Itselläni ilmeisesti parin vuoden stressit töistä kasautui ja sain viime viikolla ensimmäisen paniikkikohtauksen, ainakin tuota luokkaa. Seuraavana yönä toinen... Siitä asti joka yö on ollut "tuskaa" ja tuntuu että kohtauksia olisi tulossa päälle, mutta jotenkin saan ne blokattua. Kävin lääkärissä ja kerroin hänelle asiasta. Hän myönsi, että kaikki viittasi paniikkikohtaukseen, mutta samaan hengenvetoon sanoi, että ei halua määrätä näin nuorelle (23v.) lääkitystä?!
Pitääkö siis elää sen tiedon kanssa, että uusi kohtaus voi iskeä koska vaan ja toivoa että saan sen pois omin voimin? Itse en mielelläni turhaan lääkkeitä syö, mutta eihän näinkään voi elää.
Pitääkö siis elää sen tiedon kanssa, että uusi kohtaus voi iskeä koska vaan ja toivoa että saan sen pois omin voimin? Itse en mielelläni turhaan lääkkeitä syö, mutta eihän näinkään voi elää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
joo et sitten kertonut lääkärille että miten pahasta kohtauksesta on kysymys kun hän otti sen noin leikillä. tai sitten et ole hakeutunut oikean lääkärin juttusille eli pitäs olla psykiatri tai jokin vastaava.........ne terveyskeskus lääkärit ei tiedä mitään. tai sitten tietävät niin paljon että antavat jotain kunnon rauhottavaa että on nuppi sekaisin puol viikkoa. että tsmppiä, yritä eteenpäin, älä anna paniikkikohtausten hallita.
t: tutux
Kaikki oireet kyllä kerroin, mutta hän nyt oli vain tätä mieltä, että olen liian nuori. Psykologille on aika varattuna ensi viikolla, joten katotaan mitä mieltä hän on. Ehkä työterveys ei ole oikea paikka hoitaa tätä, vaan pitää mennä "asiansa osaavalle".
olla lääkärillä huono päivä... Itse sain aivan asianmukaisen lääkityksen 20-vuotiaana.
Kaikki lääkärit tuntevat paniikkihäiriön ja sen hoidon, mutta esim. terveyskeskuksissa hoito jää helposti puolitiehen, koska lääkärit ja muu hoitohenkilökunta on ylikuormitettua.
Jos haluat parasta mahdollista hoitoa, kannattaa hakeutua jollekin yksityislääkäriasemalle. Myös pitkäaikainen hoitosuhde on tärkeä, joten ei kannata juosta aina eri lääkärin luona vaan käydä aina samalla lääkärillä, kunhan on sopivan löytänyt.
Xenor paniikkiin, mutta siihen jää hirvittävän helposti koukkuun. Joten olisi parasta keskutella ensin.
Monet ihmiset eivät saa koko elämässään kuin yhden paniikkikoutauksen joten toivossa on hyvä elää ettet sinäkään saa uutta kohtausta.
Riippuvuusriski tosin on suuri lähinnä silloin, jos lääkettä ei käytetä oikein. Tärkeintä on, että lääkettä otetaan vain kohtausten sattuessa eikä esimerkiksi niiden ennaltaehkäisyyn. Tällöin käyttömäärät pysyvät kohtuullisina eikä riippuvuutta pääse helposti syntymään.
Usein paniikkihäiriölääkkeillä on myös ns. plasebovaikutus, jolloin jo tietoisuus lääkkeen olemassaolosta ehkäisee paniikkikohtauksia. Jotkin potilaat ovatkin hyötyneet jo pelkästään siitä, että he kantavat tablettipurkkia varmuuden vuoksi aina mukanaan, vaikka hyvin harvoin lääkettä ottaisivatkaan.
En suosittele tätä lääkettä. Siihen todellakin jää koukkuun ja vieroitusoireet on tosi pahat. Kokemusta on.
...mutta, lääkityksen tulisi olla viimeinen vaihtoehto kun mitään muuta ei ole enää tehtävissä. En halua vähätellä oireitasi ja sitä hallitsemattoman tilanteen aiheuttamaan pelkoa jota varmaankin koet, mutta haluasin kiinnittää huomiosi siihen, että itsekin sanoit että "töistä johtuvaa". Eikö nyt kuitenkin olisi aika yrittää tehdä jotakin sille työlle, joka tässä tilanteessa aiheuttaa sinulle niitä ongelmia. Mitään ylimääräisiä kemikaaleja en sinuna kyllä söisi.
Toivottavasti et pahastu, koita selvitä.