Turhaa, sekavaa

Haluaisin kertoa sulle sen mitä tunnen sinua kohtaan. Olen melkoisen (en kuitenkaan ihan sataprosenttisen) varma ettei tunne ole täysin yksipuolinen, mutten tiedä tunnetko yhtä syvästi kuin minä. Tätä on kuitenkin kestänyt siitä lähtien kun olemme tutustuneet, eli ihan lyhyestä leikistä ei ole kyse. Olet vielä lisäksi kaveri, ja varattu. Pidän paljon myös kumppanistasi, mikä tekee tästä minulle entistä vaikeampaa. Jos kerron etkä tunnekaan samoin... miten voisin olla enää kaveri, vaikka pakostakin joudumme olemaan tekemisissä senkin jälkeen? Mulle tunteista puhuminen ja niiden tunnustaminen on samaa kuin henkisen harakirin tekeminen. En pysty olemaan niiden kanssa jotka torjuvat minut, se käy liian kipeää. Tiedän ettet nauraisi minulle tai nolaisi minua, mutta... niin. Olen niin pirun heikko tässä asiassa.

Ja jos kerron, ja jos tunnet samoin, mitä sitten? Sulla on käsittääkseni hyvä liitto, kaveripiirissämme olette "esimerkkipari", piirin dynamo, ne kaks jotka ei koskaan eroa. Suurin osa lynkkais minut sinä kolmantena osapuolena, joskin ne jotka tuntee minut paremmin tietäis etten tekis mitään sellaista kevyin perustein enkä yritä väkisin väliin. Ja oma moraalini... minut on petetty ja jätetty, big time. Monen vuoden suhteen jälkeen minut heitettiin toisen tieltä sivuun kuin rukkanen. Tiedän miten pahalta se tuntuu, ja silloin vannoin etten ole aiheuttamassa samaa tuskaa kenellekään. Joutuisin pettämään myös itselleni antaman lupauksen, ja sekin on kaukana helposta.

Pää hajoaa. Ja pikkuhiljaa sydänkin. En tiedä mitä tehdä. Tai tiedän, mutta en haluaisi. Miten ihmeessä muka saan päästettyä sinusta irti?