Tyttö täytti kahdeksantoista, ihan muutama päivä sitten. Äitinsä kanssa olivat sille asuntoa katselleet. Ei se minun tyttö ole, vaimon lapsi. Kovasti on asiaa punniteltu, tätä muuttamista, vaimo sen nyt tytölleen parhaaksi näkee.
Rauhallinen ja kotonaan viihtyvä, sanoisin, jos minulta kysytään, tämä tyttö meinaan. Kymmenvuotiaasta olen sen elämää seurannut. Hiljainen ja ujonpuoleinen, ovat monet sanoneet. Ei ole äitinsä oloinen, varreltaankin lyhyt ja pyöreähkö, äitinsä taas pitkä ja solakka. Isältään on perinyt, en ole miestä koskaan tavannut.
Nyt se olisi sitten aika pesästä lähteä. Kun on ammattikoulu käyty ja töihinkin alettu. Asuntokin löytyisi, huonekaluja pitäisi vielä saada. Vaimo on touhunnut ja soitellut, liekö jotain pientä keksinytkin, tyttö on ennemmin hiljaa seuraillut. Sitten minä muistan: Martti-serkku. Sinnehän niitä on useampiakin suvun kuolinpesiä kuskattu, Martin tiluksille talteen.
Soittelen ja lauantaiksi sovitaan. Päivällä tytön kanssa lähdetään pakettiautolla kahdestaan. Matkaakin on jonkin verran, ajellessa kertoilen. Vanhapoika, sellainen se Martti on. Liekö tuo vaimon saamattomuus sille ollut enemmän kiinni halusta vai kyvystä, pohdiskelen ääneen. Nurkkiinsa on ottanut asumaan toisen miehen ja tämän äidin. Me ihmiset eletään niin eri tavalla, filosofoin. Tyttö kuuntelee. Ainahan se on minua kuunnellut, vaikka hiljainen itse onkin.
Hiljainen on. Vilkaisen ja siinä se vieressä istuu. Anorakissa ja huivi monta kertaa kaulan ympäri ja leuan päällä. Kädet lepäävät sylissä villatumpuissa. Tuskin kahdeksantoistakesäiseksi uskoisi, ellei tietäisi. Ei se juuri koskaan missään käy, ei yhtään poikaa ole koskaan kotiin tuonut. Ei liene koskaan niiden kanssa mihinkään rohjennut. Olisikohan sitä pitänyt vaimolle puhua, että pitääkö tätä vielä kotoa mihinkään laskea.
Lauantai-iltapäivä on, pakasta ilmassa. Koivuklapit palavat saunoissa, ilmassa on se aito tuoksu. Kerron tytölle miten lapsena juostiin ulkosaunaan paljain jaloin pakkasessa ja löylystä isä juoksi hankeen kierimään. Itse en hirvinyt. Käännytään viimeiselle suoralle, Martillakin savu nousee pihasaunan piipusta.
Tuvassa serkkupoika ja partanaama katselevat tyttöä. Tarkkaan katselevatkin, kuusikymppiset äijät. Kamarin puolella vuoteella makaa vielä vanhempi nainen, välillä yskii ilkeästi ja komentaa poikaansa. Se on viisikymppiä, ota mitä otat, oli Martin sana. Ja nyt puhuttiin markoista.
Tyttö innostuu kun näkee tavarat. Kiertelee ja nyökkäilee. Yhdessä kannetaan autonperä täyteen. Isäntäväkeä käy katsomassa vaan ei nostoavuksi. Jututtavat kovasti tyttöäkin, mutta taas hiljaiseksi on vetänyt vieraassa seurassa. Kahville sitten pyytää, isäntä itse. Partanaama kävelee perässä, ei saa katsettaan irti tytöstä. Seitsentoistavuotiaana on tyttö kauneimmillaan, liekö taikaa sitten vielä jäljellä.
Kahvipöydässä se tulee juttu saunasta. Miten sitä ennen, miten sitä nyt, kaupungissa. Omahan se olisi hyvä, mutta kelvollinen se on taloyhtiölläkin. Martti se innostuu: mene ja koita, olet täällä lapsenakin saunonut. Nyt se olisi parhaimmillaan, vastalämmitetty. Mietin. Katson tyttöön ja sanon: taidan mennä, sinä varmaan odottelet täällä. Tyttö nyökkää, vaikka silmät kysyvät, ettei lähdettäisi jo kotiin.
