Alkoholismista...

Kannattaako silloin haaskata voimavaroja oppiristiriitoihin kuin joissain uskonlahkoissa tai poliittisissa puolueissa. Oppiristiriidoissa on aina (joka kerta) kyse vallasta, ja valtaan voi myös sairastua. Siihen voi paeta elämää kuten päihteisiinkin, ja siitä voi siten tulla riippuvaiseksi.
Tuo oli kyllä laittamattoman hyvin ilmaistu kanta. Olen seurannut tätä palstaa jo jonkin aikaa ja minua, tavallista alkoholiriipuvaista, häiritsee oppiristiriidat AA-porukan sisällä. Tärkeintähän on auttaa ihmistä joka kamppailee alkoholisminsa kanssa. Tuli se apu sitten yläkerran ukolta, Billyltä, perinteisestä AA:sta tai omasta pääkopasta. Päämäärä on kai tärkein.
Normiholisti ei edes tiedä jos vaikka raitistuu väärillä opeilla.

on siinä, että alkupuolellaan se antaa uhrilleen monia positiivisia viboja: nauttineena on rento ja hyvä olo, uskaltaa lähestyä vastakkaista sukupuolta, on kavereita. "Velat ovat saatavia", siltä todella tuntuu.

Yleensä vasta vuosien juomisen jälkeen kielteiset puolet voittavat ja silloin uhrin ja hänen omaistensa elämä on monin tavoin kietoutunut alkoholin ympärille. Alkoholi on itseohjautuva järjestelmä. Juomisesta tulee elämän keskipiste jolle koko muu elämä on alisteista. Kierteen katkaiseminen onnistuu vain elämän perusteellisella muutoksella ja se on äärimmäisen vaikeaa.

Keskeinen ongelma on miten nuoret saataisiin tiedostamaan alkoholin kielteiset puolet. Edellämainitsemieni alkoholismin alkuominaisuuksien lisäksi yhteiskunta, media, yleinen suhtautuminen ja kaveripiiri ovat tavattoman alkoholimyönteisiä. Ei tule mieleenkään kuunnella joitakin jostakin raittiudesta saarnaavia homekorvia.

Yhteiskunta on saatava tiedostamaan alkoholin aiheuttama suunnaton kärsimys ja se on saatava toimiin kärsimyksen lievittämiseksi alkoholismin syntyvaiheisiin puuttumalla. Media on saatava tietoiseksi vastuustaan ja alkoholi on pudotettava jalustalta jolle se on nostettu. Ennakkoasenteet on muutettava alkoholikielteisiksi. Humalatila on aina myrkytystila.

Eiköhän tuo siperia opeta lopulta. Kuolee tai paranee, tarvitseeko siihen yhteiskunnan varoja hoitaa, alkoholismihan on itseaiheutettu sairaus.

Niin. Informointi on tietenkin hyvä juttu, mutta se jolle alkoholi tuo ongelmia, ei tajua pyytää/hakea apua kuin viime hädässä -jos ehtii. Kouluvalistus on ok, samoin eri tahot voivat valistaa tiettyä ryhmää kohtuukäystöstä, alkoholisteja ehdottomaan raittiuteen pyrkimisestä, vertaisryhmistä (esim. AA:n olemassaolo), eli näitä kautta ihnisille jää ehkä mieleen edes muisitkuvana se mistä sitä apua saa kun on itse kypsä hakemaan sitä apua.

Pakkotuputtaminen ei ainakaan aitoa alkoholistia -kuten itse olin- auta, koska alkkiksen luonne kääntää jutun vihaksi ja vastustukseksi. Vasta tarvottuaan tarpeeksi syvälle eli sen oman pohjan löytämisen kautta voi alkaa hakemaan apua, joko aa:sta tai´muusta tahosta.

Tragedian määrä maassamme on suuri, koska niin monen alkoholismi peittyy hienosti kulissien taakse. Itsellänikin kulissi kesti aikansa; siistit vaatteet, työ, ystävät , auto jne. Sitten ne alkoivat murentua, ja kurjuus lisääntymään.

Valistakaamme siis sopivassa kohdassa, mutta älkäämm ekoettako pakottaa ketään mihinkään, koska se ei auta -valitettavasti.

"Oppiristiriidoissa on aina (joka kerta) kyse vallasta, ja valtaan voi myös sairastua."

Tuossapa tuo totuuden siemen!

Ja lisäksi on näköjään helpompi riidellä kuin miettiä miksi on oikeasti paha olo..Tästä on minullakin omakohtaista kokemusta.

Erimieltä saa olla mutta silloinkin olisi ihanne jos lähdettäisiin terveeltä pohjalta ja ilman riitaa..