kokoajan remonttia

Siihen autto vain pois muutto. Nyt on rauhallista eikä neljän aikaan yöllä kuulu vasaranpauketta.

Olen asunut kohta 2v heinolassa ja joka toinen päivä kuulunut jotain vitun naputusta tai poran pärinää joka koskee varsinkin viikonloppuja!!! Mut kohta pääsee pois tästä asunnosta pois ja tulen kyllä siinä vaiheessa pitään kunnon muuttotalkoot jotka naapuri kyllä muistaa.PS jos sattuu että yläkerran sakki lukee tän, niin haistaa pitkän paskan ja toivottavasti nauttii rakentamisesta!!!

Paristä kämpästä on jo muutettukin remonttireiskojen takia, nyt muutettiin vartavasten uuteen taloon niin eikös täälläkin ala jo vähitellen pauketta kuulua. Reiska kun muuttaa uuteen ja huomaa ettei voi remontoida niin sitten laitetaan nikkarointipaja olohuoneeseen. Paras työaika on tietysti klo 23- 02.00, kun baari on jo kiinni. Ei auta kun säästää omakotitaloon, näillä palkoilla menee kyllä aika kauan.

Remonttiäänikeskustelussa unohdetaan jatkuvasti ja säännönmukaisesti ongelman todellinen syy. Yksi jos toinenkin kirjoittaja hokee ulkoa opetettua mantraansa unohtaen samalla tämän maan perverssin työetiikan vaikutuksen asiaan.

Itse olen asunut 11 vuotta kolmikerroksisessa kerrostalossa. Rapussamme on huonoksi onnekseni pienikokoisia asuntoja, josta seuraa se, että asukkaiden vaihtuvuus on suuri. Perheet kasvavat, tarvitaan suurempia asuntoja jne. Lukuunottamatta paria vanhusta, rapussamme ovat tuona aikana vaihtuneet kaikki asukkaat useaan kertaan.

Luonnollisesti jokainen aloittaa aina oman remonttinsa. Poraamista, naputusta, hiomista, ruuvaamista ja vielä lisää poraamista on saatu kuunnella säännöllisesti. Lähes päivittäin, vuosikausia. Asiaa ei auta se fakta, että monilla talomme asukkailla on vieläpä jonkinlainen remonttimania. Tuollaista vähä-älyistä "remontin harrastamista" ei tällaisessa remonttihelvetissä todellakaan muun lisäksi kaivattaisi. Suomalaiselle ihmiselle "turhaa työtä" ei ole olemassakaan. Tässä ongelman ydin.

On päivänselvää, ettei talossamme suvaita pienimpiäkään huvittelun ääniä. Musiikin soittaminen (puhumattakaan juhlinnasta) aiheuttaa aina agressiivisen vastareaktion. Outoa ihmisiltä, jotka luterilaisen työetiikan sokaisemina metelöivät surutta aamuisin klo 7.00 lähtien, sekä tietenkin viikonloppuisin ja iltamyöhään. Toisaalta, mikä kertoisikaan paremmin naapureille talossa asuvan ahkeria, työtäpelkäämättömiä, käsistään taitavia työnsankareita kuin "kunnolliseen aikaan" suoritettu remonttiriitti?

Omaan henkilökohtaisen kiirastuleni kekoon kantaa kortensa taloyhtiömme, jonka megalomaaninen julkisivuremontti kestää puolisen vuotta alkaen päivittäin klo 7.00. Metelöinti jatkuu suurinpiirtein klo 9.30 asti, jolloin työmiehet selkeästi laiskistuvat. Poistuuko mestari silloin paikalta? Sääliksi käy kaikkia niitä ihmisiä, jotka eivät mene töihin seitsemältä, vaan saisivat ilman remonttihulluja viettää suurinpiirtein ihmisarvoista elämää. Tottakai tämä taloyhtiön remontti on aktivoinut jo muutoinkin hullut siviilitimpurit todistamaan paremmuuttaan.

Tarpeetonta kai sanoakaan, että talossamme poraaminen, naputus, hiominen, piikkaaminen, ruuvaaminen, läästintä, sahaaminen ym. on paitsi arkipäivää, myös pyhäpäivää. Nämä "kunnolliset" työnsankarit siis eivät pelkästään riko moraalisääntöjä, vaan myös lakia.

Älkääkä vaivautuko enää sanomaan niitä miljoonaan kertaan toistettuja latteuksianne: "muuta pois jos noin paljon vituttaa" tai "kyllä se usein itsessä on vika, jos mikään ei ole hyvin" tai "eiks tosta vois sitten valittaa johonkin?"

Mikään ei auta, sillä yhteiskunnassamme työ on ultimaalinen hyve. Siksi työn äänet, ärsyttävät ne sitten kuinka paljon tahansa, pitää hyväksyä ja suvaita. Ainakin me olemme tuomittuja kuuntelemaan remontin ääniä niin kauan kuin täällä asumme. Kyllä tämä on hyvinkin tyypillinen suomalainen ongelma.

Jep, minä sain aikoinaan edellisessä asunnossa syystä valituksia, kun pidin viikonloppubileitä vähän turhan usein. Jouduin aiheesta pyytelemään naapureilta anteeksi. Nyt, kun on vauva ja elämä rauhallisempaa, oli todella piinaavaa, kun viidennestä kerroksesta kuului aamuyötä myöten julmettu pauke. Itse asumme kolmannessa kerroksessa, joten voin vain kuvitella kyseisen asukkaan seinä/ala/yläkerrannaapureiden piinan! Vauva ei voinut nukkua, kukaan ei voinut nukkua. Kävimme sanomasta asiasta. Käytävä oli tupaten täynnä väkeä, kun koko naapurusto oli etsimässä piinaavan kolkkeen lähdettä. Siinä vaiheessa piinaa oli kestänyt kaksi kuukautta, lähes jokainen yö. Valituskirjelmä oli jo laadittu ja nimiä kerätty. Ovella tuli vastaan joku hikinen insinööri, joka totesi vain sen paremmin selittämättä: "sattu pieni vahinko, ei toistu enää". Ei ole toistunut. Onneksi. Mikäköhän vahinko siellä lie sattunut?

on että jokainen saatanan tumpelokin alkaa väsään jotain jumalauta KERROSTALOSSA, uskomatonta.