Sadan watin lamppu valaisee pukuhuoneen kirkkaasti. On pakkasen puolella. Kotona on alettu taas käydä vaimon kanssa kahdestaan, tyttö on saanut käydä omia aikojaan. Vuosia kävi äitinsä kanssa kahdestaan, minä menin sitten jatkamaan vaimon kanssa, kun tuli tyttö saunasta pois. Kolmisin on käyty joskus ennen neidin teinivuosien, hädin tuskin muistan aikaa.
Verkkaiseen riisun vaikka on pakkasta. Tällaista harvoin saa, pitää nauttia. Jokaisen vaatteen ripustan naulaan. Alasti vielä hetken seison, katselen kuvaani hapettuneesta peilistä, vaikka kohta jo pitäisi mennä. Olikohan tuo sama peili jo silloin lapsena.
Ovi kolisee. Tyttö seisoo siinä. Katsoo pelästyneenä ja hämillään. Tule sisään siitä, pistä ovi kiinni! Tyttö seisoo hetken empien, astuu sitten peremmälle. Minä teen lähtöä saunan puolelle. Tule saunaan sinäkin, älä täällä kylmissäsi seiso, huikkaan.
Saunassa on parahultaisen lämmin. Tulet kohisevat molemmissa pesissä, liekkien loimotus valaisee lattiaa. Kiuas on ainakin uusi. Jatkuvalämmitteinen, kohta pitää lisätä puita. Koppa on tyhjä, pukuhuoneesta pitää nostaa lisää.
Tyttö seisoo selin, kasvot nurkkaan. Huivinsa on riisunut. Minä sitä ovenraosta katselen ja komennan: tule saunaan. Vilkaisee minua olkansa yli ja alkaa riisua. Julkeasti minä katselen. Julkeasti, vuosisadat suomalaiset ovat saunoneet perheittäin, tyynnyttelen mieltäni. Tyttö riisuu vaatekappale kerrallaan, mättää ne penkille. Tai eihän se mikään tyttö enää ole, nuori nainen. Ja minä katselen.
Siinä se seisoo selin. Vain liivit ja pöksyt ovat enää yllä, sormissaan haroo sukkahousujaan, sukat niistä erottelee. Tyttö on runsas, lihava on niin ruma sana, eikä se ole edes ihan tottakaan. Lanteet ovat leveät. Iho on vaaleaa. Ja minä katselen edelleen. Kalu lepää raskaana reidellä.
Hämillään tyttö huomaa minun katselleen, vilkaisee vielä uudelleen olkansa yli. Tulehan nyt! Liivit uppoavat vähän lihaan, tyttö laskee olkaimet, painaa kupit alas sijoiltaan, pyöräyttää hakaset eteensä ja avaa. Sitten kumartuu vähän ja ottaa pöksyt jalastaan. Kääntyessään tytöllä on vasen käsi puristuneena rinnan ympärille, oikea syvällä reisien välissä. Silmiin tuijottaen se livahtaa ohitseni saunaan.
Istu siellä vaan, minä laitan vedet valmiiksi. Puitakin lisään, touhutessa tunnen miten elimeni roikkuu pitkänä. Tyttö ei sitä voi olla huomaamatta tulen loimussa. Istuu lauteella jalat yhdessä. Pienet ovat rinnat, sen vilahdukselta näin. Nyt pimeys suojaa lauteilla olijaa.
Käyn tytön vierelle kiulu ja kauha mukana. Löyly sihahtaa. Heitetäänkö lisää. Heitetään vaan. Silmä tottuu pimeään, höyryn hälvetessä erottaa vieressä olijan hahmon. Vaalea iho kuultaa, pienet ne ovat todella tytön rinnat. Hetken hävettää, kalu on puolitanassa, vähän kaarellaan, terska käy paljaaksi. Huokaisuttaa, miten sitä nyt saunassa näin. Tyttökin katselee, kumarassa, kyynärpäät reisiin nojaten, mutta pää on kääntynyt puoleeni.
