Muistan lapsuudestani ajan, jolloin tapahtui useina viikonloppuina siten, että menimme vanhempiemme kanssa rauhanyhdistykselle (luulin usein, että seuroihin), mutta opin ymmärtämään, että mikäli seurapuhe (ilmeisesti alustus) kesti vähän aikaa ja valittiin joku puheenjohtaja ja sihteeri, niin illasta tulikin pitkä ja epämiellyttävä.
Aikuiset vuoron perään kävivät kertomassa monenlaisia asioita elämästään (en muista paljoakaan sisällöstä) ja pyysivät asioita anteeksi.
Pahinta oli aina odottaa sitä, että jos omat vanhemmat menevät sinne. Sitten kun ei ymmärtänyt asioista mitään, mutta näki vanhempiensa usein itkevän seurakunnan edessä, niin siitä järkyttyi lapsena aika voimakkaasti, kun koskaan muualla ei nähnyt omien vanhempien tai muiden aikuisten itkevän.
En tiedä oliko nämä hoitokokouksia tai jotain muuta, mutta pysyvän ja ikävän muiston ne mieleen jättivät.
Minusta tuollaiset tilaisuudet ovat olleet lasten henkisen kehittymisen kannalta haittaavia ja toivottavasti tällaista ei nykyään ole.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, entä tapahtuuko tällaista nykyään?
Aikuiset vuoron perään kävivät kertomassa monenlaisia asioita elämästään (en muista paljoakaan sisällöstä) ja pyysivät asioita anteeksi.
Pahinta oli aina odottaa sitä, että jos omat vanhemmat menevät sinne. Sitten kun ei ymmärtänyt asioista mitään, mutta näki vanhempiensa usein itkevän seurakunnan edessä, niin siitä järkyttyi lapsena aika voimakkaasti, kun koskaan muualla ei nähnyt omien vanhempien tai muiden aikuisten itkevän.
En tiedä oliko nämä hoitokokouksia tai jotain muuta, mutta pysyvän ja ikävän muiston ne mieleen jättivät.
Minusta tuollaiset tilaisuudet ovat olleet lasten henkisen kehittymisen kannalta haittaavia ja toivottavasti tällaista ei nykyään ole.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, entä tapahtuuko tällaista nykyään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014030548
Olen nuoremman sukupolven väkeä ja en ole kuullut hoitokokouksista juuri mitään.
Olen vaan kuullut sanottavan,että se oli kauheaa aikaa.
Näitä hoitokokousjuttuja lukiessani olen kyllä järkyttynyt,miten julkisia ne ovat olleet.
Ei tälläistä nykyään tapahdu.
Mutta mistä nämä hoitokokoukset lähti ja kuka keksi/mistä lähti ns."väärät henget?"