tottumus, rutiini joka vain pitää toistaa. Täytyy yrittää ja rukoilla voimia jumalalta. Siinä onellisessa asemassa olen että minulla on perhe, enkä halua sitä menettää juomisen takia. En tiedä miten kestäisin ilman vaimoni tukea. En voi kuvitellakkaan miten hirveätä olisi olla yksin tyhjässä kämpässä, ajatuskin pelottaa.
Löytyisikö täältä keneltäkään hyviä neuvoja raittiuden tielle? AA voisi olla vaihtoehto. Mutta pelkään leimautua, vaikka tiedänkin että minulla on jonkinasteinen alkoholiongelma. Mutta häpeän itseäni ja ongelmaani, eikä siitä tiedä muut kuin vaimoni. Haluan viinasta eroon juuri näitten hirveitten morkkisten takia ja oman terveyteni sekä mielenterveyteni vuoksi. Ja tietenkin myös perheeni vuoksi. Mutta miksi sitä vaan pitää juoda vaikka tietää olon mikä siitä seuraa? No johan tuossa tuli tekstiä.. Kiitos nille jotka jaksoi lukea sekavan selitykseni ja vielä suurempi kiitos teille jotka viitsitte vastata ja antaa jotain neuvoja
Kuuria
8
506
Vastaukset
- benzomaani
Sinulla on toivoa, koskapa itse tajuat tilanteen.
Heti ensiksi sanon ettei sun kannata pelätä leimautumista AA:n takia.
Olet jo leimautunut jos sun pitää pelätä omia mahdollisia töppäilyjäsi.
Silloin kun itse vasta epäilet olevasi juoppo, muut ovat nähneet ja tiennet sen jo kauan.
Kokemuksesta tiedän, että nuo "lievästi" rauhoittavat tulevat pahentamaan tilannetta ja aika nopeasti. Jos sinä sairastat päihderiippuvuutta, jäät niihinkin koukkuun vuoren varmasti.
Alkoholin takia hoitoon hakeutuvilla yli puolella on jo nämä murot kuvioissa mukana.
Itseään sopii nykiä niskasta, siitä vaan ei tahdo olla avuksi. Niinkuin tiedät, ne päätökset eivät pidä. Hae hyvä mies ulkopuolista apua, vaikka AA:sta.- Apu ei olisi pahitteeksi...
Kukaan muu ei kyllä oikeasti tiedä, koska nämä töppäykset ovat sattuneet vuosien saatossa, se on harvoin (ehkä muutama kerta vuodessa), kun olen julkisesti näyttäytynyt humalassa. Muutoin olen ryypännyt neljän seinän sisällä ja pitänyt siitä huolen että kukaan ei näe mitä minulla on alkosta tuomisina. Se on vain pirunvaikeaa nöyrtyä ja tunnustaa sukulaisilleen ja tuttavilleen...
Mutta kiitos rohkaisusta. A-klinikka voisi olla minulle parempivaihtoehto, koska en tykkää setviä ongelmiani isossa porukassa, luin tuolta netistä infoa että a-klinikan kautta voi jutella psykologien ym asiaanperehtyneitten ihmisten kanssa aivan kahdenkesken.(en muutenkaan viihdy porukoissa, olen kai tavallaan syrjäytynyt jo joiltakin osin... - paremmin.
Apu ei olisi pahitteeksi... kirjoitti:
Kukaan muu ei kyllä oikeasti tiedä, koska nämä töppäykset ovat sattuneet vuosien saatossa, se on harvoin (ehkä muutama kerta vuodessa), kun olen julkisesti näyttäytynyt humalassa. Muutoin olen ryypännyt neljän seinän sisällä ja pitänyt siitä huolen että kukaan ei näe mitä minulla on alkosta tuomisina. Se on vain pirunvaikeaa nöyrtyä ja tunnustaa sukulaisilleen ja tuttavilleen...
Mutta kiitos rohkaisusta. A-klinikka voisi olla minulle parempivaihtoehto, koska en tykkää setviä ongelmiani isossa porukassa, luin tuolta netistä infoa että a-klinikan kautta voi jutella psykologien ym asiaanperehtyneitten ihmisten kanssa aivan kahdenkesken.(en muutenkaan viihdy porukoissa, olen kai tavallaan syrjäytynyt jo joiltakin osin...Olen aina ollut hieman erakkoluonne, ja minulle sopii hyvin keskustelut hoitajan tai lääkärin kanssa kahdestaan A-klinikalla.
Onhan sielläkin ryhmiä, mutta minulle ne ovat olleet jonninjoutavaa kahvin litkimistä ja säistä rupattelua, ja niissä en enää käy.
Minulle riittää hoitaja/lääkäri-apu luottamuksellisesti kahden. - sAAmari
Apu ei olisi pahitteeksi... kirjoitti:
Kukaan muu ei kyllä oikeasti tiedä, koska nämä töppäykset ovat sattuneet vuosien saatossa, se on harvoin (ehkä muutama kerta vuodessa), kun olen julkisesti näyttäytynyt humalassa. Muutoin olen ryypännyt neljän seinän sisällä ja pitänyt siitä huolen että kukaan ei näe mitä minulla on alkosta tuomisina. Se on vain pirunvaikeaa nöyrtyä ja tunnustaa sukulaisilleen ja tuttavilleen...