Vieläkö heitetään ja sihautan kauhallisen vastausta odottamatta. Älä enää, kuuma, tyttö hätäilee ja lähtee alemmalle lavalle. Käsi haparoi tukea, pakara koskettaa polveani. Sykähdyttää. Tytöllä on lyhyt tukka, tästä näkyy vaalean niskan. Pienempänä sillä oli pitkä ja palmikoilla. Kalukin seisoo täysillä. Istutaan hiljaa.
Tyttö katsoo yläviistoon, tuijottaa kaluani. Se miettii, että se johtuu siitä, että on siinä alasti, kuvittelen. Vaikea olla, pitäisiköhän ryhtyä pesulle. Pesukinnas. Kova se on aluksi, koprukka, mutta pehmenee vedestä ja saippuasta. Minä pesen selkää, kysymättä mitään. Tytön pehmeys tuntuu kintaan läpikin. Tyttö nousee seisomaan, lasken kauhalla vettä selkään. Se on ihana. Saippuoin uudelleen, nyt kupeetkin ja pakarat. Kalu hipaisee pakaraan. Huuhdellaan. Tekisi mieli vielä, himottaisi, mutta jotenkin tämä pitää saada loppumaan.
Tyttö seisoo selin, liikkumatta, odottaa. Annan kalun koskettaa sen kylkeä. Otetaan sitten koko rahalla. Tulet loimottaa, se valaisee jalat, vatsaakin, kasvot jättää pimentoon. Pesen tytön vatsan ja rinnatkin. Puristan itseäni vasten, tämä on jo röyhkeää.
Tyttö tahtoo irti, kääntyy ja katsoo. Ojennan pesukinnasta ja komennan: pese sinä minua. Tyttö ottaa kintaan ja saippuoi. Kalu seisoo niin että kivistää. Tyttö odottaa jotain, siirrän sen käden vatsalleni. Pese siitä.
Tyttö pesee varovasti, kädet ovat hämillään. Pese sekin, vehje, kehotan. Tyttö empii, laittaa sitten kinnaskäden varrelle ja tunnustelee. Kalu on kova sormien alla. Tyttö sivelee, ottaa sitten kintaan pois ja tarttuu paljain käsin. Rohkeammin, pyydän.
Tyttö liikuttelee kättään, sormet koettelevat suonia, tutkivat muotoja. Liikuttaa kättään ensin reippaasti, sitten pitkästyy kun mitään ei tapahdu. Puristan tyttöä uumalta, pehmeys tuntuu hyvältä sormissa. Palleissa pakottaa. Saa sitä nuppiakin koettaa, rohkaisen.
Tyttö ottaa terskan kämmeneensä. Etusormi ja peukalo liikkuvat. Muoto kiinnostaa, tytön sormi kulkee alapinnan kolossa, toinen sormi tutkii harjannetta rajalla. Oho. Tytön silmät ja suu rävähtävät ammolleen, vaikka sen hämärässä hädin tuskin erottaa. Vähän kerkiää tulla kädelle, ennen kuin tyttö heittää kätensä sivulle. Kalu ponnistaa. Loput tulevat tytön vatsalle, navan viereen. Kirkaisee.
Hämillään tyttö katsoo vatsaansa. Älä pelkää, minä pyyhin, pyyhin ja lasken vettä kauhalla. Kalu on painunut, rähmä roikkuu sen kärjestä, valuu. Huuhtelen pois senkin. Seisomme vastatusten. Tyttö tarttuu taas kaluun, puristelee sitä. Käy punnitsemassa pussejakin kämmenellään.
Älä, sanon. Sinun pitää saada menettää se arvokkaasti. Ääni kähisee ja sanon: rakkaudesta. Jollekin kivalle pojalle. Tyttö painaa otsansa olkaani vasten. Laskee irti elimestäni ja nyyhkyttää. Älä itke, kyllä se järjestyy. Otan vettä ja pesen tytön kasvot. Ujosti hymyilee ja kysyy: ethän kerro äidille. Säikähdän. En kerro, lupaan.
Rauhallinen ja kotonaan viihtyvä, sanoisin, jos minulta kysytään, tämä tyttö meinaan. Kymmenvuotiaasta olen sen elämää seurannut. Hiljainen ja ujonpuoleinen, ovat monet sanoneet. Ei ole äitinsä oloinen, varreltaankin lyhyt ja pyöreähkö, äitinsä taas pitkä ja solakka. Isältään on perinyt, en ole miestä koskaan tavannut.
