Meikäläinen se löysi viehättävän oloisen miehen eräältä treffipalstalta jokin aika sitten. Mies on suomenruotsalainen alueelta, jossa ei juuri suomen saanaa edes kuulla! Mies ei sitä itsekään osaa suomea kuin sen verran mitä koulussaan on nk. pakkosuomea oppinut (vrt. suomenkielisten vastaavaantyyppiseen nimitykseen ruotsinoppitunneista).
No, omat taitoni riittävät alkeelliseen keskusteluun ja kirjeenvaihtoon (yo-taso) mutta hienoviritteiset jutut jäävät kertomatta :(
Mitä veikkaatte, oisko meillä mahdollisuuksia? Onko kellään kokemusta? Olen innoissani jo siitä kun olen saanut harjoitella uudestaan ruotsia, saatikka hyvännäköisestä miehestä, josta olen todella kiinnostunut. Hyvännäköisyys oli mukavien meilien lisäksi pelkkää plussaa :)
Eihän sitä tiedä jos kemiat pelaa livenäkin niin hyvin että suhde kehittyisi useisiin treffeihin!
Vastauksia toivon lähinnä heiltä, joilla on kokemusta kielipuolisuudesta oman äidinkielensä ja jotain muuta kieltä puhuvan kumppanin suhteesta. Suhteen karikot, joita voisi yrittää välttää?
No, omat taitoni riittävät alkeelliseen keskusteluun ja kirjeenvaihtoon (yo-taso) mutta hienoviritteiset jutut jäävät kertomatta :(
Mitä veikkaatte, oisko meillä mahdollisuuksia? Onko kellään kokemusta? Olen innoissani jo siitä kun olen saanut harjoitella uudestaan ruotsia, saatikka hyvännäköisestä miehestä, josta olen todella kiinnostunut. Hyvännäköisyys oli mukavien meilien lisäksi pelkkää plussaa :)
Eihän sitä tiedä jos kemiat pelaa livenäkin niin hyvin että suhde kehittyisi useisiin treffeihin!
Vastauksia toivon lähinnä heiltä, joilla on kokemusta kielipuolisuudesta oman äidinkielensä ja jotain muuta kieltä puhuvan kumppanin suhteesta. Suhteen karikot, joita voisi yrittää välttää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuttavapariskunta on samassa tilanteessa. He ovat olleet aviossa jo 15 vuotta ja miehen kouluruotsi on kehittynyt kohtalaiseksi "perheruotsiksi". Rouvalla on tietysti se oma aksenttinsa ja joskus suomen sanat hakusessa. Kaksi lasta ovat kadehdittavan kaksikielisiä!
Hienovireiset jutut joita parisuhde tietysti kaipaa, ovat se heikko lenkki. Vieraan kielen kaikista sävyistä ei kai koskaan pääse jyvälle yhtä hyvin kuin omasta äidinkielestään. Toisaalta riitelykään ei voi olla yhtä myrkyllistä kuin supisuomalaisten kesken!
Hej på dig! ;)
Mielestäni teidän tilanne ei ole lainkaan huono vaikkei yhteistä äidinkieltä olisikaan. Kerroit puhuvasi itse yo-tason ruotsia, hyvä, siitä on helppo opetella ruotsia lisää ja sullahan on kaiken lisäksi melko hyvä opettajakin jo katsotttu ;)
Puolueettomuuden kannalta voisitte ryhtyä puhumaan vaikka englantia, saksaa, ranskaa siis kieltä jota molemmat osaavat yhtä huonosti/hyvin. Ymmärrettävää on kuitenkin että ne "herkimmät" asiat ihminen kykenee ilmaisemaan aidoimmin vain äidinkielellään.. Tsemppiä! :)
Vaikuttaa lupaavalta,onnea suhteelle:)
..kun edestä ne saa kuitenkin joskus!
Tässä lyhyesti ruotsia; håll käft käring ;)
Niin mie itte oon semmoinen puolikielinen,
eli kun yrittää kirjoittaa esim. tänne Suomi24
niin tulee kova vittuilu jos kaikki ei ole oikein
kirjoitettu, ja kun olen asunut ja käynyt koulua
myös Ruotsissa, niin ei se tyylisiellä ole tällainen,
et olis kiva myös tietää miksi suomalaisilla on
minusta jokin outo asenne ruotsinsuomalaisia kohtaan,
siis jos haluu oppia suomea, elikkäs lynkataan (eli museretaan) heti!
Olenkin aina sanonut että ruotsinsuomalainen ei
ilmeisesti HALUA, puhua kovin helposti suomea
juuri tään asian takia, itse puhun kyl täysin,..
Mut tää kirjoitus on siiosoo mutta kait joka päivä
jotain uutta oppi...mene ja tiedä ;)
Se on vanhaa perua olevaa kulttuurisotaa... Älä sinä välitä, minä, asuessani ruotsissa, en osannut kieltä kirjoittaa (jos kohta en vieläkään), naurua sain aikaiseksi ja osakseni - sehän pidentää vain ikää.. Ei sentään torilla myyty ja kivaa minulla oli ;D
Mitäs tuollaisia mietit - anna palaa vaan! Teillähän on molemmilla hyvä (kieli)pohja keskusteluille ja molemmat olette "samalla tasolla" kielellisesti. Ja eikös ne hienoviritykset onnistu katsein ja kosketuksin...;)
Ja mikä parasta - jää moni turha riita käymättä, kun kieli ei ole niin tuttu, että viittis sillä huutamaan alkaa ;D
Kateellisena teille onnea toivottelen...
Itse ruotsinkielisenä menin ummikkosuomenkielisen kanssa naimisiin, eikä se kieli kyllä meitä mitenkään haitannut... Joku joskus kysyi, että mitä sitten jos suuttuu. Mutta kyllä ne kirosanat savuaa yhtä hyvin kummallakin kotimaisella. Ei siinä toinen tarvi pahemmin pähkäillä, että olikohan tuo nyt sitten suutuksissaan vai ei :)) Ja äkkiä sen toisen kielen oppi.
Ja jos haluaa, voihan kumpikin puhua omaa äidinkieltä tarpeen vaatiessa. Siis jos hän ymmärtää suomea?
Asuinpaikan valinta oli minusta suurin ongelma, jos joskus niin pitkälle pääsette. En olisi voinut vaatia exää muuttamaan omalle synnyinseudulle, koska sekin on edelleen niin ruotsinkielinen ettei hän olisi viihtynyt kauan. Enkä tiedä olisinko viihtynyt hänen syntymäkaupungissaan... Jonkinlainen kompromissi löytyi.
Onnea matkaan, pitelen peukkuja :))
T: Tuffe Hurri-vaan-ei-kaani