Mutta kiitos rohkaisusta. A-klinikka voisi olla minulle parempivaihtoehto, koska en tykkää setviä ongelmiani isossa porukassa, luin tuolta netistä infoa että a-klinikan kautta voi jutella psykologien ym asiaanperehtyneitten ihmisten kanssa aivan kahdenkesken.(en muutenkaan viihdy porukoissa, olen kai tavallaan syrjäytynyt jo joiltakin osin...sen verran omaa kokemusta, että joillakin klinikoilla kai tosiaan on psykologejakin, mutta valtaosa A-klinikoiden työntekijöistä on sosiaaliterapeutteja. Tämä tarkoittaa, että heillä on sosiaalityöntekijän tai sairaanhoitajan peruskoulutus ja sen lisäksi he ovat suorittaneet A-klinikan järjestämän päty- (päihdetyön) kurssin. Tämä ei siis ole lähellekään psykologin saati psykoterapeutin pätevyyttä vastaava koulutus. Mutta ei A-klinikka huono vaihtoehto ole, parempi sekin kuin ei mitään.
AA:sta sen erran, että en minäkään tykkää setviä ongelmiani isossa porukassa enkä sitä liioin tee. Ongelmien setvimisen hoidan tukihenkilöni eli kummini kanssa. Hänellä ei ole terapiakoulutusta senkään vertaa kuin sosiaaliterapeuteilla, mutta hänellä on oma kokemus toipumisesta ja raittiina elämisestä sekä useiden vuosien kokemus ja näkemys siitä kuinka muut ovat selvinneet. Ja hän on tavoitettavissa suurin piirtein ympäri vuorokauden ilman ajanvarausta :-)
Minullakin on taipumusta syrjäytymiseen ja omalta kohdaltani tiedän, että se on ollut yksi ongelmaani ylläpitävä tekijä. Sen takia on ollut vain positiivista, että AA pitää minut yhteydessä muihin ihmisiin.
Vastasin tuossa pari riviä alempana yhteen viestiin ja kerroin siinä kuinka AA:han saa yhteyden ja nimenomaan ilman että heti tarvitsee lähteä ryhmään jos se tuntuu liian vaikealta. Ehkä löydät siitä viestistä jotain itsellesikin.
- pelossa menin
ensimmäiseen AA-ryhmään vähän kauemmas kodistani. (Asun Hesassa) Aikaa myöden huomasin sen pelon turhaksi. Eivät vastaantulijat tiedä että olen alkoholisti. AA:ssa on vain ihmisiä, joille alkoholi on tullut omakohtaiseksi ongelmaksi. Ryhmässä en juuri kerro ongelmistani, siellä kerron raitistumisestani. Ongelmistani voin kertoa muutamille uskotuilleni, joista yksi on AA-kummi.
Kerrot, että vain vaimosi tietää ongelmastasi. Se on hänelle raskas taakka. Mitenkä lapset?
Pakonomainen tarve juoda viittaa siihen, että olet alkoholisti ja parantumattomasti sairas. Apuja on olemassa. Kysy ryhmää puh. 09-750200.- Aapeli
Olen saanut apua klinikalta keskusteluista terapeuttini kanssa. Tällä hetkellä en tunne enää tarvitsevani sitä, mutta tiedän voivani palata sinne juttelemaan, jos elämä käy ylivoimaisen vaikeaksi. Samantekevää onko se terapeutti psykologi tms. Ainakin kohdalleni on sattunut ihminen, jonka kanssa voi keskustella vaikeistakin asioista, jätimme psykoterapian väliin, koska en kuulemma ollut sen tarpeessa. Lähinnä face-to-face -keskustelua, itse lähdin avoimin mielin juttuun, pystyin kertomaan asioita, mistä en voisi hiiskuakkaan muille.
- ketjun aloittaja
Aapeli kirjoitti:
Olen saanut apua klinikalta keskusteluista terapeuttini kanssa. Tällä hetkellä en tunne enää tarvitsevani sitä, mutta tiedän voivani palata sinne juttelemaan, jos elämä käy ylivoimaisen vaikeaksi. Samantekevää onko se terapeutti psykologi tms. Ainakin kohdalleni on sattunut ihminen, jonka kanssa voi keskustella vaikeistakin asioista, jätimme psykoterapian väliin, koska en kuulemma ollut sen tarpeessa. Lähinnä face-to-face -keskustelua, itse lähdin avoimin mielin juttuun, pystyin kertomaan asioita, mistä en voisi hiiskuakkaan muille.
Minulla on aika ihan psykologille nyt, koska minulla on myös todettu vuosia sitten paniikkihäiriö. Ja siitä yhdessä katsomme miten kannattaa edetä.
- kanssa ..
ketjun aloittaja kirjoitti:
Minulla on aika ihan psykologille nyt, koska minulla on myös todettu vuosia sitten paniikkihäiriö. Ja siitä yhdessä katsomme miten kannattaa edetä.
keskustellessa on syytä kertoa oikeat alkoholinkäyttömäärät. Rehellisesti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3511437- 639870
- 1475580
- 1443784
- 753750
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373635- 403378
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal243183- 632793
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792603