Nyt se olisi sitten aika pesästä lähteä. Kun on ammattikoulu käyty ja töihinkin alettu. Asuntokin löytyisi, huonekaluja pitäisi vielä saada. Vaimo on touhunnut ja soitellut, liekö jotain pientä keksinytkin, tyttö on ennemmin hiljaa seuraillut. Sitten minä muistan: Martti-serkku. Sinnehän niitä on useampiakin suvun kuolinpesiä kuskattu, Martin tiluksille talteen.
Soittelen ja lauantaiksi sovitaan. Päivällä tytön kanssa lähdetään pakettiautolla kahdestaan. Matkaakin on jonkin verran, ajellessa kertoilen. Vanhapoika, sellainen se Martti on. Liekö tuo vaimon saamattomuus sille ollut enemmän kiinni halusta vai kyvystä, pohdiskelen ääneen. Nurkkiinsa on ottanut asumaan toisen miehen ja tämän äidin. Me ihmiset eletään niin eri tavalla, filosofoin. Tyttö kuuntelee. Ainahan se on minua kuunnellut, vaikka hiljainen itse onkin.
Hiljainen on. Vilkaisen ja siinä se vieressä istuu. Anorakissa ja huivi monta kertaa kaulan ympäri ja leuan päällä. Kädet lepäävät sylissä villatumpuissa. Tuskin kahdeksantoistakesäiseksi uskoisi, ellei tietäisi. Ei se juuri koskaan missään käy, ei yhtään poikaa ole koskaan kotiin tuonut. Ei liene koskaan niiden kanssa mihinkään rohjennut. Olisikohan sitä pitänyt vaimolle puhua, että pitääkö tätä vielä kotoa mihinkään laskea.
Lauantai-iltapäivä on, pakasta ilmassa. Koivuklapit palavat saunoissa, ilmassa on se aito tuoksu. Kerron tytölle miten lapsena juostiin ulkosaunaan paljain jaloin pakkasessa ja löylystä isä juoksi hankeen kierimään. Itse en hirvinyt. Käännytään viimeiselle suoralle, Martillakin savu nousee pihasaunan piipusta.
Tuvassa serkkupoika ja partanaama katselevat tyttöä. Tarkkaan katselevatkin, kuusikymppiset äijät. Kamarin puolella vuoteella makaa vielä vanhempi nainen, välillä yskii ilkeästi ja komentaa poikaansa. Se on viisikymppiä, ota mitä otat, oli Martin sana. Ja nyt puhuttiin markoista.
Tyttö innostuu kun näkee tavarat. Kiertelee ja nyökkäilee. Yhdessä kannetaan autonperä täyteen. Isäntäväkeä käy katsomassa vaan ei nostoavuksi. Jututtavat kovasti tyttöäkin, mutta taas hiljaiseksi on vetänyt vieraassa seurassa. Kahville sitten pyytää, isäntä itse. Partanaama kävelee perässä, ei saa katsettaan irti tytöstä. Seitsentoistavuotiaana on tyttö kauneimmillaan, liekö taikaa sitten vielä jäljellä.
Kahvipöydässä se tulee juttu saunasta. Miten sitä ennen, miten sitä nyt, kaupungissa. Omahan se olisi hyvä, mutta kelvollinen se on taloyhtiölläkin. Martti se innostuu: mene ja koita, olet täällä lapsenakin saunonut. Nyt se olisi parhaimmillaan, vastalämmitetty. Mietin. Katson tyttöön ja sanon: taidan mennä, sinä varmaan odottelet täällä. Tyttö nyökkää, vaikka silmät kysyvät, ettei lähdettäisi jo kotiin.
Sadan watin lamppu valaisee pukuhuoneen kirkkaasti. On pakkasen puolella. Kotona on alettu taas käydä vaimon kanssa kahdestaan, tyttö on saanut käydä omia aikojaan. Vuosia kävi äitinsä kanssa kahdestaan, minä menin sitten jatkamaan vaimon kanssa, kun tuli tyttö saunasta pois. Kolmisin on käyty joskus ennen neidin teinivuosien, hädin tuskin muistan aikaa.
