Niin, siis.. Olen vielä alaikäinen, viimeistä vuotta peruskoulussa oleva tyttö ja olen hiukan koonnut tässä ajatuksiani. Vihdoin sain kirjoitettua tänne, toivon todella saavani auttavia vastauksia.
Olen ollut aika masentunut viimeisen 1,5 vuotta. Tämän lisäksi minua kiusaa ahdistuneisuus, esiintymiskammo, "puhepelko", unettomuus ja oma historiani.
Koen usein olevani ahdistunut. Vaikka se kuulostaa muista omituiselta, helpotan oloani viiltelemällä (en käsiini, nilkkoihin). En haluaisi, että kukaan saisi tietää tästä tavasta, sillä se on hävettävää. Sitä ei vain pysty lopettamaan, kun makuun on päässyt.
Paha oloni on kypsynyt jo sen verran pitkälle, että on käynyt monesti itsemurha mielessä. Tämä johtuu monista seikoista niin lapsuudessani kuin nykyajassa, ainakin uskoisin näin.
Nykyään on kuitenkin päässä alkanut pyörimään itsemurha-ajatukset. Koulussa tunneilla ajattelen viiltämistä ja kotona itsaria. Öisin olen hereillä ja surffaan netissä, kun en saa kunnolla unta. Tulee toisinaan aikoja, jolloin tuntuu aivan kuin seinät kaatuisivat niskaan. Toisinaan taas tuntuu siltä, että vielä jos pari vuotta kestää, että pääsis muuttaan kotoa niin kaikki on hyvin.
En ole enää varma, kuinka kauan jaksan tätä ja olen useasti harkinnut puhuvani tästä jollekulle, esim. terkkarille tai kuraattorille. En kuitenkaan tahtoisi perheeni saavan tietää asioistani, vaikka he ovatkin huomanneet omituisen käytökseni varsinkin viime aikoina. Ystävilleni en voi kertoa mitään, heillä on omat kiireensä, murheensa ja perheensä. Tuntuu siltä, kuin olisin umpikujassa.
Onko kenelläkään antaa neuvoa, miten tässä pääsisi eteenpäin? En todellakaan halua perheeni tietää, sillä heidän reaktionsa pystyn jo kvittelemaan mielessäni.. Ei siitä tulisi muuta kuin riitaa.
Olen ollut aika masentunut viimeisen 1,5 vuotta. Tämän lisäksi minua kiusaa ahdistuneisuus, esiintymiskammo, "puhepelko", unettomuus ja oma historiani.
Koen usein olevani ahdistunut. Vaikka se kuulostaa muista omituiselta, helpotan oloani viiltelemällä (en käsiini, nilkkoihin). En haluaisi, että kukaan saisi tietää tästä tavasta, sillä se on hävettävää. Sitä ei vain pysty lopettamaan, kun makuun on päässyt.
Paha oloni on kypsynyt jo sen verran pitkälle, että on käynyt monesti itsemurha mielessä. Tämä johtuu monista seikoista niin lapsuudessani kuin nykyajassa, ainakin uskoisin näin.
Nykyään on kuitenkin päässä alkanut pyörimään itsemurha-ajatukset. Koulussa tunneilla ajattelen viiltämistä ja kotona itsaria. Öisin olen hereillä ja surffaan netissä, kun en saa kunnolla unta. Tulee toisinaan aikoja, jolloin tuntuu aivan kuin seinät kaatuisivat niskaan. Toisinaan taas tuntuu siltä, että vielä jos pari vuotta kestää, että pääsis muuttaan kotoa niin kaikki on hyvin.
En ole enää varma, kuinka kauan jaksan tätä ja olen useasti harkinnut puhuvani tästä jollekulle, esim. terkkarille tai kuraattorille. En kuitenkaan tahtoisi perheeni saavan tietää asioistani, vaikka he ovatkin huomanneet omituisen käytökseni varsinkin viime aikoina. Ystävilleni en voi kertoa mitään, heillä on omat kiireensä, murheensa ja perheensä. Tuntuu siltä, kuin olisin umpikujassa.
Onko kenelläkään antaa neuvoa, miten tässä pääsisi eteenpäin? En todellakaan halua perheeni tietää, sillä heidän reaktionsa pystyn jo kvittelemaan mielessäni.. Ei siitä tulisi muuta kuin riitaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
....www.tukiasema.net iin keskustelemaan. Siellä on vertaitukifoorumi ja chatti. Saisit jonkinlaista näkökulmaa ja apua sieltä edes.
sillä on vaikka perheesi saisi tietää sinun masennuksestasi - ei masennuksessa ole mitään hävettävää. Pyydä heti apua terveyshoitajalta hän järjestää sinulle lääkäriajan. Parasta olisi jos itse ottaisit yhteyttä johonkin nuoriso psykiatriin.
voisitko vähän täsmentää tuota oma historia käsitettä?Ymmärrän sen jos et halua puhua vaikeuksistasi vanhemmillesi tms.tuollaisista asioista ei ole helppo puhua läheisille.Anonyyminä on helppo kertoa asioista ja se on jo iso askel!
Hae ihmeessä apua. Jos perheesi saa tietää ja alkaa sinua siitä mollaamaan, että sinulla on vaikeaa, niin varmasti pääset parempaan perheeseen sijoituksen kautta.
Minä olen jo aika vanha ja paljon kokenut.
Olen hyvin tyytyväinen elämääni nyt, mutta sinun iässäsi olin usein niin masentunut, että tuntui, että elämästä ei tule mitään. Kotiolot olivat vaikeat ja ahdistavat. Minulla oli kyllä se onni, että uskova, vanhempi täti tuli ystäväkseni ja sain puhua ja purkaa hänelle pahaa oloani.
Mene hakemaan apua joko koulun terveyden hoitajalta tai mielenterveystomistosta tai tilaa aika oman terveyskeskuksesi lääkärille.
MUISTA, VAIKKA NUORUUDEN AIKA VOI OLLA VAIKEA JA RASKAS, SIITÄ SELVIÄÄ JA ELÄMÄ AUKEAA.
En tiedä mitä sinun historiaasi kuulu, mutta jos siellä on jotain jota sinä kadut, niin sinun kannattaa pyytää sitä Jeesukselta anteeksi ja antaa se sitten itselle anteeksi. Armahda itseäsi ja unohda mennyt. Sinulla on ihana elämä edessäsi ja sinä selviät näistä nuoruuden kriiseistä.