Verkkaiseen riisun vaikka on pakkasta. Tällaista harvoin saa, pitää nauttia. Jokaisen vaatteen ripustan naulaan. Alasti vielä hetken seison, katselen kuvaani hapettuneesta peilistä, vaikka kohta jo pitäisi mennä. Olikohan tuo sama peili jo silloin lapsena.
Ovi kolisee. Tyttö seisoo siinä. Katsoo pelästyneenä ja hämillään. Tule sisään siitä, pistä ovi kiinni! Tyttö seisoo hetken empien, astuu sitten peremmälle. Minä teen lähtöä saunan puolelle. Tule saunaan sinäkin, älä täällä kylmissäsi seiso, huikkaan.
Saunassa on parahultaisen lämmin. Tulet kohisevat molemmissa pesissä, liekkien loimotus valaisee lattiaa. Kiuas on ainakin uusi. Jatkuvalämmitteinen, kohta pitää lisätä puita. Koppa on tyhjä, pukuhuoneesta pitää nostaa lisää.
Tyttö seisoo selin, kasvot nurkkaan. Huivinsa on riisunut. Minä sitä ovenraosta katselen ja komennan: tule saunaan. Vilkaisee minua olkansa yli ja alkaa riisua. Julkeasti minä katselen. Julkeasti, vuosisadat suomalaiset ovat saunoneet perheittäin, tyynnyttelen mieltäni. Tyttö riisuu vaatekappale kerrallaan, mättää ne penkille. Tai eihän se mikään tyttö enää ole, nuori nainen. Ja minä katselen.
Siinä se seisoo selin. Vain liivit ja pöksyt ovat enää yllä, sormissaan haroo sukkahousujaan, sukat niistä erottelee. Tyttö on runsas, lihava on niin ruma sana, eikä se ole edes ihan tottakaan. Lanteet ovat leveät. Iho on vaaleaa. Ja minä katselen edelleen. Kalu lepää raskaana reidellä.
Hämillään tyttö huomaa minun katselleen, vilkaisee vielä uudelleen olkansa yli. Tulehan nyt! Liivit uppoavat vähän lihaan, tyttö laskee olkaimet, painaa kupit alas sijoiltaan, pyöräyttää hakaset eteensä ja avaa. Sitten kumartuu vähän ja ottaa pöksyt jalastaan. Kääntyessään tytöllä on vasen käsi puristuneena rinnan ympärille, oikea syvällä reisien välissä. Silmiin tuijottaen se livahtaa ohitseni saunaan.
Istu siellä vaan, minä laitan vedet valmiiksi. Puitakin lisään, touhutessa tunnen miten elimeni roikkuu pitkänä. Tyttö ei sitä voi olla huomaamatta tulen loimussa. Istuu lauteella jalat yhdessä. Pienet ovat rinnat, sen vilahdukselta näin. Nyt pimeys suojaa lauteilla olijaa.
Käyn tytön vierelle kiulu ja kauha mukana. Löyly sihahtaa. Heitetäänkö lisää. Heitetään vaan. Silmä tottuu pimeään, höyryn hälvetessä erottaa vieressä olijan hahmon. Vaalea iho kuultaa, pienet ne ovat todella tytön rinnat. Hetken hävettää, kalu on puolitanassa, vähän kaarellaan, terska käy paljaaksi. Huokaisuttaa, miten sitä nyt saunassa näin. Tyttökin katselee, kumarassa, kyynärpäät reisiin nojaten, mutta pää on kääntynyt puoleeni.
Vieläkö heitetään ja sihautan kauhallisen vastausta odottamatta. Älä enää, kuuma, tyttö hätäilee ja lähtee alemmalle lavalle. Käsi haparoi tukea, pakara koskettaa polveani. Sykähdyttää. Tytöllä on lyhyt tukka, tästä näkyy vaalean niskan. Pienempänä sillä oli pitkä ja palmikoilla. Kalukin seisoo täysillä. Istutaan hiljaa.
Tyttö katsoo yläviistoon, tuijottaa kaluani. Se miettii, että se johtuu siitä, että on siinä alasti, kuvittelen. Vaikea olla, pitäisiköhän ryhtyä pesulle. Pesukinnas. Kova se on aluksi, koprukka, mutta pehmenee vedestä ja saippuasta. Minä pesen selkää, kysymättä mitään. Tytön pehmeys tuntuu kintaan läpikin. Tyttö nousee seisomaan, lasken kauhalla vettä selkään. Se on ihana. Saippuoin uudelleen, nyt kupeetkin ja pakarat. Kalu hipaisee pakaraan. Huuhdellaan. Tekisi mieli vielä, himottaisi, mutta jotenkin tämä pitää saada loppumaan.
Tyttö seisoo selin, liikkumatta, odottaa. Annan kalun koskettaa sen kylkeä. Otetaan sitten koko rahalla. Tulet loimottaa, se valaisee jalat, vatsaakin, kasvot jättää pimentoon. Pesen tytön vatsan ja rinnatkin. Puristan itseäni vasten, tämä on jo röyhkeää.
Tyttö tahtoo irti, kääntyy ja katsoo. Ojennan pesukinnasta ja komennan: pese sinä minua. Tyttö ottaa kintaan ja saippuoi. Kalu seisoo niin että kivistää. Tyttö odottaa jotain, siirrän sen käden vatsalleni. Pese siitä.
Tyttö pesee varovasti, kädet ovat hämillään. Pese sekin, vehje, kehotan. Tyttö empii, laittaa sitten kinnaskäden varrelle ja tunnustelee. Kalu on kova sormien alla. Tyttö sivelee, ottaa sitten kintaan pois ja tarttuu paljain käsin. Rohkeammin, pyydän.
Tyttö liikuttelee kättään, sormet koettelevat suonia, tutkivat muotoja. Liikuttaa kättään ensin reippaasti, sitten pitkästyy kun mitään ei tapahdu. Puristan tyttöä uumalta, pehmeys tuntuu hyvältä sormissa. Palleissa pakottaa. Saa sitä nuppiakin koettaa, rohkaisen.
Tyttö ottaa terskan kämmeneensä. Etusormi ja peukalo liikkuvat. Muoto kiinnostaa, tytön sormi kulkee alapinnan kolossa, toinen sormi tutkii harjannetta rajalla. Oho. Tytön silmät ja suu rävähtävät ammolleen, vaikka sen hämärässä hädin tuskin erottaa. Vähän kerkiää tulla kädelle, ennen kuin tyttö heittää kätensä sivulle. Kalu ponnistaa. Loput tulevat tytön vatsalle, navan viereen. Kirkaisee.
Hämillään tyttö katsoo vatsaansa. Älä pelkää, minä pyyhin, pyyhin ja lasken vettä kauhalla. Kalu on painunut, rähmä roikkuu sen kärjestä, valuu. Huuhtelen pois senkin. Seisomme vastatusten. Tyttö tarttuu taas kaluun, puristelee sitä. Käy punnitsemassa pussejakin kämmenellään.
Älä, sanon. Sinun pitää saada menettää se arvokkaasti. Ääni kähisee ja sanon: rakkaudesta. Jollekin kivalle pojalle. Tyttö painaa otsansa olkaani vasten. Laskee irti elimestäni ja nyyhkyttää. Älä itke, kyllä se järjestyy. Otan vettä ja pesen tytön kasvot. Ujosti hymyilee ja kysyy: ethän kerro äidille. Säikähdän. En kerro, lupaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Taidat olla ammattikirjoittaja, ei noin upeaa tyyliä voi harrastelijalta syntyä.
Tämähän nyt ei ole seksinovelli sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tyyli on niin intensiivinen, että kiihko syntyy siitä.
Aivan kympin arvoinen!
ja yritän säilyttää nöyryyteni. En ole ammattikirjoittaja, vaikka olen kirjoittanutkin monenlaista: tänne, nettiin, lehtiin, jopa luvun yhteen oppikirjaan muutama vuosi sitten.
...hyvin kirjoitettu! Erittäin kaunista kieltä, hyvää kuvausta, tunnetta mukana. Todellinen helmi näiden (usein todella heikkojen räpellysten) seksinovellien joukossa! Toivon sinun kirjoittavan tänne useamminkin...
Kirjoitus oli todella hienoa.
Sitä luki ihan innolla, osaat todellakin kirjoittaa mahtavaa tekstiä.
Toivon minäkin, että kirjoittaisit muitakin tarinoita tänne.
Olipa hyvin tehty tarina. Kerjään lisää tarinoita sinä ihana satusetä.
Kirjoitat hyvin, joten jos sulla on kirjoitushaluja mutta idea puuttuu niin kerropa sama tarina tytön näkökulmasta. Kertojanlahjoillasi saisit siitäkin mielenkiintoisen, lähtien siitä mikä sai tytön tulemaan saunalle.
Kelpo idea, mutta näkökulman vaihtaminen ei välttämättä ole helppoa, ainakaan nuoren tytön näkökulmaan. Pitää työstää ajatusta. Saamani palaute on ollut häkellyttävää, joten olen sen suhteen jo paineissa. Pitää muistaa, että alunalkaen tein tämän sormiharjoituksena nimimerkki Tirkin novellin "Anttilan kuvastot" inspiroimana! Suuri rajoite ajankäytölle on myös porvarillinen päivätyö.
Hei, kuka oikeastaan oletkin,
mutta pirun hyvin osaat kirjoittaa. Ja seksinovelli tämä on jos mikä, parhaimmasta päästä, koska tässä henkilöt elää ja hengittää. Pakkashuurua nousee lukijankin suusta. Meillä oli lapsena juuri tuommoinen maalaissauna pihan perällä, josta juostiin paljain jaloin pakkasella vaatteet kainalossa.
Tulee mieleen muuten yksi Timo Mukan novelli, nimeä en muista, mutta Mollberg teki siitä aika epätasaisen elokuvan, jonka nimi taisi olla Milka.
Siinä oli sama asetelma. Äiti ja tytär, tämä Milka, ja sitten semmoinen reissumies, Kristus-Perkele, joka ensin vietteli miehenpuutteessa olleen äidin, sitten tyttären. Elokuvassa oli semmoinen heinänteko- ja uintikohtaus, joka oli minusta oikein tyypillisen Mollbergmaisesti eroottinen. Muistankohan oikein?
Milkako se uimassa kävi vai Kristus-Perkele vai molemmat, mutta siemen siinä lopulta rantatörmällä lensi.
Niin kuin tässäkin.
Ja kirjoitustavasta tykkäsin. Se on osaavaa, lauseet kasvaa toinen toisistaan. Minä silloin tällöin näitä novelleja lueskelen. Yleensä petyn, nyt tärppäsi.
Tuota samaa tunnelmaa joskus itsekin tavoittelin. Muistelin, kun oltiin yhden karjalaismuijan kanssa lahnanperkuussa.
Jatka samaan tyyliin.
Vanha A
Minä sitten vastasin eilen esitettyyn haasteeseen, kirjoita tytön tarina. Tuossa se ylhäällä on.
Kuka minä olen, jääköön arvoitukseksi, parempi niin ainakin tälläisen porvarillisen ammatin hoitajalle.
Sen verran voin raottaa, että olen kirjoittanut tänne myös nimimerkillä zoologi. Muutamia tarinoita viimeisen vuoden aikana. Tästä ja muutamista muista viitteistä teksteissäni osa jo pystyy ammattini päättelemään.
Olen lukenut Mukkaa. Sääli, että tuo mies kuoli niin nuorena. Hänellä olisi ollut paljon annettavaa.
linjanvetäjiä.
Elokuva perustuu Mukan pienoisromaaniin Tabu.
tarinasi oli melko hyvä ja juoni mielenkiintoinen. Mutta juoni vaikuttaisi olevan alku johonkin suurempaan. oletko suunnitellut kenties jatko-osia?
Myös käyttämäsi kirjoitusasu oli melko outo. Aivan kuin lauseista puuttuisi jotakin. Joka tapauksessa kirjoitat eri lailla kuin useimmat.
En osaa oikein nähdä tällaista osana mitään isompaa, tämä oli itsenäinen tiivistempoinen kokonaisuus. Kuten täällä olen jo maininnut, idean tyyliinkin otin erään toisen tänne äskettäin kirjoittaneen novellista.
Joko on joskus sanonut leffoista, että ne on eroottisia, jos homma tehdään niissä sillee vihjaillen, että aikuiset ymmärtää, seksileffoja, jos kuvataan ite hommaa, ja pornoo, jos kuvaaja zoomaa sukuelimiin. Tää on kai site jotain lähempänä seksii kun pornoo.